Marianne-naishahmosta tuli Ranskan suuren vallankumouksen symboli. Hän on mukana myös Eugène Delacroix’n kuuluisassa maalauksessa Vapaus johtaa kansaa vuodelta 1830.

© Shutterstock & Bridgeman

Ranskan vallankumous: Näin eteni Ranskan verisin kansannousu

Ranskan vallankumous alkoi vuonna 1789 ja kesti kymmenen vuotta. Sen aikana tuhannet menettivät henkensä ja kuningas syöstiin vallasta. Mistä kumous oikein lähti, ketkä olivat sen osapuolet, ja miksi niin moni joutui giljotiiniin?

perjantai 10. maaliskuuta 2017 teksti Natasja Broström

Mikä vuoksi Ranskassa syttyi vallankumous?

  • Huono sää tuhosi sadon
    Muun muassa rankkasateet ja raekuu­rot olivat tuhonneet viljasadon useana vuonna peräkkäin. Jauhojen hinta oli noussut rajusti, ja kesällä 1789 yksi leipä maksoi jo 14 souta eli noin 80 % työläisen päiväpalkasta. Tuhannet joutuivat myymään omaisuutensa voidakseen ostaa ruokaa ja maksaa verot. Lopulta yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja nälkä saivat kansan kapinoimaan.

  • Kuningaspari tuhlasi omaisuuksia
    Ludvig XVI tuki noin 1,5 miljardilla livrellä amerikkalaisten itsenäistymissotaa Ranskan perivihollista Britanniaa vastaan vuosina 1775–88 muun muassa lähettämällä ­ranskalaisia joukkoja Amerikkaan. Kun valtion kassa tyhjeni, kuningas otti kalliita lainoja ja korotti veroja. Kuningaspari eli silti ylellisesti eikä piitannut kansan kurjuudesta.

  • Itävaltalainen kuningatar oli kiistelty hahmo
    Ludvig XVI:n avioliiton Itävallan keisarin tyttären Marie-Antoinetten kanssa piti tuoda sopu kilpailevien suurvaltojen välille. Kansa ei kuitenkaan luottanut kuningattareensa. Hänen viehtymyksensä uhkapeleihin ja omaksi huvikseen rakennuttamansa idyllinen kylä, Le Hameau, vain lietsoivat vihaa. Hän sai pilkkanimen Madame Deficit eli ”Rouva Vaje”.

Kuka on maalauksen nainen? 

Ranskan vallankumouksen ­symboliksi nousi naishahmo – kenties siksi, että kuningasvallan julkinen kuvasto koostui lähinnä miespuolisten hallitsijoiden kuvista. Monarkian kaatumisen jälkeen ­tasavaltaa ja vapautta edustavista naishahmoista tuli suosittuja poliittisissa julkaisuis­sa. Ne olivat myös linjassa feminiinisukuisten sanojen La France (Ranska) ja La ­République (tasa­valta) kanssa.

Vallankumouksen symboliksi noussut naishahmo sai nimen ­Marianne, joka oli 1700-luvun lopulla yksi Ranskan yleisimmistä naisten nimistä. Nimi korosti hänen edustavan tavallista kansaa.

Kesällä 1830 Ranskassa kuohui jälleen, ja taiteilija Eugène Dela­croix maalasi sen innoittamana vuoden 1789 vallankumouksen symboleja vilisevän teoksen Vapaus johtaa kansaa. 

Naishahmosta tuli vallankumouksen symboli. 

© Shutterstock & Bridgeman

Kenellä meni hyvin?

1%: Papit

  • Verovapaus
  • Paljon valtaa

2%: Aateli

  • Verovapaus
  • Äänioikeus
  • Omistivat maata

97%: Kansa

  • Verotus noin puolet tuloista
  • Voitiin rangaista ilman tuomiota
  • Ei äänioikeutta

Milloin Ranskan vallankumous alkoi?

