Samuraiden viimeinen taistelu

Tykkitulen jyly kaikui luolassa, johon samurait olivat suojautuneet keisarin joukoilta. Luolan suulta näkyi aamusumun peittämälle Kagoshimanlahdelle. Nälkä kurni miesten suolissa. Ruokaa ei enää ollut, ei liioin ammuksia. Oli 24. syyskuuta 1877, ja samuraiden komentaja Saigo Taka­mori tiesi, että loppu oli lähellä. Lähes kahdeksan kuukautta hän oli johtanut samuraisotilaitaan Japanin keisarillista armeijaa vastaan, ja kapinalliset olivat kulkeneet tappiosta tappioon. Saigolla oli aluksi ollut komennossaan lähes 20 000 samuraita. Nyt heitä oli jäljellä enää 400.

Luolan ulkopuolella odotti 30 000 sotilasta valmiina hyökkäykseen – jokaista samuraita vastassa olisi siis yli 70 vihollissotilasta. Keisarin armeijan komentaja ei silti ollut jättänyt mitään sattuman varaan, vaan sotilaat olivat päiväkausia kaivaneet ampumahautoja ja valmistautuneet kohtaamaan taistelussa viimeiset samurait, joilla oli aseinaan enää miekkansa armeijan tuliaseita vastaan.

Saigo ei kuitenkaan aikonut antaa periksi. Parimetrinen vahva mies nousi ja pyysi ilmeenkään värähtämättä mie­hiään seuraamaan häntä taisteluun. Kaikki tiesivät, että edessä oli samuraiden viimeinen taistelu.