Dumas sai innoituksen tosielämän muskettisotureista

Alexandre Dumas'n vuonna 1844 ilmestyneen romaanin musketti­soturit eivät olleet täysin keksittyjä hahmoja. Athos, Porthos, Aramis ja d’Artagnan perustuivat todellisiin 1600-luvulla eläneisiin kuninkaan musketöörikaartin jäseniin.

Dumas nappasi sankariensa nimet kirjasta, jota kaupattiin d’Artagnanin muistelmina, mutta heidän luonteenpiirteensä kirjailija keksi omasta ­päästään. Nuorta d’Artagnania lukuun ottamatta Dumas’n romaanin musketti­sotureilla ei siis liene paljonkaan ­yhteistä tosi­elämän esikuviensa ­kanssa.

Charles de Batz-Castelmore d'Artagnan on Dumas’n kuvaamista muskettisotureista tunnetuin, sillä hän toimi musketöörikaartin varakomentajana. D’Artagnan syntyi 1610-luvulla ­alempaan aateliin kuuluvaan sukuun ja liittyi jo nuorena musketöörikaartiin.

Hänen taitonsa kiinnittivät muun ­muassa kuninkaan vaikutusvaltaisen neuvonantajan kardinaali Mazarinin huomion, ja tämä edistikin nuoren ­sotilaan uraa. D’Artagnan kunnostautui Ludvig XIV:n sotaretkillä ja keräsi ­mainetta urheudellaan. Yksityiselämässään hän ei ollut yhtä onnekas: avioliitto soi hänelle kaksi poikaa mutta ei rakkautta tai taloudellista turvaa.

Kuuden avioliittovuoden jälkeen vaimo jätti d’Artagnanin, koska tämä tuhlasi pariskunnan omaisuutta musketöörikaartiin. D’Artagnan kuoli Maastrichtin taistelussa vuonna 1673.

Armand d'Athos Romaanin jalon ja aristokraattisen Athoksen esikuvasta ei tiedetä paljonkaan. Se ­kuitenkin on varmaa, että hän syntyi ­eteläranskalaisessa Gascognen maa­kunnassa ja liittyi musketöörikaartiin 1640-luvun alussa. D’Athos kaatui ­taistelussa joulukuussa 1643.

Isaac de Porthau eli Dumas’n rempseä Porthos oli niin ikään kotoisin Gascognesta. Hän liittyi musketööreihin vuonna 1642 mutta erosi kaartista vuonna 1654 ja lähti mukaan politiikkaan. Hän kuoli noin 95-vuotiaana heinäkuussa 1712.

Henri d'Aramitz Romaanin Aramiksen esikuva syntyi ylhäiseen aatelissukuun vuonna 1620. Hän palveli kuninkaan musketööreissä vuosina 1640–1646 ja palasi sitten Gascogneen. D’Aramitz kuoli joko vuonna 1655 tai 1674.