Heinäkuussa 1789 Pariisissa alkoi kiertää huhu, jonka mukaan kuninkaan joukot aikoivat hyökätä kaupunkiin. 

Ludvig XVI olikin koonnut pääkaupungin lähettyville sotilaita voidakseen tukahduttaa mahdollisen kapinan heti alkuun­sa. 

Hän ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, että pariisilaiset nousisivat sankoin joukoin kapinaan. 14. heinäkuuta noin 20  000 pariisilaista marssi Bastiljin vankilaan saadakseen käsiinsä linnakkeen kellarissa olleet ammukset.

Linnakkeen komentaja markiisi de Launay antautui kapinallisten luvattua, että ketään ei vahingoitettaisi. Raivostunut väkijoukko kuitenkin pieksi hänet hengiltä ja katkaisi hänen kaulansa.

Bastiljilla ei ollut sotilaallista merkitystä, mutta sen valtaus sai valtavan symbolisen arvon. Vallankumoukselliset lehdet pitivät tapausta vallankumouksen lähtölaukauksena, ja heinäkuun 14. päivästä tuli Ranskan kansallispäivä. 

Tarinoiden mukaan kapinalliset ­vapauttivat Bastiljista lukuisia vankeja, mutta todellisuudessa vankeja oli vain seitsemän. 

Vankilana toiminut Bastiljin linnoitus symboloi sortoa.

© Bibliothéque Nationale de France

Sanoiko kuningatar Marie-Antoinette todella: ”Jos heillä ei ole leipää, syökööt leivoksia”?

Tuskin. Huhu syntyi kuningattaren piilouduttua, kun 7  000 nälkäistä naista marssi kuninkaanlinnaan vaatimaan leipää.

Mitkä olivat Ranskan vallankumouksen tärkeimmät tapahtumat? 

  • Kansalliskokous perustettiin
    17. kesäkuuta 1789
    Ludvig XVI kutsui koolle säätyvaltio­päivät, joilla olivat edustettuna papisto, aatelisto sekä porvarien ja talonpoikien ”kolmas sääty”. Muut torjuivat kolmannen säädyn vaatimuksen ”mies ja ääni” -periaatteesta äänestyksissä. Kolmas sääty julistautui ”kansalliskokoukseksi”.

  • Pallohuoneen vala
    20. kesäkuuta
    Kuningas sulki niskuroivan kolmannen säädyn pois säätyvaltiopäiviltä. Raivostuneet kolmannen säädyn edustajat marssivat läheiseen kuninkaan tennishalliin, ”pallohuoneeseen”, ja vannoivat ­säätävänsä siellä Ranskalle uuden perustuslain.

  • Ranska sai uuden hallituksen
    27. kesäkuuta
    Noin kaksisataa aatelista ja papiston edustajaa liittyi kolmanteen säätyyn. He kannattivat mm. sensuurin poistamista ja omaisuuden määrään perustuvaa verotusta. Kuningas hyväksyi tilanteen ja kehotti kahta muuta säätyä liittymään kansalliskokoukseen.

  • Bastiljin valtaus
    14. heinäkuuta
    Kuningas perui tukensa kolmannelle säädylle ja kokosi 20  000 sotilasta Pariisin lähistölle vaientaakseen uutta hallitusta tukevat kannanotot. Raivostuneet pariisi­laiset tunkeutuivat Bastiljiin, ja myös muualla maassa kansa ­tarttui aseisiin. 

  • Naiset marssivat Versaillesiin
    5. lokakuuta
    Tuhannet pariisilaisnaiset marssivat Versaillesiin vaatimaan leipää. He tunkeutuivat linnaan ja pakottivat kuningasperheen tulemaan mukanaan Pariisiin, jossa se määrättiin koti­arestiin. Kaksi vuotta myöhemmin kuningasperhe yritti paeta Ranskasta mutta jäi kiinni.

