Adolf Hitler julisti sodan Yhdysvalloille valtiopäiväpuheessaan.

© AKG/Scanpix

Hitlerin 10 pahinta virhettä

Adolf Hitler teki niin monta suorastaan surkeaa sotilaallista päätöstä, että yhdysvaltalais- ja brittikenraalit kutsuivat häntä parhaaksi liittolaisekseen.

tiistai 24. lokakuuta 2017 teksti Martin Landin

10. Halusi käyttää hävittäjää pommikoneena

Messerschmitt Me 262 oli historian ensimmäinen suihkuhävittäjä ja monin tavoin edellä aikaansa. 

Vain 10,6 metriä pitkä ja 900 kilometrin tuntinopeuteen yltänyt saksalaishävittäjä oli kirjaimellisesti ylivoimainen liittoutuneiden parhaitakin koneita vastaan. 

Me 262 oli juuri sitä, mitä Saksan ilmavoimat tarvitsivat vuonna 1943, kun sodan kulku oli alkanut kääntyä liittoutuneiden eduksi.

Saksalaisten insinöörien aherrus teki Hitleriin vaikutuksen, ja hän määräsi koneen heti tuotantoon – pommikoneena. 

Kehittäjät vastustivat uuden ihmekoneen käyttöä vain pommittamiseen, mutta Hitler pysyi lujana. Seurauksena oli katastrofi. 

Saksalaiset lentäjät osuivat helpoissa oloissakin pommeillaan vähintään kilometrin vikaan, sillä Me 262 oli niin nopea, etteivät lentäjät kyenneet arvioimaan pommin osumiskohtaa täsmällisesti.

Sota oli käytännössä jo hävitty, kun Hitler lopulta vuonna myöntyi 1944 koneiden käyttämiseen hävittäjinä.

Haluatko lukea lisää tarinoita toisesta maailmansodasta?

​Tilaa HISTORIA kotiin

Katso paras tarjous täältä

9. Sekaantui omien ilmavoimien toimintaan

Hitler määräsi kesäkuussa 1940 Englantiin ilmahyökkäyksen, jonka piti pohjustaa Britteinsaarten valloitusta. 

Luftwaffe ryhtyi tuhoamaan brittien Kuninkaallisia ilmavoimia (RAF) kukistaakseen vastarinnan ilmassa. Saksalaiset pommittivat onnistuneilla hyökkäyksillä komentokeskuksia, polttoainevarastoja, lentokonetehtaita ja kiitoratoja. 

Luftwaffen suunnitelma näytti onnistuvan elokuussa 1940 – kunnes Hitler puuttui asiaan.

Luftwaffe oli surmannut yhdeksän siviiliä pommittaessaan lentokonetehdasta. 

Britit vastasivat pommittamalla Saksan kaupunkeja, ja nöyryytys oli Hitlerille liikaa. 

Hän määräsi vihoissaan pommikoneet tuhoamaan Englannin kaupunkeja. RAF sai hengähdystauon ja kykeni ottamaan Englannin ilmaherruuden takaisin.

Me 262 oli selvästi liittoutuneiden koneita edistyneempi.

© Ullstein Bild

8. Naiset eivät päässeet tehtaisiin

Britannin ja Yhdysvaltojen tehtaissa työskenteli sodan aikana miljoonia naisia, mutta Hitlerin mielestä tehdastyö ei sopinut saksalaisille naisille. 

Heidän piti keskittyä ensisijaisesti kodista ja lapsista huolehtimiseen. 

Konservatiivinen sukupuolinäkemys johti valtavaan työvoimapulaan Saksan tehtaissa, sillä suuri osa miespuolisista tehdastyöntekijöistä oli kutsuttu armeijaan. 

Toisen maailmansodan edetessä ja resurssien huvetessa hälyttävää vauhtia Hitler antoi pienelle osalle naisista luvan työskennellä muun muassa puhelinkeskuksissa, sairaanhoitajina ja sihteereinä. 

Osa naisista työskenteli myös keskitysleirien SS-vartijoina, ja naisia oli kaikista vartijoista noin seitsemän prosenttia.

7. Antoi brittien pommittaa Saksaa

Britit lähettivät noin tuhat pommikonetta Saksaan yön pimeydessä 31. toukokuuta 1942. 

Saksan ilmatorjunta ei nähnyt viholliskoneita, ja taktiikka oli poikkeuksellinen menestys: RAF tuhosi jo ensimmäisenä yönä 13 000 rakennusta Kölnissä.

Britit jatkoivat samaa menestyksekkäästi kuukausia, kunnes Saksan hävittäjälentäjät keksivät odottaa brittien kiitoratojen lähistöllä, missä he hyökkäsivät laskeutuvien pommikoneiden kimppuun. 

Vastaveto onnistui, mutta sitten Hitler auttoi brittejä. 

