A7V oli kuin telaketjuilla liikkuva linnoitus.

Oliko Saksalla I maailmansodassa panssarivaunuja?

Britannialla ja Ranskalla oli panssarivaunuja vuodesta 1916 alkaen. Entä Saksalla?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Saksalaiset kehittivät A7V-panssarivaunun

Kun Saksan joukot olivat ensimmäisen kerran nähneet rintamalla brittien teräksellä panssaroituja ajoneuvoja vuonna 1916, saksalaiset insinöörit saivat tehtäväkseen suunnitella vastaavanlaisen aseen. Tuloksena oli panssarivaunu A7V, joka ­otettiin käyttöön länsirintamalla vuonna 1918.

A7V oli pelottava jätti, joka oli korkeampi, painavampi ja paksummin panssaroitu kuin brittiläiset ja ranskalaiset panssarivaunut, ja siinä oli enemmän aseita. Lisäksi sen huippunopeus maastossa oli suurempi.

A7V-panssarivaunussa oli paljon puutteita

A7V oli kuin liikkuva linnoi­tus, jossa oli keskellä moottori ja aseita joka puolella. Pian A7V:n käyttöönoton ­jälkeen ilmeni kuitenkin, että siinä oli pahoja puutteita: Sen panssari oli karkaisematonta terästä, mikä tarkoitti sitä, että kaikki kiväärin- ja konekiväärin­luotia järeämmät ammukset läpäisivät panssaroinnin helposti. Toisekseen A7V:n panssarointi ulottui miltei maahan asti, minkä vuoksi vaunut juuttuivat ­helposti epätasaiseen maastoon. Lisäksi A7V:n painopiste oli korkealla, minkä vuoksi ne kaatuivat helposti.

Saksan panssarivaunu hävisi epätasaisessa maastossa

Niin kävi Nixeksi nimetylle A7V:lle joka osallistui historian ensim­mäiseen panssari­vaunutaisteluun Ranskassa 24. huhtikuuta 1918. Nixe sai vastaansa brittiläisen Mark IV -tankin, jossa oli myös 57 millimetrin tykki. Vaikka britit ­saivat Nixeen kolme ­osumaa, saksalaisvaunun kohtaloksi koitui lopulta epätasainen maasto­. Se kaatui ajajan yrittäessä ajaa kaltevaa rinnettä.

A7V:n suurin ongelma oli kuitenkin se, että niitä ehti valmistua vain 20 kappaletta, ennen kuin Saksa joutui ­taipumaan rauhaan marras­kuussa 1918. Tehokkaampia panssarivaunumalleja oli ­kuitenkin jo suunnitteilla.

Ehkä sinua kiinnostaa...