Augustus kuoli vuonna 14 hallittuaan Roomaa yli 40 vuotta. Hän oli Euroopan ensimmäinen keisari, ja hänen luomansa poliittinen järjestelmä oli Roomassa vallalla peräti viisisataa vuotta. 
© The art Archive/picture desk & HBO Nordic/fra Serien ”Rome”

Keisari Augustus nousi valtaan kepulikonstein

Augustus lakkautti tasavallan ja nousi Rooman ensimmäiseksi keisariksi valheiden, petosten ja tehokkaan propagandan avulla. Kaikkia suunnitelmiaan ovela hallitsija ei kuitenkaan onnistunut toteuttamaan.

torstai 22. joulukuuta 2016 teksti Thomas Hebsgaard & Niels-Peter Granzow Busch
Paahtavan kuumana loppu­kesän päivänä vuonna 14 Rooman vaikutusval­taisin mies tajusi, että hän joutuisi pian irrottamaan otteensa niin elämästä kuin Rooman valtakunnastakin. 


76-vuotias keisari ­Augustus oli hiljattain sairastunut ja ­vetäytynyt Napolin lähistöllä Nolassa sijaitsevaan huvilaansa.

Kun keisarin perheelle ja ystäville oli valjennut, ettei tämä enää toipuisi sairaudes­taan, he olivat kiiruhtaneet Nolaan hyvästelemään hänet. Nyt he seisoivat epävarmoina vanhuksen sairasvuoteen ympärillä. 


Augustus oli hallinnut Roomaa yli 40 vuotta, ja harva osasi kuvitella valtakuntaa ilman häntä. Augustus itse oli pohjattoman väsynyt ja kaipasi vain lepoa. Hän oli saavuttanut kaiken, mitä oli tavoitellut – ­ainakin päällisin puolin. 


Iäkäs keisari katseli läheisiään teräksenharmailla silmillään, joiden sala­peräinen palo oli ennen saanut sekä ­ystävät että viholliset vapisemaan. 

Hän pyysi saa­da peilin, jotta voisi sukia hiuksensa ojennukseen. Augustuksen koko elämä oli ollut silkkaa teatteria, ja hän aikoi viedä roolinsa loppuun asti. ”Jos suoriuduin roolistani kunnialla, pyydän teitä taputtamaan”, keisari julisti, ennen kuin ­hän vaipui ikiuneen.    

Augustusta pidettiin kuolemansa jälkeen Roomassa lähes jumalana, ja ihmiset uhrasivat lahjoja hänen geniustaan eli suojelus­henkeään esittäville kuville.
© Bridgeman

Kostajasta valtiomieheksi

Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari kuoli kaksituhatta vuotta sitten 19. elokuuta vuonna 14. Augustus itse väitti palauttaneensa Roomaan tasavallan ja toimineensa vain sen nokkamiehenä. 


Väite oli kuitenkin valhe – eikä suinkaan Augustuksen ainoa.

Todellisuudessa Augustus oli jättänyt Rooman 500-vuotiaasta tasavallasta jäljelle vain tyhjän kuoren ja kahminut kaiken vallan itselleen. 


Vain harvat olivat kuitenkaan tajunneet hänen pyrkimyksiään, ennen kuin oli ollut liian myöhäistä. Rooman ensimmäinen keisari oli ­yksi historian taitavimmista poliittisen propagandan mestareista.

Augustus oli tempautunut mukaan Rooman säälimättömään politiikkaan 58 vuotta aikaisemmin vuonna 44 eaa., kun suosittu sotapäällikkö ja poliitikko Julius Caesar oli murhattu senaatissa. 


Murhasalaliiton taustalla oli ollut Caesarin nimitys Rooman diktaattoriksi ja hänen pyrkimyksensä riistää sen jälkeen valta senaatilta ja aristokraateilta.

Murhaajat halusivat kumota Caesarin uudistukset ja ­tehdä Roomasta taas tasavallan. Cae­sarin 19-vuotias adoptiopoika Gaius Octavius eli Octavianus, josta tuli myöhemmin keisari Augustus, päätti kostaa Caesarin murhan. 


