10 veristä piiritystä

Piiritys ei ole vain sotatoimi. Kaupungeista käytävien taistelujen ja hermopelin lisäksi piiritykseen sisältyy usein runsaasti inhimillistä draamaa.

Piirityksen aikana siviiliväestö joutuu kamppailemaan nälkää ja sairauksia vastaan ja sotilasjohto saattaa tehdä käsittämättömiä päätöksiä, ja lopputulos voi olla mikä tahansa. Piiritysten yllättävät käänteet ovat synnyttäneet usein sankaritarinoita.

1. Oliko Troijan hevonen maanjäristys?

Noin 1200 eaa.
Kertomus 30 kreikkalaisesta, jotka hankkiutuivat Troijaan piiloutuneena puuhevosen sisään, on pelkkä tarina. Se on silti hyvin sitkeähenkinen, ja sitä käytetään usein esimerkkinä siitä, miten mielikuvituksellisilla tavoilla piiritetty kaupunki voidaan valloittaa. Historioitsijoilla on Troijan valloitukselle muitakin selityksiä.

Erään koulukunnan mukaan kaupungin portit murrettiin todellisuudessa muurinmurtajalla, joka oli muotoiltu hevosen näköiseksi.

Toiset selittävät Troijan valloitusta maanjäristyksellä, joka olisi tuhonnut kaupungin muurit piirityksen aikana hieman ennen vuotta 1200 eaa. Tämän käsityksen mukaan hevonen mainitaan tarinassa, koska se oli kaupungin symboli ja maskotti.

2. Antautumisvaatimus johti uuteen sotaan

146 eaa.
Vuonna 149 eaa. mahtava Karthagon valtakunta antautui Roomalle kahden verisen sodan jälkeen. Valtakunnan samannimisen pääkaupungin 300 000 asukasta eivät kuitenkaan suostuneet roomalaisten vaatimuksiin, joiden mukaan kaupunki olisi hylättävä ja sen olisi annettava tuhoutua. Karthagolaiset linnoittautuivat kaupunginmuurin sisään. Seurannut kolmen vuoden piiritys tunnetaan kolmantena puunilaissotana.

Vasta keväällä 146 eaa. roomalaisjoukkojen onnistui tunkeutua kaupunkiin, jonka he joutuivat silti valloittamaan sen talo talolta. Eloonjääneet 50 000 kartagolaista myytiin orjiksi ja roomalaiset tasoittivat Karthagon maan tasalle.

3. Sankareita vai fanaatikkoja?

72
Kun roomalaiset vuonna 73 valtasivat Masadan kalliolinnoituksen Kuolleenmeren lähistöllä, sen kaikki 960 juutalaista puolustajaa olivat tehneet itsemurhan.

Masadan puolustajia on pidetty suurina sankareina. Viime aikojen arkeologisissa tutkimuksissa on kuitenkin paljastunut seikkoja, jotka viittaavat siihen, että aavikkolinnoituksen asukkaat olisivatkin olleet Jerusalemin juutalaisyhteisön kaupungista karkottamia uskonnollisia fanaatikkoja. Ryhmä on saattanut yllyttää kaupunkilaisia tuloksettomaan kapinaan roomalaisia miehitysjoukkoja vastaan. Luurankojen perusteella Masadasta on menehtynyt vain 30 henkeä eikä suinkaan yli yhdeksääsataa.