Häpäisy huoltoasemalla

Mussolinin vangitsemisen jälkeen Italia julisti aselevon 8. syyskuuta 1943 ja aloitti neuvottelut liittoutuneiden kanssa.

Saksalaiset käänsivät maat ja mannut löytääkseen Mussolinin, jonka he halusivat Pohjois-Italiaan perustamansa puskurivaltion johtoon. Heinrich Himmler turvautui jopa astrologin apuun selvittääkseen Mussolinin olinpaikan. Lopulta saksalaiset onnistuivatkin, ja 12. syyskuuta 1943 Mussolini vapautettiin kommandoiskussa. Mussolinista tehtiin niin sanotun Salòn tasavallan hallitsija Pohjois-Italiaan.

Jos Mussolini oli haaveillut menneestä suuruudestaan, hän sai pettyä pahasti. Hän oli pelkkä saksalaisten ohjailema nukkehallitsija, joka kuvaili itsekin asemaansa ”kaupunginjohtajana, joka yrittää pysyä pystyssä juoksuhiekassa”.

Hänen onnistui kuitenkin vielä kostaa vävylleen, entiselle ulkoministerille Galeazzo Cianolle, joka oli naimisissa hänen tyttärensä Eddan kanssa ja yksi Mussolinin syrjäyttämisen taustalla vaikuttaneista henkilöistä. Syyskuussa 1943 Ciano pidätettiin, ja myöhemmin hänet teloitettiin maanpetturuudesta.

Mussolini johti nukkehallintoaan Gardajärven rannalla sijaitsevasta asunnostaan ja ilmoitti, että kaikki italialaiset, jotka tarttuivat aseisiin saksalaisia vastaan, tapettaisiin. Hän julisti, että jokaista tapettua fasistia tai natsia kohti ammuttaisiin vähintään 10 antifasistia. Mussolini ei tiennyt, että kuolema odotti jo häntäkin oven takana.

Vuonna 1945 liittoutuneet etenivät Pohjois-Italiaan, ja sodan viimeisinä päivinä Mussolini yritti paeta pohjoiseen vetäytyvän saksalaisen sotilasosaston mukana. 27. huhtikuuta 1945 italialaiset partisaanit pysäyttivät saattueen ja löysivät Mussolinin kuorma-auton lavalta maton alle piiloutuneena.

Mussolini ei tehnyt vastarintaa pidätettäessä, ja hänet kuljetettiin Dongon kaupungintalolle, jossa hän huhtikuun 28. päivän aamuna tapasi rakastajattarensa Clara Petaccin. Vielä samana päivänä pari tuomittiin pikaoikeudessa kuolemaan ampumalla. Tuomio pantiin täytäntöön kello 16.10. Mussolini ei katsonut teloittajiaan kuolemansa hetkellä, vaan istui hajareisin tuolilla selkä teloituskomppaniaansa päin käännettynä, kun hänet ammuttiin.

Seuraavana yönä ruumiit vietiin kuorma-auton lavalla Milanon Piazzale Loretolle, jonka pölyiselle kiveykselle ne kipattiin aamun varhaisina tunteina. Tieto ruumiista levisi nopeasti, ja pian kaikkialta kaupungista riensi ihmisiä todistamaan diktaattorin alennustilaa. He pieksivät kepein tai paljain nyrkein Mussolinin ruumista, polkivat sitä ja sylkivät ja virtsasivat sen päälle.

Viimeisenä nöyryytyksenä Mussolini ja Petacci ripustettiin roikkumaan pää alaspäin huoltoaseman katoksesta. Benito Mussolinin ruumis pantiin nyt esille kansan pilkattavaksi ja häväistäväksi samassa kaupungissa, mistä hänen nousunsa vallan huipulle oli alkanut.

• Edellinen Sivu 5 / 5