Hän peruutti väijytykset ja määräsi, että viholliskoneita piti ampua Saksan yllä, jotta brittikoneiden tuhon näkeminen rohkaisisi saksalaisia.

6. Lähti sotaan vanhoin asein

Hitlerin usko omiin sotastrategin kykyihinsä lujittui sodan ensimmäisinä vuosina. 

Itävallan liittäminen Saksaan, Tšekkoslovakian valloittaminen, Puolan sotaretki, Tanskan ja Norjan pikaiset miehitykset sekä Ranskan antautuminen vuonna 1940 vahvistivat sen, mihin Hitler oli uskonut koko ajan: hän oli sotastrategian nero, joka ohitti tietämyksessä liian varovaiset kenraalit.

Innostus sotilaallisista onnistumisista – jotka johtuivat todellisuudessa vihollisten epäroinnistä ja valmistautumattomuudesta – sai Hitlerin peruuttamaan lähes kaikki Saksan asekehitysohjelmat. 

Hän uskoi, että sota voitettaisiin jo käytössä olevilla aseilla. Sota kuitenkin venyi, ja kaksi vuotta myöhemmin aseet alkoivat olla vanhentuneita viholliseen verrattuna.

Hitler käynnisti kiireesti asekehitysohjelmat uudelleen, mutta kaksi vuotta oli jo hukattu ja monia Saksan aseteollisuuden avainhenkilöitä oli kuollut maailmansodan melskeissä. 

Saksalaiset saivat kehitettyä vielä uraauurtavia aseita, mutta niitä ei ehditty valmistaa tarpeeksi paljon – ja käyttöön asti ehtineitä laitteita vaivasivat monenmoiset tekniset ongelmat.

Saksan aseistus osoittautui vanhentuneeksi, kun sotaa oli käyty pari vuotta.

© SZ Photo/Scanpix

5. Stalingradia ei saanut menettää

Saksan kenraalien toivoman taktisen peräytymisen sijaan Hitler määräsi tuhansia sotilaita kuolemaan.

Saksan valloitusretki Neuvostoliitossa oli pysähtynyt joulukuussa 1941, ja Hitler alkoi pelätä uusintaa Napoleonin katastrofaalisesta Moskovan tappiosta vuonna 1812. Jotta niin ei kävisi, hän nimitti itsensä armeijan ylipäälliköksi.

Hitler määräsi muutamaa päivää myöhemmin, että Saksan joukkojen täytyi pitää asemansa hinnalla millä hyvänsä – vaikka monet hänen kokeneimmista kenraaleistaan olivat useaan otteeseen esittäneet, että taktinen vetäytyminen voisi pohjustaa voiton ylivoimaisesta vihollisesta. 

Hallittu perääntyminen vaihtui yleensä vastahyökkäykseksi, kun vihollinen seurasi perässä ja joutui venyttämään huoltolinjojaan.

Käsky pysyä asemissa koitui kymmenientuhansien saksalaisten kohtaloksi, mutta Hitler uskoi, että silkka tahdonvoima siivittäisi Saksan sotilaat voittoon. 

Hitler ei ollut ottanut opikseen vielä puolen vuodenkaan kuluttua, sillä hän toisti perääntymiskiellon, kun Saksan 6. armeija yritti valloittaa Sta­lin­gradin. 

Ilmeisestä tappion uhasta huolimatta Hitler ei antanut joukkojensa vetäytyä, vaikka kenraalit kuinka anelivat. 6. armeija sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen Saksan armeija, joka saarrettiin ja tuhottiin sodassa täysin. 

Stalingradin alueen taisteluissa menehtyi yli 180 000 saksalaista sotilasta.

4. Odotti maihinnousua, joka oli jo käynnissä

Liittoutuneiden koneet pommittivat 6. kesäkuuta 1944 aamun sarastaessa Saksan linnoitteita Normandiassa, ja kymmeniätuhansia sotilaita nousi maihin. 

Historian suurimman maihinnousun edetessä Hitler nukkui kotonaan Baijerissa kahteen iltapäivällä, vaikka hän oli tiennyt jo kuukausia maihinnousun olevan tulossa. 

Hitler otti uutisen hyökkäyksestä rauhallisesti, sillä hän oli varma siitä, että kyseessä oli vain hämäys. 

Hän ei lähettänyt viikkokausiin lisäjoukkoja Normandiaan, sillä hän odotti todellista maihinnousua. 

Liittoutuneet saivat jalansijan Ranskassa ja etenivät pian kohti Saksaa.

3. Ei tuhonnut brittien joukkoja Dunkerquessa

Saksan taisteluvaunut ja sotilaat rynnistivät vuoden 1940 toukokuussa Hollannin, Belgian ja Ranskan rajojen yli. 

Hitlerin panssarijoukot etenivät vain kymmenessä päivässä Englannin kanaalin rannalle ja saartoivat brittiarmeijan Dunkerquen kaupunkiin. 