Hän murskasi tasavaltalaisen ­opposition yhdessä Caesarin kenraalin Marcus Antoniuksen kanssa ja surmasi Caesarin murhaajat yksi toisensa jälkeen.

Raivattuaan vastustajansa tieltään Octavianus ja Antonius jakoivat valtakunnan keskenään: Octavianus hallitsi Rooman kaupunkia ja valtakunnan länsiosia, Antonius puolestaan Egyptiä ja valtakunnan itäosia. 


Liitto jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, sillä kun Antonius lankesi Egyptin kuningattaren Kleopatran pauloihin, Octavianus hyödynsi skandaalia julistamalla hänelle sodan.

Syyskuussa 31 eaa. Octavianuksen ja ­Antoniuksen laivastot ottivat yhteen Aktionin kaupungin edustalla Kreikassa. 


Taistelu päättyi Octavianuksen voittoon, ja Antonius ja Kleopatra joutuivat pakenemaan Egyptiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin Octavianus marssi joukkoineen Aleksandriaan, ja Anto­nius ja Kleopatra tekivät itsemurhan.

13 vuotta kestänyt verinen sisällis­sota oli ohi, ja Octavianus palasi Roomaan voittajana. Sitten hän käynnisti laajan poliittisen kampanjan, jolle ei löydy vertaista Rooman historiasta.
Vuonna 31 eaa. Octavianuksen (myöh. Augustus) laivasto kukisti Marcus Antoniuksen laivaston Aktionissa, ja Octavianuksesta tuli Rooman valtias.
© North wind/akg-images

Octavianus pelkäsi salamurhaa

Palattuaan Roomaan vuonna 30 eaa. Octavianus järjesti ensitöikseen kolme päivää kestäneen voitonjuhlan eli triumfin, jonka aikana hän esitteli Egyptistä tuomaansa sotasaalista kansalle. Lisäksi hän julisti, että sisällissodan kauhut olivat ohi ja oli sovinnonteon aika.

”Voittajana säästin kaikki armoa anoneet”, Octavianus kirjoitti myöhemmin.

Vaikka Octavianus oli virallisesti pelkkä konsuli eli toinen senaatin kahdesta korkea-arvoisimmasta virkamiehestä, hän haali itselleen poikkeuksel­lisia valtaoikeuksia, joiden ansiosta hän lopulta käytti samanlaista diktatorista valtaa kuin Caesar aikoinaan.

Octavianus kuitenkin pelkäsi kokevansa adoptioisänsä kohtalon ja joutuvansa salamurhaajien uhriksi. 

Hän tiesi myös, ettei paluu tasavaltaan ollut todellinen vaihtoehto. Imperiumi oli kasvanut liian suureksi, jotta joukko ahdasmielisiä, vallanhimoisia ja omaa etuaan tavoittelevia ylimyksiä olisi voinut hallita ­sitä tehokkaasti. 

Valtakunta tarvitsi kaukonäköistä ja määrätietoista johtajaa – toisin sanoen Octavianusta.

Octavianus laati ovelan suunnitelman:­ päällisin puolin kaiken piti näyttää siltä kuin tasavalta olisi herätetty taas henkiin, mutta todellisuudessa valtaa käytti kulissien takana Octavianus. 


Roomalaisen historioitsijan Cassius Dion mukaan 35-vuotias Octavianus ­otti käyttöön kaikki näyttelijänlahjansa, kun hän senaatin istunnossa 13. tammikuuta 27 eaa. ilmoitti senaattoreille vetäy­tyvänsä virastaan:

”Luovun toimestani sekä kaikista siihen liittyvistä valtuuksista: legioonien päällikkyydestä, lainsäädäntövallasta ja provinsseista.”

Ilmoitus mykisti senaattorit. Sitten ­yksi valkoiseen toogaan pukeutunut ­senaattori toisensa jälkeen nousi seisomaan, kiitti Octavianusta rauhan ­palauttamisesta valtakuntaan ja pyysi tätä jatkamaan konsulina. 

Octavianus torjui pyynnöt ensin suuri­eleisesti, ­mutta lopulta hän myöntyi jatkamaan konsulina ja hallitsemaan yhä erityisen rauhattomia alueita, kuten ­Espanjaa, Galliaa, Syyriaa ja Egyptiä, joihin valtaosa legioonista oli sijoitettu.