  • Tuileriesin valtaus
    10. elokuuta 1792
    Joukko sotilaita ja tavallisia pariisilaisia tunkeutui Tuileriesin palatsiin, jossa kuningasperhe oli kotiarestissa. Kuninkaalliset ­pyysivät turvaa kansalliskokoukselta, jonka päätöksellä heidät siirrettiin arestiin Le Templen vankilaan.

  • Kuningas mestattiin
    21. tammikuuta 1793
    Lyhyen oikeudenkäynnin päätteeksi Ludvig XVI tuomittiin kuolemaan vehkeilystä Ranskan vihollisten kanssa. Hänet teloitettiin giljotiinissa, ja 16. lokakuuta kuningatar Marie-Antoinette koki saman kohtalon.

    Prinssi Ludvig kuoli vankilassa, mutta prinsessa Marie pelastui, kun hänet vaihdettiin Itävallan kanssa ranskalaiseen vankiin. 

  • Hirmuhallinto johti verilöylyyn
    1793–1794
    Poliitikko Maximi­lien de Robespierre nousi Ranskan johtoon. Hän näki vihollisia kaikkialla ja toimitti kymmeniä­tuhansia ihmisiä giljotiiniin. Lopulta jopa Ro­bes­pierren ­kannattajat saivat verilöylystä tarpeekseen ja vainoharhainen ­diktaattori päätyi itse giljotiiniin.

Kun kuningas Ludvig XVI oli mestattu, lähimmät katsojat kastoivat nenä­liinansa mestauslavan alle valuneeseen vereen. 

© Bridgeman

Mitä aseita kansalla oli Ranskan vallankumouksessa?

  • Sirppikin oli tappava ase

    Monet arkiset työkalut kelpasivat hyvin aseiksi. Esimerkiksi viljan leikkaamiseen käytetty teräväkärkinen sirppi soveltui oivasti myös verenvuodatukseen.

  • Joka talossa oli talikko
    Niin maanviljelijöillä kuin kaupunkilaisillakin oli yleensä talikko, jolla oli hyvä nostella heinää ja olkia tallissa. Se oli myös oivallinen pistoase. 

Mitä Ranskan kansa halusi?

  • Leipää pöytään
    Tavallisen kansan tärkein ruoka oli 1700-luvun lopulla leipä, ja kun jauhojen hinta alkoi 1780-luvulla nousta, osa kansasta alkoi nähdä nälkää. Huhut kertoivat kuninkaan ja aateliston keräävän jauhoja suuriin varastoihin, mikä sai rahvaan tarttumaan aseisiin ja etsimään viljavarastoja – turhaan.
  • Eroon etuoikeuksista
    Aatelistolla oli yksinoikeus muun muassa piispojen ja upseerien virkoihin. Papiston tavoin aatelistokin nautti verovapaudesta. Yksi vallankumouksen tärkeimmistä tavoitteista oli päästä eroon epäoikeudenmukaisista erioikeuksista. 
  • Tasa-arvo ja äänioikeus
    Ranskalaiset halusivat tasa-arvoa lain edessä. Elokuussa 1789 kansalliskokous kumosi aatelin ja papiston etuoikeudet ja julisti miehille yleisen äänioikeuden.

Ketkä olivat Ranskan vallankumouksen tapahtumien keskeiset henkilöt?

  • Ludvig XVI: Kuningas tarkoitti hyvää 
    Edeltäjistään poiketen Ludvig XVI suhtautui uudistuksiin myönteisesti. 1770-luvulla hän esimerkiksi yritti poistaa talonpoikien maaveron, tehdä lopun maaorjuudesta ja laskea viljan hintaa. 

    Uudistukset olisivat kuitenkin supis­ta­neet aatelin tuloja ja etuoikeuksia, ja he estivät esitettyjen muutosten toteutumisen. 

  • Kreivi Mirabeau: Kreivi halusi säilyttää monarkian

    Mira­beau oli aatelisuudestaan ­huolimatta yksi kolmannen säädyn suurimmista tukijoista. Älykäs ­ kreivi oli vakuuttava puhuja, ja hän saavutti arvostusta niin poliitikkojen kuin kansankin keskuudessa.

