Takaaladattava oli Preussin salainen ase

Saksalainen Johann Nikolaus von Dreyse kehitti vuonna 1836 takaaladattavan kiväärin, joka voitiin ladata sekunneissa: pulttilukko nopeasti taakse, patruuna sisään ja kivääri oli laukaisuvalmis. Preussilaiset latasivat uudet kiväärinsä suojassa makuulla ja niittivät niillä helposti vihollissotilaita, jotka joutuivat nousemaan pystyyn lataamaan aseensa.

Kiväärit pantiin piiloon

Takaaladattavien sarjatuotanto alkoi jo vuonna 1836, mutta niitä ei toimitettu preussilaissotilaille. Kenraalit halusivat nimittäin pitää uudentyyppisen aseen salaisuutena seuraavaan suureen sotaan asti yllättääkseen vihollisen. 60 000 kivääriä pantiin lukkojen taakse armeijan asevarastoon Berliinissä.

Tiesitkö tämän?

Von Dreysen luodit olivat lyijyä. Hän yritti kehittää uudentyyppistä tuhovoimaisempaa rautaluotia, mutta se tuppasi ruostumaan ja juuttumaan kivääriin. Sveitsiläinen Eduard Rubin keksi vuonna 1882 päällystää lyijyluodin kuparilla.

Ennen takaaladattavaa sotilailla piti olla vähintään kaksi hammasta, sillä ruudin sisältävä paperihylsy piti avata hampailla, ennen kuin ruuti ja kuula asetettiin piippuun. Von Dreysen kivääriä saattoi käyttää hampaattomanakin.

Jotkut kenraalit pelkäsivät, että sotilaat tuhlaisivat ammuksia nopeilla takaaladattavilla ampuessaan. He uskoivat, että kun lataus sujui nopeasti, oli suuri houkutus räiskiä sinne tänne tähtäämättä. Ammusten loppuminen oli vakava asia, sillä rintaman huoltokuljetuksiin käytettiin hitaita hevosvetoisia vaunuja.