Opsending af missil under den kolde krig

Kiivas asevarustelukilpailu leimasi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välistä kylmää sotaa.

© Corbis/Polfoto

Kylmä sota: vaiheet

Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppaan laskeutui rautaesirippu, joka jakoi sen itään ja länteen. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kävivät lähes 50 vuotta kiivasta kilpailua maailman herruudesta. Tutustu maailmaan jännitteitä yli 40 vuoden ajan luoneen kylmän sodan vaiheisiin.

perjantai 14. lokakuuta 2016 teksti Historian käännekohtia

1945-49: Kylmä sota alkoi

Saksan kohtalo oli toisen maailman­sodan jälkeen voittajien käsissä. Nämä päättivät jakaa Saksan itäiseen ja läntiseen miehitysvyöhykkeeseen, joita valvoivat Neuvostoliitto ja liittoutuneet – Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. 

Miehitysvallat kiistelivät, miltä tulevaisuuden Saksan tuli näyttää, ja idän ja lännen välit viilenivät. Kylmä sota oli puhjennut. Saksassa idän ja lännen ero ilmeni selvimmin. Siinä missä lännessä alkoi uudelleenrakentaminen, Josif Stalin vei pois kaiken arvotavaran sodan runtelemasta idästä. Erityisesti Berliini nousi valtataistelun keskukseksi. 

1946: Winston Churchill piti ”rautaesirippupuheen”

© Getty Images

1947-54: Kommunistivainot

Hollywoodissa 10 elokuva-alan ihmistä haastettiin oikeuteen kommunistisen propagandan levittämisestä töissään. Syytteet, jotka tuhosivat monen elokuvauran, olivat lähtölaukaus kommunistien ajojahdille, joka kiihtyi, kun senaattori Joseph McCarthy aloitti taistelun ”punaisia” vastaan Yhdysvalloissa.

Maasta oli määrä penkoa esiin kaikki vasemmistolaiset. Kukaan ei ollut turvassa. Tuhansia oletettuja kommunisteja erotettiin työpaikaltaan, ja ainakin 150 joutui vankilaan.

Huonoimmin kävi Julius ja Ethel Rosenbergille. Aviopari tuomittiin neuvostovakoilusta sähkötuoliin. 

1950: Kommunistivainot

1950-53: Korean sota

Kylmä sota kuumeni, kun Pohjois-Korean sotilaat ylittivät 38. pohjoisen leveysasteen, joka muodosti Etelä-Korean vastaisen rajan, ja miehittivät naapurimaansa. Sekä Pohjois-Korean kommunistinen johtaja Kim Il Sung että Yhdysvaltain tukema Etelä-Korean presidentti Syngman Rhee havittelivat niemimaan herruutta.


Kumpikaan ei ollut kuitenkaan niin vahva, että olisi voinut vallata koko alueen. Taistelut velloivat edes­takaisin. Sotaan sekaantuivat eri puolilla myös YK ja Kiina. Sota maksoi miljoonien korealaissiviilien hengen ja ajoi vielä useammat miljoonat pakolaisiksi. 

1961: Kylmä sota manifestoitui Berliinin muurissa

Neuvostoliiton miehittämässä DDR:ssä vallinnut köyhyys ajoi yli puolitoista miljoonaa itäsaksalaista pakoon länteen. Lämpimänä elokuun yönä poliisit vetivät ensimmäisen piikkilanka-aidan Berliinin halki. Pian satoja panssarivaunuja vyöryi piirittämään jaettua pääkaupunkia.

Ellei joku jäänyt Itä-Saksaan vapaaehtoisesti, muuri pysäytti hänet. Seuraavien kolmen vuoden aikana Länsi-Berliinin ympärille pystytettiin 15 kilometriä pitkä muuri, 130 kilometriä piikkilanka-aitaa ja 165 vartiotornia. Muuri erotti perheet ja ystävät toisistaan. Usein pakoyritykset päättyivät ei-kenenkään-maalle vartijoiden luoteihin.

1961: Berliinin muurin rakentaminen alkoi

1961: Sikojenlahden fiasko

Kapinallisjoukkoja johtanut Fidel Castro syrjäytti vuonna 1959 Kuuban diktaattorin Batistan, jota Yhdysvallat tuki, muuttaen saaren sosialistiseksi valtioksi. Tämä ei miellyttänyt Yhdysvaltain hallitusta, joka ennen vallankumousta oli valvonut Kuubaa. CIA aloitti valmistelut saaren valtausta varten.

Presidentti John F. Kennedy tuki ideaa, kunhan joukot koostuivat entisistä kuubalaisista. Sikojenlahdella 17. huhtikuuta 1 500 ulkokuubalaista nousi maihin käynnistääkseen vastavallankumouksen, mutta heidän oli antauduttava jo kahden päivän jälkeen. Maihinnousu aiheutti Yhdysvaltain ja Kuuban täydellisen välirikon. 

1961: Kylmä sota tiivistyi

Länsi-Berliini, joka oli kuin keidas keskellä kommunistista DDR:ää, oli rikka silmässä Neuvostoliiton johtajalle Nikita Hruštšoville. Hän lähetti 4. kesäkuuta Yhdysvaltain presidentille John F. Kennedylle tiukan uhkavaatimuksen: joukot tuli vetää Länsi-Berliinistä tai hän tukkisi kaupungin sisääntuloreitit. 