Kiitolliset senaattorit myönsivät Octavianukselle arvonimen Augustus eli ”kunnianarvoisa”. Toinen hänelle myönnetty arvonimi oli Princeps, joka tarkoitti alun perin ”ensimmäistä senaattoria”. 


Itse hän käytti itsestään myös arvo­nimeä Imperator­ Caesar divi filius Augustus.

”Siitä lähtien arvovaltani oli suurempi kuin muiden mutten silti käyttänyt enempää valtaa kuin muutkaan virkamiehet”, Augustus väitti myöhemmin.

Todellisuus oli kuitenkin toinsenlainen: ­asemansa säilyttäneet senaattorit olivat ­Augustukselle kiitollisuudenvelassa, ja Augustus ohjaili tarkkaan heidän toimintaansa.  

Augustus tarjosi rahaa ja rauhaa

Vuoden 27 eaa. senaatin istunto oli ollut Augustukselle varsinainen riemuvoitto. Hän oli yhä konsuli ja hallitsi nyt valtaosaa Rooman sotajoukoista. 


Hän hallitsi myös Egyptiä, jonka aarteet olivat tehneet hänestä Rooman ylivoimaisesti rikkaimman miehen.

Augustuksella oli nyt varaa maksaa sotilaille palkkaa omasta pussistaan, ja kun valtion kassassa ei ollut riittävästi rahaa ostaa vehnää köyhille, Augustus tuli apuun ja kustansi vehnän ostot omasta taskustaan. 


Hänestä tulikin pian ennennäkemättömän suosittu tavallisen kansan keskuudessa.

”Houkuteltuaan sotilaat puolelleen lahjoilla, kansan viljalla ja kaikki muut rauhalla hän siirsi senaatin ja virkamiesten toimivallan itselleen kohtaamatta juurikaan vastarintaa”, historioitsija Tacitus kirjoitti osuvasti.

Augustuksen suosion seurauksena kansa äänesti vuotuisissa virkamiesten vaaleissa vain niitä ehdokkaita, joita se tiesi Augustuksen tukevan. Vain ylhäisöllä oli edelleen oikeus asettua ehdolle vaaleissa, mutta Augustus tuki vain miehiä, joiden tavoitteena oli valtakunnan etu, ei oma vaurastuminen.

Provinssien maaherrat olivat riistäneet hallintoalueitaan häikäilemättä ja hyökänneet naapurivaltioihin sotasaaliin toivossa. 

Augustus teki moisesta rosvouksesta lopun. Hän nimitti hallitsemiensa provinssien maaherroiksi tukijoitaan. 

Muiden provinssien kuvernöörit taas saivat tottua siihen, että Augustuksen asiamiehet valvoivat heidän toimiaan ja varmistivat, etteivät ­kuvernöörit verottaneet provinssien asukkaita kohtuuttomasti tai käyttäneet legioonia ­ilman Rooman lupaa.

Augustus piti myös huolen siitä, ettei kukaan lyönyt häntä valovoimaisuudessa. Oikeus järjestää triumfikulkue Roomassa pidätettiin kaikilta muilta paitsi Augustuksen lähipiiriin kuuluvilta.­ 


Jos joku maaherra rohkeni pystyttää taistelussa saavuttamansa voiton kunniaksi itselleen patsaan, hänet kutsuttiin tuota ­pikaa nöyryyttävästi kotiin Roomaan.

Senaatti, joka oli aiemmin käyttänyt Roomassa ylintä päätäntävaltaa, oli nyt alistettu neuvoa-antavaan rooliin, eikä se pystynyt haastamaan Augustusta sen enempää taloudellisesti kuin sotilaallisestikaan.
Augustuksen ruumis poltettiin hänen kuoltuaan vuonna 14. Polttamisen aikana papit vapauttivat kotkan, jotta se kantaisi keisarin sielun jumalten luo. 
© Hulton Archive/Getty Images

Kansakunnan moraalinvartija

Augustus ei halunnut herättää pahaa verta, eikä hän siksi koskaan levennellyt rikkauksillaan tai vallallaan. 


