Holokaustin kiistävät teoriat leviävät verkossa

Vaikka juutalaisten joukkotuhonnasta on tuhansia silminnäkijälausuntoja ja virallisia asiakirjoja, monet yrittävät väittää, ettei sitä ole koskaan tapahtunut.

maanantai 17. tammikuuta 2011 teksti Else Christensen

Vähän ennen vuonna 1945 tekemäänsä itsemurhaa SS:n johtaja Heinrich Himmler väitti itsepintaisesti, että Euroopan juutalaisia ei joukkomurhattu keskitysleireillä, vaan he kuolivat keskitysleireillä luonnollisiin syihin, kuten tartuntatauteihin.

Voit nimittäin saada suositun action-kameran Tieteen Kuvalehti HISTORIAN kanssa

Nykyiset holokaustin kiistäjät pysyvät Himmlerin linjoilla. Ranskalainen Paul Rassinier, yksi ensimmäisistä joukkotuhon kiistäjistä, väitti vuonna 1948 kirjassaan Le Passage de la Ligne (Rajan ylitys), että yksittäisiä surmia ja kaasutuksia toki oli, mutta järjestelmälliset joukkoteloitukset eivät kuuluneet kansallissosialistien politiikkaan. Rassinierin mukaan Saksan johtavat viranomaiset eivät suunnitelleet eivätkä toteuttaneet juutalaisten joukkotuhontaa.

Rassinierin kirjan ilmestymisen jälkeen salaliittoteoriat ovat lisääntyneet valtavasti. Internet on täynnä sivustoja, joilla pyritään kiistämään väitteet nat-sien tekemästä juutalaisten joukko-tuhonnasta. Monet teorioista näyttävät päällisin puolin kovinkin vakuuttavilta, mutta lähemmin tarkasteltuna niillä ei ole tieteellistä tai historiallista pohjaa.

Holokaustilla on todistajansa: tuhannet keskitysleireiltä hengissä selvinneet, SS-vartijat ja ennen kaikkea sadattuhannet asiakirjat, joita natsit eivät ehtineet tuhota ennen sodan päättymistä.

Väitteiltä puuttuu totuuspohja

Yksi yleisimmin esitetyistä väitteistä on, että Birkenaun krematorioiden kellareita ei olisi voinut käyttää kaasukammioina, sillä ovet avautuivat sisäänpäin ja niiden avaaminen olisi siten ollut mahdotonta, kun lattia oli ruumiiden peitossa. Niinpä kaasukammioiksi väitetyt tilat olivat todellisuudessa tavallisia ruumishuoneita. Nämä väitteet perustuvat muun muassa Auschwitz-Birkenaun krematorio II:n varhaisiin piirustuksiin, joissa sittemmin kaasukammiona käytetyn tilan ovi olikin alun perin suunniteltu aukeamaan sisäänpäin.

Myöhemmistä rakennuspiirustuksista näkee kuitenkin, että sen jälkeen, kun päätös kaasukammion rakentamisesta krematorion yhteyteen tehtiin vuonna 1943, ovi on muutettu aukeamaan ulospäin. Näistä piirustuksista holokaustin kieltäjät vaikenevat, samoin kuin esimerkiksi todisteista, joiden mukaan kaasukammioita varten keskitysleirille oli tilattu kaasutiiviitä ovia.

Holokaustin kiistävät väitteet upposivat aluksi vain harvoihin hyväuskoisiin, mutta 1970-luvun puolivälissä tilanne muuttui. Nyt väitteet esitettiin akateemisesti vakuuttavalla kielellä, ja niissä saatettiin viitata arvostettuihin tutkijoihin ja tutkimuslaitoksiin. Monet kirjoittajista esiintyivät itsekin akateemisilla titteleillä. Väitteitä tuettiin vaikeaselkoisilla teknisillä kirjoituksilla ja piirustuksilla sekä asiakirjoilla, joiden aitoudesta maallikon on vaikea mitenkään ottaa selvää. Tarkoituksena on ollut vakuuttaa lukija siitä, että juutalaisten joukkotuhontaa ei tapahtunut.

Sähköisen tiedonvälityksen kehittymisen myötä holokaustin kiistäjät ovat saaneet uusia areenoita levittää teorioitaan, joista monet on kuitenkin helppo kumota.

Ehkä sinua kiinnostaa...