Presidentti ei silti pelästynyt, ja Hruštšov laati suunnitelman. Varsovan liiton maat aloittivat laajan sotaharjoituksen, Operatio Burian, joka valmisteli ydinsotaa. Sadat ydinohjukset tuhoaisivat länsieurooppalaiset, jolloin itäblokin sotilaat voisivat vallata koko mantereen. Suunnitelma jäi onneksi vain aikeeksi.

1962: Ydinsota oli lähellä

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy kertoi 16. lokakuuta televisiossa kansalaisilleen synkän uutisen. Vakoilulentokone oli ottanut ilmavalokuvia ydinohjustukikohdista Kuubassa vain hieman yli 150 kilometrin päässä Yhdysvaltain rannikosta. Näin Yhdysvallat oli yhtäkkiä kommunistien ydinaseen ulottuvilla.

Hankkeen takana oli neuvostojohtaja Nikita Hruštšov, joka oli yrittänyt pitää Kuuban tukikohdat salaisina. Hänen yrittäessään epätoivoisesti käynnistää neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa tämän sotalaivat ja lentokoneet lähestyivät jo Kuubaa. Seurauksena uhkasi syttyä ydinsota.

1962: Kuuban kriisi

© Wikimedia

1960-75: Vietnamin sota

Kun kommunistiset sissisotilaat nousivat kapinaan hallitusta vastaan Etelä-Vietnamissa, Yhdysvallat liittyi mukaan taisteluun. 

Puoli miljoonaa Yhdysvaltain sotilasta lähetettiin Aasian maahan maapallon toiselle puolelle. Ilman yhteistä strategiaa he jahtasivat Vietkong-liikettä tuntemattomassa viidakossa olematta ikinä turvassa sissisotureilta, jotka piileksivät tunneleissa maan alla. 

Sodan jatkuttua kymmenen vuotta Yhdysvaltain joukot palasivat kotiin vailla menestystä. Sodan suurin häviäjä kuitenkin oli Vietnamin kansa, joka joutui kärsimään napalmista, kidutuksesta ja pommeista. 

1968: Prahan kevät

Kun uusi johtaja nousi valtaan Tšekkoslovakiassa, maassa alkoi leudompi aika, vaikka se aiemmin oli ollut kommunistinen mallivaltio. Uudistusmielinen pääsihteeri Alexander Dubček halusi toteuttaa ”sosialismia, jolla on inhimilliset kasvot”.

Vapauden­kaipuu levisi Prahan kaduilla. Kevään kuluessa nuoria kerääntyi silloille ja aukioille soittamaan, laulamaan ja keskustelemaan. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen.

Kremlissä neuvostojohto seurasi kehitystä kauhun ja halveksunnan sekaisin tuntein. Elokuussa se lähetti Tšekkoslovakiaan 300 000 Varsovan liiton sotilasta. Prahan kevät kääntyi nopeasti syksyksi. 

1968: Prahan kevät

© Scanpix

1970-75: Vihollinen piileksi myös omissa riveissä

Euroopan halkaissut rautaesirippu oli rajana perivihollisten, kommunistisen itäblokin ja kapitalistisen länsiblokin välillä. ”Vihollinen” piileskeli kuitenkin myös omissa riveissä.

Äärivasemmistolaiset poliittiset aktivistit loivat kauhua koko läntisessä maailmassa näyttävillä sieppauksilla ja terroristi-iskuilla solidaarisuuden ja kommunismin nimissä.

Yksi heistä oli Carlos, kiihkeä kommunisti, palkkamurhaaja ja hurmuri, jolla oli suuret elkeet. Vuonna 1972 hän kokosi ryhmän, joka heittäytyi läkähdyttäviin operaatioihin. Muun muassa OPECin öljyministerit otettiin panttivangiksi.

1972-79: Aseidenriisunta alkoi

 Lähes 30 vuoden kilpavarustelun jälkeen Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton varastot olivat jo täynnä ydinaseita. Molemmat pystyivät tuhoamaan puoli maailmaa. Räjähdysaltis tilanne huoletti kummankin johtajia.

He tajusivat, että kilpailu oli lopetettava, ja aloittivat aseidenriisuntaneuvottelut. Vuonna 1972 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon ja Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev tapasivat Moskovassa ja allekirjoittivat ensimmäisen SALT-sopimuksen, joka rajoitti maiden ydinaseiden, pommikoneiden ja sukellusveneiden määrää. SALT II allekirjoitettiin vuonna 1979.

1979: SALT II -sopimus allekirjoitettiin

© Wikimedia

1985-89: Kylmän sodan loppu häämötti

”Itäblokin maiden on opittava seisomaan omilla jaloillaan”, totesi Neuvostoliiton uusi johtaja Mihail Gorbatšov. Rauhaa janonneet Itä-Euroopan kansat ottivat hänen sanansa todesta. 

Kun Neuvostoliiton kostotoimia ei enää tarvinnut pelätä, vapautusliikkeiden toiminta vilkastui. Leipzigissa 100 000 asukasta marssi kaduilla huutaen ”Muuri alas!” Vallankumoukset jatkuivat joka maanantai. 

Puolassa vangittu ammattiyhdistysmies Lech Wałȩsa ilmestyi televisioon arvostelemaan järjestelmää. Alle vuoden kuluttua itäsaksalaiset Trabantit ajoivat jonossa rajan yli länteen. 

1991: Kremlissä hallitus mureni

© Scanpix

Ehkä sinua kiinnostaa...