Eva Braun odotti aina kärsivällisesti, että Adolf Hitler saapuisi viettämään aikaa Berghofiin Baijerin Alpeille.

© väritetty valokuva Heinrich Hoffmann/ akg images (kesäkuu 1942)

Vieraile Berghofissa: Näin mukavasti Hitler asui

Adolf Hitler viihtyi paremmin vapaa-ajan asunnollaan Baijerissa kuin Saksan pääkaupungissa Berliinissä. Seuranaan Berghof-nimisessä huvilassaan hänellä oli uskollisia natsijohtajia, koiransa Blondi ja rakastajattarensa Eva Braun.

torstai 21. huhtikuuta 2016 teksti Torsten Weper

Berchtesgadenissa Baijerissa vallitsi kaaos.

Eri puolilta Saksaa tulleista junista purkautui laumoittain ihmisiä rautatieasemalle, josta he jatkoivat kohti Obersalzbergin aluetta ja Saksan johtajan Adolf Hitlerin kesäasuntoa Haus Wachenfeldiä.

Hitlerin tiedettiin usein vetäytyvän sinne keräämään voimiaan.

Tuhannet ihmiset pakkautuivat talon edessä olevan aidan taakse odottamaan.

Kerrottiin, että Hitler tuli monesti ulos tervehtimään kannattajiaan.

Tuona päivänä, 17. huhtikuuta 1933, Hitlerin vieraana oli Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels.

He olivat juuri valmistelemassa Saksan ammattiliittojen lakkauttamista, kun ulkoa kuuluva meteli keskeytti heidän työnsä.

”Ihmiset huusivat kuorossa, kunnes Führer meni lopulta ulos kättelemään heitä. Tuota puhdasta ja lapsellista ihastusta, jota ihmiset tuntevat Hitleriä kohtaan, ei voi kylliksi katsoa”, Goebbels kirjoitti päiväkirjassaan.

”Heil Hitler” -huudot kaikuivat ilmassa, ja sitten ihmiset puhkesivat laulamaan.

Ryhmä Hitlerjugend-poikia Hitlerin kotikaupungista Branausta sai kunnian tulla kutsutuksi sisään lounaalle.

”He ovat aivan haltioissaan saadessaan istua samaan pöytään Führerin kanssa”, Goebbels kirjoitti. Lopulta SS-henkivartijat häätivät ihmiset pois talon luota.

Aamulla asemalle saapuisi jälleen uusi joukko Hitlerin ihailijoita.

Pyhiinvaeltajat. Hitlerin talolle saapui päivittäin tuhansia saksalaisia. Hän tuli mielellään ulos hetkeksi tervehtimään ihailijoitaan.

© heinrich hoffmann/Bayerische Statsbibliothek München

Hitler muutti vuorelle

Obersalzberg oli Hitlerille tärkeä paikka.

Sinne hän vetäytyi vuonna 1925 kärsittyään epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen saamansa vankeustuomion.

Hän vuokrasi peitenimellä ”herra Wolf” alkeellisen puumökin, jossa hän kirjoitti Taisteluni-kirjan viimeiset luvut.

Kirjan myynnistä saamillaan rahoilla hän ensin vuokrasi ja sitten osti Haus Wachenfeld -nimisen talon, jossa oli aurinkoinen terassi ja pari vierashuonetta.

Noustuaan valtaan vuonna 1933 Hitler viihtyi yhä Obersalzbergissä viikkokausia kerrallaan.

Jos oli päätettävä jostakin tärkeästä valtiollisesta asiasta, puolueen johto, ministerit ja sotilashenkilöt joutuivat tulemaan Baijeriin.

Vieraiden joukossa oli usein myös Hitlerin henkilökohtainen valokuvaaja Heinrich Hoffmann, joka otti Hitleristä lukuisia valokuvia arkisissa puuhissa, esimerkiksi kävelyllä metsässä tai rekiajelulla. Kuvat julkaistiin kirjassa ”Tuntematon Hitler”, jota myytiin valtavia määriä.