Saksan kenraali Ewald von Kleist oli vain parin kilometrin päässä briteistä kolmen panssaridivisioonan ja kahden jalkaväkidivisioonan kanssa ja arvioi, että Dunkerque voitaisiin valloittaa päivässä. 

Yllättäen Hitler määräsi kaikki yksiköt pysähtymään – syistä, jotka eivät ole tiedossa. Britannia sai toteuttaa suurimittaisen evakuoinnin rauhassa, ja 365 000 brittiä pakeni Englannin kanaalin yli. 

Hitler hukkasi mahdollisuutensa tuhota valtaosan brittien armeijasta.

365 000 brittisotilasta evakuoitiin Englannin kanaalin yli, kun Hitler viivytti hyökkäystä.

© Mary Evans/Scanpix

2. Julisti sodan Yhdysvalloille

Japanin suurlähettiläs Hiroshi Oshima yritti saada Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin julistamaan sodan Yhdysvalloille vain päivää sen jälkeen, kun Japani oli hyökännyt Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941. 

Von Ribbentrop epäröi. Ministeri uskoi, että Yhdysvaltojen lähtö sotaan kävisi kohtalokkaaksi Saksalle.

Hitler oli eri mieltä. Hän piti Japania voittamattomana liittolaisena, ja kun keisarikunta olisi lyönyt Yhdysvallat, se lähtisi sotaan Neuvostoliittoa vastaan. 

Japanin hyökkäys Neuvostoliittoon idästä pakottaisi Stalinin kahden rintaman sotaan, ja tämä joutuisi jakamaan joukkojaan niin, että Hitler voisi valloittaa Moskovan vaivatta.

Kolme päivää myöhemmin Hitler julisti kiihkeässä puheessaan sodan Yhdysvalloille odottaen, että amerikkalaiset joukot lähetettäisiin Japania vastaan. 

Hitlerin yllätykseksi Roosevelt määräsikin valtaosan joukoista Eurooppaan.

Hitler yllättyi vielä katkerammin, kun pian kävi selväksi, että arkkivihollinen Stalin voisi käyttää Japanin vastaiseen sotaan aiemmin varattuja joukkojaan jatkossa saksalaisia vastaan.

1. Kesävarusteissa Neuvostoliittoon

Hitler uskoi, että Neuvostoliiton valloitus – maailman suurin lajissaan – olisi ohi parissa kuukaudessa. Hän oli väärässä.

”Potkaistaan vain ovi saranoiltaan, niin koko laho talo romahtaa kasaan”, Hitler sanoi ennen sotaretkeä Neuvostoliittoon vuoden 1941 kesäkuussa. 

Neuvostoliiton armeija oli toki suurempi, mutta saksalaiset olivat järjestäytyneempiä ja heidän upseerinsa kokeneempia. Hitler uskoi, että Neuvostoliitto kukistuisi muutamassa kuukaudessa.

Valloitusretki sujui aluksi suunnitellusti: neuvostoliittolaiset yllätettiin täysin, ja ensi viikkoina tuhottiin viisi armeijaa ja 2 000 lentokonetta. 

Eteneminen oli niin rivakkaa, että panssarijoukot joutuivat odottamaan koko ajan hitaampaa jalkaväkeä. Huoltovarastot käytettiin loppuun neljässä viikossa, minkä jälkeen Hitlerin salamasota käytännössä pysähtyi.

Hitler hylkäsi kenraaliensa toiveen joukkojen lähettämisestä suoraan Moskovaan, joka oli puna-armeijan huollon solmukohta. 

Vastalauseista välittämättä hän vaati, että suuri osa joukoista lähetettäisiin kohti Kaukasuksen öljykenttiä sekä Ukrainaan ja Baltiaan.

Siksi saksalaiset pääsivät vasta joulukuussa 1941 Moskovaan, missä pelätty Venäjän talvi lamaannutti kesäunivormuissa sotineet joukot. 

Saksa ei ollut suunnitellut sotivansa talvella, joten talvivaatteita ei ollut tarpeeksi. Muun muassa siviileiltä pyydettiin turkistakkeja itärintamalle. 

Saksalaiset sotilaat varastivat takkeja ja saappaita venäläisiltä kaatuneilta selvitäkseen äärimmäisessä talvisäässä 30 asteen pakkasessa.

Hitlerin ylimielinen suhtautuminen puna-armeijaan ja Venäjän talveen oli koko sodan ratkaiseva käännekohta. Sotaretken epäonnistuminen sinetöi käytännössä Saksan häviön koko sodassa.

Lue lisää

James P. Duffy: Hitler Slept Late and Other Blunders That Cost Him the War, Praeger Publishers Inc., 1991. Ronald Lewin: Hitler’s Mistakes, Morrow New York, 1984 William L. Shirer: Rise And Fall Of The Third Reich, Arrow, 1991.

Ehkä sinua kiinnostaa...