    Uutta perustuslakia valmisteltaessa Mirabeau puolusti rajoitettua monar­kiaa, mutta turhaan. Hän kuoli sairauteen.

  • Georges-Jacques Danton:  Kapinallinen joutui omiensa uhriksi
    Lakimies Danton puolusti heikkojen oikeuksia ja järjesti usein mielenilmauksia Pariisin kaduilla.

    Ajan mittaan hänestä kuitenkin tuli maltillisempi, ja hän vastusti mieli­valtaa sekä teloituksia ilman oikeudenkäyntiä.

    Danton arvosteli julkisesti Maximilien Robespierren hirmuhallintoa, ja vuonna 1794 hän joutui itse giljotiiniin.

  • Jean-Paul Marat: F

    anaatikko 

    murhattiin kylvyssä 


    Lääkäri Marat kiihotti kansaa tappamaan vallankumouksen vihollisia ”Kansan ystävä” -sanomalehtensä sivuilla.

    Hän laati listoja vallan­kumouksen vihollisista, jotka hän halusi toimittaa giljotiiniin. Vuonna 1793 girondisti­puolueen kannattaja Charlotte Corday murhasi Marat’n tämän ollessa kylvyssä.

”Roistot ovat liian pitkään asettaneet oman kunnianhimonsa yhteisen hyvän edelle”, Charlotte Corday kirjoitti ennen kuin hän murhasi vaarallisena pitämänsä Marat’n.

© Napoleon & Empire, Joconde, Bridgeman & Shutterstock
  • Maximilien de Robespierre: Harhainen tyranni teloitutti tuhansia

    Lakimies Robespierrelle tasavalta oli kaikki kaikessa. Hän ei ollut kiinnostunut rahasta, ja hänen kannattajansa kutsuivatkin häntä ”Lahjomattomaksi”.

    Vuonna 1793 hän sai vapaat kädet vainota vallankumouk­sen vihollisia, mikä johti 17  000 ihmisen kuolemaan. Robespierre mestattiin vuonna 1794.

  • Paul Barras: Ahne kenraali syrjäytti tyrannin

    Robespierren pidätyksen jälkeen vuonna 1794 kenraali Paul Barras piti tämän aseistetut tukijoukot ­kurissa.

    Kiitokseksi hän sai paikan Ranskan uudesta hallituksesta, viisijäsenisestä direktoriosta.

    Ovela ja ahne kenraali kahmi lahjomalla itselleen valtaa ja rahaa. 

Mitkä puolueet taistelivat vallasta?

”Suo” koostui niistä kansalliskokouksen jäsenistä, jotka eivät ­kuuluneet oikeistoon eivätkä liioin vasemmistoon. Moni heistä äänesti eri asioissa eri tavalla, eikä heillä ollut yhtenäistä poliittista linjaa. Poliittinen häilyvyys toi ryhmälle pilkkanimen ”suo”.

Vasemmisto: Kiihkoilijat/edistykselliset

  • Jakobiinit vaativat kuninkaan teloittamista ja vahvan keskusjohtoisen tasavallan perustamista. Klubi sai nimensä Pariisin jakobiiniluostarista, jossa sen jäsenet kokoontuivat.
  • Vuoripuolue oli poliittisesti samoilla linjoilla jakobiinien kanssa, ja sen monet jäsenet pitivät itseään myös jakobiineina. Vuoripuolueen kannattajat olivat kuitenkin kannoissaan kiivaampia, ja parlamentin istuntojen aikana he sallivat lehtereillä istuvien kannatta­jiensa uhkailla poliittisia vastustajiaan.
  • Girondistit olivat kaunopuheisia älykköjä. He ajoivat tasavaltaa ja hajautettua valtaa, jossa kaikki kansalaiset olisivat lain edessä tasavertaisia. He vastustivat kuninkaan teloitusta ja olivat jakobiinien pahimpia vastustajia. Puolueen johtajat tapettiin vuonna 1793 Robespierren käskystä. 