GALLERIA: Tällaisena et ole Hitleriä ennen nähnyt

Unelmien talo Führerille

Jo vuonna 1935 talo kävi liian pieneksi yhä kasvavalle vierasmäärälle, ja Hitler halusi suuremman ja edustavamman huvilan.

Hän hankki itselleen arkkitehtien käyttämän piirustuspöydän ja alkoi itse suunnitella unelmataloaan.

Työ edistyi nopeasti, eikä edes Hitlerin luottoarkkitehti Albert Speer saanut puuttua siihen.

”Yleensä arkkitehti purkaa lukemattomat ideansa paperille ja kehittää niistä lopullisen ratkaisunsa.

Hitler sen sijaan piti ensimmäistä ideaansa aina onnistuneena”, Speer kuvaili pikaista suunnitteluprosessia.

Lopputuloksena oli Hitlerin uusi alppihuvila Berghof, johon Haus Wachenfeld jätettiin yhdeksi siiveksi.

Rakennusmateriaaleissa ei säästelty: taloon tuli böömiläistä luonnonkiveä, italialaista marmoria ja jalopuuta Etelä-Amerikasta.

Virallisesti Hitler maksoi kaiken itse, mutta tosiasiassa suurin osa rahoista tuli ”Hitler-lahjoituksista”, joita Hitlerin lähin alainen Martin Bormann vaati saksalaisilta tehtailijoilta.

Talo nousi vaikuttavalla vauhdilla ruohon peittämälle vuorenrinteelle.

Hitler oli suunnitellut sinne muun muassa 9 x 3 metrin suuruisen panoraamaikkunan, joka voitiin laskea sähkömoottoreilla kellariin.

”Se on maailman suurin alas laskettava ikkuna”, Hitlerillä oli tapana kehuskella.

Kun oli katon rakentamisen vuoro, rahat olivat kuitenkin jo vähissä, ja suunnitellun lehtikuusen sijaan oli tyydyttävä sinkkikattoon.

”Kuulin Hitlerin adjutanteilta, että hänellä ei ollut rahaa. Sitä me sitten salaa virnuilimme”, muisteli Hitlerin tilanhoitaja Herbert Döhring vuosia myöhemmin.

Berghof valmistui muutamassa kuukaudessa. Leveät portaat johtivat suurelle terassille, jossa viralliset vieraat otettiin vastaan.

Sisällä talossa oli ”Suuri sali”, yhdistetty kokoustila ja olohuone, jossa oli kuusi metriä pitkä työpöytä, raskaita nojatuoleja ja elokuvaprojektori.

Kellariin rakennettiin keilarata, jota moni ei kuitenkaan päässyt näkemään. ”Jos ihmiset kuulevat, että harrastan keilaamista, maan joka ainoa keilailuseura haluaa minut kunniapuheenjohtajakseen”, Hitler totesi.

Toisessa kerroksessa oli Hitlerin työhuone. Sen takana oli hänen spartalaisen karusti kalustettu makuuhuoneensa, jossa oli rautasänky, nojatuoli ja kirjoituspöytä ja josta johti ovi kylpyhuoneeseen.

Seinällä oli muotokuva hänen edesmenneestä äidistään Klarasta.

Kylpyhuoneen kautta Hitler pääsi suoraan ja huomaamattomasti Eva Braunin makuuhuoneeseen.

Ennen vuotta 1945 harvat saksalaiset tiesivät, että Hitlerillä oli rakastajatar.

Kun talossa oli virallisia vieraita, Hitler lähetti Braunin huoneeseensa muiden silmiltä piiloon.

Jopa valtakunnanmarsalkka Hermann Göring uskoi pitkään, että Eva Braun oli vain yksi Hitlerin sihteereistä.

Asiasta tienneet vaikenivat, sillä Hitleristä ei saanut juoruilla.

”Pidimme huolen omista asioistamme”, totesi Hitlerin henkivartijana vuoteen 1945 toiminut Rochus Misch. 

”Eva ei vastannut vallalla ollutta saksalaistytön ihannetta. Luonnollisuus ja maanläheisyys eivät olleet hänelle luonteenomaisia. Hän vaihtoi vaatteita monta kertaa päivässä, oli aina huolellisesti meikattu ja käytti kalliita koruja”, Misch muisteli.

