1914: Juoksuhaudat olivat aluksi karuja kaivantoja, joissa olot eivät olleet kummoiset.

Sodan kauhut pelottivat Hitleriä

Ensimmäisen maailmansodan veriset taistelut eivät olleet omiaan Adolf Hitlerille. Koettuaan ensimmäisen jalkaväkihyökkäyksen hän onnistui hankkimaan itselleen turvallisemman tehtävän rykmentin esikunnan lähettinä.

tiistai 14. helmikuuta 2017 teksti Esben Mønster-Kjær

Kun Saksan 16. reservirykmentti lähti taisteluun Ypresissä vuonna 1914, mukana oli hintelä vasta värvätty sotilas nimeltään Adolf Hitler. Häntä odotti kauhunsekainen kohtaaminen sodan verisen todellisuuden kanssa. 

Päivänkoitteessa 29. lokakuuta 1914 sotilaat marssivat eteenpäin. Kranaatteja satoi harmaa-asuisten saksalaisten niskaan, mutta tappioista huolimatta he pääsivät brittien etumaisille juoksuhaudoille saakka. Miehet huusivat hurraata juostessaan asemien yli ja jatkoivat matkaansa.

Hitler sai tarpeekseen – ja pääsi lähetiksi

Hitler ja hänen toverinsa eivät tarkistaneet, olivatko britit paenneet juoksuhaudoistaan. Tästä saksalaiset saivat maksaa hetkeä myöhemmin, kun heidän selkäänsä osui tappava tulitus. Ja kun eloonjääneet horjuivat takaisin kohti omia asemiaan, muut saksalaiset sotilaat luulivat heitä vihollisiksi ja avasivat tulen.

Hitler oli saanut tarpeekseen. Hän sai paikan rykmentin esikunnan lähettinä, joten hän välttyi sittemmin etulinjan verilöylyiltä.

VIDEO: Tutustu juoksuhautasotaan

Katso alkuperäinen filmikatkelma länsirintamalta:

Lue lisää juoksuhautojen helvetistä ensimmäisessä maailmansodassa

Ehkä sinua kiinnostaa...