Oikeisto: Maltilliset/konservatiivit

  • Feuillantit olivat alkujaan jakobiineja. He kuitenkin erosivat omaksi puolueekseen, kun jakobiinit vaativat kuninkaan syrjäyttämistä ja monarkian korvaamista tasavallalla.

    Feuillantit myös vastustivat sotaa Preussia ja Itävaltaa vastaan. Monarkian romah­dettua vuonna 1792 puolue hajosi ja monia sen kannattajia teloitettiin giljotiinissa. 

Vuonna 1792 Ranska sai uuden parlamentin, kansalliskokouksen. Täysin vastakkaisia kantoja edustavien puolueiden kannattajat kävivät siellä kiivaita väittelyitä. 

© Augustin Challamel

Miten Ranskan vallankumous eteni Pariisin ulkopuolella?

  • Rouen: Veronkanto lakkasi

    Kesällä 1789 vallankumoukselliset valtasivat veronkannosta vastaavat virastot Rouenissa.

  • Nantes: Kiihkoilijat aloittivat vainon

    Nantes liittyi kapinaan ensimmäisten kaupunkien joukossa. Talvella 1793–94 siellä hukutettiin lähes 4  000 ihmistä epäiltynä vallankumouksen vastustamisesta.

  • Bordeaux: Girondistipuolue syntyi

    Kolmannen säädyn edustajat nousivat valtaan Bordeaux’n kaupungissa ja ­perustivat poliittisen girondistiklubin. Nimi tuli Gironden alueesta, jossa Bordeaux sijaitsee.

  • Castres: Viljelijät kieltäytyivät viljaverosta

    Elokuussa 1789 Castresin maanviljelijät ja työväestö nousivat vastustamaan viljaveroa, joka rikastutti paikallisia suurmaanomistajia. 

  • Marseille: Marseillelaiset lauloivat taistelulaulua

    Marseillen asukkaat kannattivat kiihkeästi vallankumousta. Vuonna 1792 noin 500 marseillelaista lähti Pariisiin puolustamaan uutta hallitusta laulaen taistelu­laulua, josta tuli sittemmin Ranskan kansallislaulu Marseljeesi.

  • Lyon: Työväki nousi kapinaan

    Kesäkuussa 1789 Lyonin työväki nousi kapinaan ankaraa verotusta vastaan. Moni toivoi säätyvaltiopäivien kumoavan aatelin verovapauden.

  • Murbach: Linnoja poltettiin poroksi

    Kesällä 1789 vallankumoukselliset ryöstivät ja polttivat Alsacen maakunnan luostareita ja aatelisten kartanoita ja linnoja. 

  • Thionville: Upseerit ajettiin pakosalle

    Kuten monissa muissa seudun kaupun­geissa Thionvillessäkin kansa ajoi paikallisen varuskunnan upseerit pakosalle heinäkuussa 1789 päästäkseen käsiksi varuskunnan aseisiin.

  • Lille: Kaupunginhallinto romahti

    Lillen kaupunginhallinto romahti, kun kaupungin asukkaat ajoivat kuninkaan virkamiehet matkoihinsa.

Miksi ihmisiä teloitettiin giljotiinissa?

Vuoteen 1789 asti aatelisilla oli erioikeus tulla teloitetuksi miekalla mestaamalla. 

Tohtori Joseph-Ignace Guillotin päätti kuitenkin suunnitella laitteen, joka teloittaisi kaikki ihmiset mahdollisimman nopeasti, kivuttomasti ja tasa-arvoisesti – säätyyn katsomatta.

"Minun laitteeni katkaisee kaulan silmänräpäyksessä, ennen kuin mestattava ehtii tajuta mitään”, tohtori Guillotin lupasi esitellessään keksintöään Ranskan lakiasäätävälle kokoukselle vuonna 1791.