Hitlerin Berghof teki vaikutuksen moniin ulkomaisiin vieraisiin, kuten Britannian
pääministeriin Neville Chamberlainiin.

© Heinrich hoffmann & Eva Braun/ Bayrische staatsbibliothek München

Asukkaat häädettiin kodeistaan

Obersalzbergin hallinnon Hitler antoi lähimmän alaisensa, puoluesihteeri Martin Bormannin käsiin. Tällä oli alueelle suuria suunnitelmia.

Ensimmäisenä piti saada kylän alkuperäiset asukkaat ja hotellit muuttamaan muualle.

Hitler vaati aluksi, että Bormann ostaisi kiinteistöt markkinahintaan, mikä ärsytti kitsasta puoluesihteeriä.

”Pakkokeinoja ei saa käyttää, joten joudun maksamaan järkyttävän korkeita hintoja”, hän valitti.

Kun jotkut talonomistajat kieltäytyivät myymästä, Bormann sai kuitenkin luvan uhata heitä keskitysleirillä ja lunastaa talot pilkkahinnalla.

Sitten talot purettiin.

Niiden tilalle alettiin rakentaa SS-kasarmeja alueen puolustusta varten, maatilaa ruokatuotantoa varten ja parakkeja tuhansille rakennustyöläisille, sillä Obersalzbergia kehitettiin jatkuvasti.

Hitlerin suunnittelema Berghof oli alusta asti liian pieni.

Taloon pitikin rakentaa lisäsiipi, jossa oli asunnot adjutanteille ja suurelle palvelusväelle sekä hammaslääkärin vastaanotto.

Bormann rakennutti koko alueen ympärille aidan.

Kaikkiaan Führersperrgebiet eli ”Johtajalle varattu alue” kattoi sata hehtaaria, joita SS vartioi.

Hitlerin lähipiiriin kuuluneet valtakunnanmarsalkka Hermann Göring, arkkitehti Albert Speer ja Martin Bormann hankkivat myös itselleen huvilat vuorelta.

Säännöllisiä vieraita olivat myös muun muassa Hitlerin henkilääkäri Theodor Morell ja tämän vaimo Hannelore, SS-kenraali Sepp Dietrich, valokuvaaja Heinrich Hoffmann vaimoineen sekä lääkäri Karl Brandt ja Hitlerin sihteerit.

”Se oli hyvin kotoisaa”, muisteli henkivartija Misch. ”Aikuisia ottamassa aurinkoa, leikkiviä lapsia ja haukkuvia ja ympäri juoksentelevia koiria.”

Yksi koirista oli Hitlerin saksanpaimenkoira Blondi, jonka hän oli saanut SS-henkivartijoiltaan.

Kun Hitlerin vanha koira, musta saksanpaimenkoira Muck oli kuollut, Hitler oli vannonut, ettei enää ottaisi uutta koiraa.

Henkivartijat tiesivät, että koira saisi Hitlerin rentoutumaan ja lahjoittivat hänelle Blondi-pennun, josta tulikin Hitlerin uskollisin ystävä.

Päivät olivat aina samanlaisia

Berchtesgadeniin syntyi valtakunnankanslian sivukonttori, niin että Hitler pystyi allekirjoittamaan uusia lakeja ja asetuksia Berghofissa ollessaan.

Päivät Berghofissa kuluivat aina lähes saman kaavan mukaan.

Hitler nousi yleensä yhdentoista aikaan aamulla.

Palvelija auttoi häntä pukeutumaan ja tarjoili kevyen aamiaisen teetä, maitoa ja korppuja.

Sitten Hitler meni alakertaan, jossa hän luki valikoidut lehtiartikkelit, kuunteli Bormannin selonteon ja laati määräyksiään.

Lähipiiri odotti terassilla, jossa sai tupakoida.

Urheilullinen Eva Braun oli ketjupolttaja, mikä ei koskaan paljastunut Hitlerille.