Guillotin ei varsinaisesti ollut kuolemantuomion kannattaja, mutta hän myönsi teloittamisen olevan tehokas keino pelotella rikollisia ja vastavallankumouksellisia tekemästä ­pahojaan. 

Keksintö sai pian käyttöä: kun vallankumouksellisten sisäiset kiistat johtivat terrorin kauteen 1793–94, liikkuva tuomioistuin siirrettävine giljotiineineen kulki ympäri Ranskaa ­teloittamassa vallankumouk­sen vihollisiksi epäiltyjä. 

Tutustu giljotiinin toimintaan osoittamalla merkittyjä kohtia

Miten Ranska menestyi vallankumoussodissa?

Vuonna 1792 Ranskan ja vallan­kumouksen seurauksia pelänneiden Itävallan ja Preussin välille syttyi sota. Konfliktiin liittyi pian muitakin valtioita, ja voimasuhteet vaihtelivat. ­Lyhyttä rauhaa vuonna 1797 seurasi uusi sota, jossa Ranska valloitti laajoja alueita. 

Miksi kalenteri haluttiin uudistaa?

Vuonna 1793 Ranska sai uuden, tasavalta­laisen kalenterin, josta oli poistettu katoliset pyhimysten muisto­päivät sekä messupäivä sunnuntai.

Miten Ranskan vallankumous päättyi?

Heinäkuussa 1794 vastavallankumoukselliset tekivät lopun Robespierren verisestä hirmu­hallinnosta. 

He perustivat uuden hallituksen, direktorion, jonka yksinvaltaiseksi johtajaksi nousi Paul Barras. 

Direktorion kannatus oli alkuun suurta, mutta se hiipui, kun direktorio ei onnistunut laskemaan leivän hintaa ja lievittämään laajaa nälänhätää.

Tyytymättömyys lisääntyi samaa tahtia korruption kanssa. 

Rikkaat kansalaiset pystyivät virkamiehiä ja poliitikkoja lahjomalla hankkimaan monopolin esimerkiksi elintarvikkeiden myyntiin ja ansaitsemaan siten suunnattomia omaisuuksia.

Marraskuussa 1799 joukko poliitikkoja syrjäytti vihatun direktorion kenraali Napoleon Bonaparten ja hänen joukkojensa avulla. 

Ranskan johtoon nimitettiin kolme konsulia, joista ­Napoleon oli ”ensimmäisenä konsulina” korkea-arvoisin.

Napoleon uudisti verotusta niin, että valtion kassa alkoi jälleen täyttyä. 

Hän perusti eri puolille Ranskaa kaikkiin säätyihin kuuluville pojille tarkoitettuja kouluja ja vakautti ruuan hinnan muun muassa tuomalla maahan viljaa Pohjois-Italiasta.

Kansa oli kiitollinen rauhan palautumisesta ja antoi kansanäänestyksellä Napoleonille lähes rajattomat valtaoikeudet.

Napoleon Bonaparte kruunautti itsensä Ranskan keisariksi vuonna 1804.

© Bridgeman

Mihin parannuksiin kumous johti?

Elokuussa 1789 kansalliskokous hyväksyi kaikille ranskalaisille uusia oikeuksia. 

  1. Vapaus ja yhdenvertaisuus lain edessä.
  2. Oikeus elää rauhassa ja vapaana sorrosta.
  3. Valta on kansalla.
  4. Uskonnonvapaus.
  5. Ilmaisunvapaus kirjoituksissa ja puheessa.
  6. Tuloihin ja omaisuuden määrään perustuva verotus siten, että rikkaat ­maksavat eniten veroja.
  7. Loukkaamaton omistusoikeus.
  8. Epäilty on syytön, kunnes toisin todistetaan.
  9. Äänioikeus miehille.

Ehkä sinua kiinnostaa...