Jos Hitler motkotti tupakoitsijoille, Braun saattoi alkaa hyräillä Smoke Gets In Your Eyes -kappaletta muiden tirskuessa äänettömästi.

Hitler ei tajunnut lainkaan, mistä oli kysymys, sillä hän ei tuntenut vuodelta 1933 peräisin olevaa yhdysvaltalaiskappaletta.

Kello kahdelta iltapäivällä oli lounaan vuoro.

Hitlerin lähipiiri ja päivän vieraat kokoontuivat ruokasalin käytävään, jossa Hitler valitsi pöytädaaminsa ja asettui sitten pitkän pöydän ääreen.

Ruokalistalla oli perinteisiä saksalaisia ruokia, ja Hitler söi aina pelkästään kasvisruokaa.

”Ensimmäisessä maailmansodassa saamani kaasumyrkytyksen jälkeen en ole voinut sietää lihan hajua. Se kääntää vatsani ympäri”, hän uskoutui keittäjälleen Anna Krautenbacherille.

Aterian jälkeen seurue käveli ylempänä vuorella olevalle teehuoneelle, jossa he istuutuivat mukaville nojatuoleille pyöreän, katetun pöydän ääreen.

”Tarjolla oli kahvia, teetä ja kaakaota sekä erilaisia kakkuja ja muita leivonnaisia ja sitten alkoholia. Hitler unohtui siellä usein yksinpuheluun aiheista, jotka olivat jo kaikille ennalta tuttuja. Kaikki olivat kuitenkin kuuntelevinaan kiinnostuneesti.

”Joskus Hitler nukahti kesken monologinsa”, arkkitehti Albert Speer kertoi muistelmissaan.

Hitlerin talon eteen kokoontuvien
ihailijoiden joukossa oli myös BDM-tyttöjärjestön jäseniä, jotka Hitler kutsui teelle.

© Heinrich hoffmann/ Bayerische Statsbibliothek München

Loputtomat tunnit takan äärellä

Kello kuuden aikaan illalla seurue palasi Berghofiin, jossa kaikilla oli pari tuntia vapaa-aikaa.

”Hitler meni tavallisesti huoneeseensa, kun taas Bormann katosi usein erään nuoren sihteerin huoneeseen, mitä Eva Braun kommentoi vihaisesti”, Speer muisteli.

Illallista nautittiin kahdeksan aikaan illalla, ja sen jälkeen seurue siirtyi ”Suureen saliin”, jonka saattoi muuttaa nopeasti elokuvateatteriksi.

Eva Braun, joka oli innokas harrastajakuvaaja, näytti Berghofin elämästä kuvaamiaan kaitafilmejä.

Hän oli yksi harvoista saksalaisista, joka sai käyttöönsä värifilmiä, ja siksi esityksiä kutsuttiin nimellä ”Viikkokatsaus väreissä”.

Sitten katsottiin saksalaisia, mutta joskus myös yhdysvaltalaisia elokuvia.

Nähtyään eräänä iltana Tuulen viemää Hitler kääntyi innostuneena propagandaministerinsä Goebbelsin puoleen: ”Jokin tällainen voisi yhdistää Saksan kansaa!”

Vieraat juttelivat keskenään niitä näitä hiljaisella äänellä, ja Hitler ja Braun kommentoivat näyttelijäsuorituksia ja pitivät toisiaan joskus kädestä.

Usein Hitler kuitenkin vain istui hiljaa mietteissään takkatuleen tuijottaen.

Silloin vieraidenkin puhe vaikeni kunnioituksesta isännän tärkeitä ajatuksia kohtaan.

”Tunnelman kohottamiseksi tarjoiltiin kuohuviiniä. Ranskan valtauksen jälkeen se vaihtui samppanjaan, mutta halpaan sellaiseen – Göring alaisineen oli vienyt parhaat päältä”, Speer kertoi.

Illan edetessä vieraat alkoivat väsähtää.

”Yhden maissa moni ei enää pystynyt peittämään haukotuksiaan, mutta kului vielä tunti, ennen kuin Eva Braun lopulta vaihtoi Hitlerin kanssa muutaman sanan ja sai mennä ylös. Viidentoista minuutin päästä Hitler seurasi häntä.”

Sodan jälkeen Albert Speerin päällimmäisenä muistona ajasta Hitlerin hovissa oli puuduttava pitkästyminen.

Speer ei kuitenkaan voinut koskaan kieltäytyä kutsusta Berghofiin, ja hän laski viettäneensä enemmän aikaa Hitlerin seurana tämän huvilassa kuin alemmas vuorelle rakentamassaan työhuoneessaan.

Lahja miehelle, jolla oli jo kaikkea

Kävelyllä marraskuussa 1936 Hitler huomautti, että 1 837 metriä korkealle Kehlsteinin huipulle pitäisi pystyttää pari penkkiä, joille patikoijat voisivat istahtaa lepäämään ja ihailemaan upeaa maisemaa.

Siitä alkoi Bormannin kunnianhimoisin hanke Obersalzbergissä.

Hän päätti rakennuttaa huipulle uuden teehuoneen Hitlerin parin vuoden päästä olevia 50-vuotisjuhlia varten.

Huipulle rakennettiin 6,5 kilometrin pituinen tie ja parkkipaikka.

Viimeiset 126 metriä tiestä ajettiin tunnelissa, jonka päässä oleva hissi vei vieraat 131 metriä ylös uudelle teehuoneelle.

Rakentamisen kokonaiskustannukset kohosivat 30 miljoonaan markkaan (noin 270 miljoonaa nykyeuroa), ja rakennustöissä kuoli 20 työntekijää.

Valitettavasti päivänsankari ei ilahtunut lahjastaan.

”Niin korkealla ilma on minulle aivan liian ohutta”, hän tunnusti tilanhoitajalleen Döhringille.

Yksi niistä harvoista kerroista, kun Hitler näyttäytyi uudessa teehuoneessa, oli Eva Braunin sisaren Gretlin ja SS-kenraali Hermann Fegeleinin häät 3. kesäkuuta 1944.

Eva oli valmistellut häitä viikkokausia ja saanut Hitleriltä jopa luvan koota orkesterin SS-miehistä.

Riehakkaat häät jäivät viimeisiksi juhliksi Obersalzbergissä, sillä kolme päivää niiden jälkeen liittoutuneet nousivat maihin Normandiaan.

Puolue antoi Hitlerille lahjaksi talon
näköalapaikalta. Hän kävi siellä harvoin mm. korkeanpaikankammonsa vuoksi.

© Bayerische Statsbibliothek München

Hyvästit Berghofille

Kun Hitler 6. kesäkuuta heräsi tapansa mukaan yhdeltätoista, maihinnousu oli jo alkanut.

Paikalla olleen Albert Speerin mukaan Hitler oli ensin hermostunut mutta rauhoittui pian.

”Hän oli ystävällinen, lausui kohteliaisuuksia ja taputti henkilökuntaansa hartioille ikään kuin olisi helpottunut, kun liittoutuneet vihdoin hyökkäsivät.”

Puna-armeija eteni itärintamalla, ja 13. heinäkuuta Hitler ilmoitti siirtyvänsä Sudenpesän päämajaan johtamaan sotaa.

”Viimeisenä iltana hän kulki hitaasti suuren kokoussalin läpi maalauksia katsellen ja hyvästeli läsnäolijat”, adjutantti Nicolaus von Below muisteli.

”Kohta hän palasi, hyvästeli kaikki uudelleen ja poistui.”

Bormann alkoi rakentaa bunkkeri- ja puolustusjärjestelmiä vuorelle.

Niitä syntyi yli seitsemän kilometriä, mutta Hitler ei enää palannut.

30. huhtikuuta 1945 hän tappoi itsensä Berliinissä, 700 kilometrin päässä vuoresta, jolla hän oli viettänyt yhteensä neljä vuotta ajastaan valtakunnankanslerina.

Hitler vietti viimeiset päivänsä valta-kunnankanslian alla olleessa bunkkerissa, jonne myös Eva Braun muutti. Hitler teki itsemurhan bunkkerissaan 30. huhtikuuta 1945.

© akg images

Ehkä sinua kiinnostaa...