Hän asui puolisonsa Livian kanssa Roomassa Palatinuskukkulalla pienehkössä talossa, ­joka ei historioitsija Suetoniuksen mukaan herättänyt huomiota sen enempää koollaan kuin ylellisyydelläänkään. ­

Suetonius vieraili talossa Augustuksen kuoleman jälkeen ja yllättyi talon vaatimattomuudesta. ­

Vanhojen roomalaisten lähteiden mukaan ­Augustuksen puoliso Livia ja hänen aikaisemmasta avioliitostaan syntynyt tytär ­Julia kutoivat itse vaatekankaansa. ­


Augustus esiintyi myös valtakunnan moraalinvartijana ja muun muassa sääti ankaria rangaistuksia avionrikkojille. Lisäksi hän kielsi naisilta pääsyn urheilukisojen katsomoon, koska miespuoliset urheilijat esiintyivät kisoissa alasti.

Vaatimaton elämäntyyli ja korkea moraali olivat kuitenkin pelkkää teat­teria. Augustuksella oli huvila Napolin lähistöllä olevassa saaressa kaukana uteliaiden katseilta, ja siellä hän nautti ylellisestä elämästä ystäviensä seurassa.


Suetoniuksen mukaan yksi hänen huvituksistaan vanhemmalla iällä oli ”viedä neitsyys hyvin nuorilta tytöiltä, joita hänen oma vaimonsa hankki hänelle eri puolilta valtakuntaa”.

Epäonnea perillisten kanssa

Augustuksella oli kuitenkin yksi suuri ongelma. Hänellä oli vain yksi lapsi, Julia-­tytär, eikä lainkaan miespuolisia perillisiä. Vuonna 25 eaa. hän naittikin vasta 14-vuotiaan tyttärensä tämän serkulle Marcus Claudius Marcellukselle.

Augustuksen konsulinvirka ei ollut perinnöllinen, ja hänen uudelleenvalintansa konsuliksi haiskahti diktatuurilta. 

Niinpä hän vuonna 23 eaa. kieltäytyikin enää asettumasta ehdolle. Sen ­sijaan ­senaatti nimitti hänet elinikäi­seksi kansantribuuniksi. 

Kansantribuunit edustivat rahvasta senaatissa, ja heillä oli ­oikeus tehdä lakiehdotuksia ja torjua niitä veto-­oikeudellaan. Tärkeintä oli kuitenkin se, ­että ­Augustus saattoi siirtää kansan­tribuunin viran ­perilliselleen.

Augustuksen dynastiasuunnitelmat kuitenkin kariutuivat pian, kun Marcellus sairastui ja kuoli. Augustuksen vaimo ­Livia ehdotti, että Augustus adoptoisi hänen toisen poikansa Tiberiuksen ja tekisi tästä peril­lisensä. 


Tibe­rius oli jo kunnostautunut johtamalla Rooman sotajoukkoja nykyisen Itävallan ja ­Unkarin alueella.

Augustus ei kuitenkaan sietänyt ­Tiberiusta ja naitti Julian ystävälleen Marcus Agrippalle, josta tuli avioliiton myötä hänen perijänsä. Julia ja Agrippa saivat viisi lasta, mutta 50-vuotias ­Agrippa kuoli äkillisesti vuonna 14 eaa. ollessaan matkalla.

Tällä kertaa Livia taivutteli Augustuksen naittamaan Julian Tiberiukselle, ­joka pakotettiin eroamaan rakkaasta vaimostaan Vipsaniasta. Avioliitosta ­tuli onneton, ja Julia antautui suhteisiin monien miesten kanssa. 

Väitettiin, että hän oli ollut uskoton ­Agrippallekin. Raskaana ollessaan hän kuitenkin ­pidättäytyi seksistä ­kokonaan.

”Matkustajia ei oteta kyytiin, kun laiva on täyteen lastattu”, Julian kerrotaan sanoneen.
Avioliitosta huolimatta Augustus ei vieläkään suostunut nimeämään Tibe­riusta perijäkseen vaan adoptoi Julian ja Agrippan kaksi vanhinta poikaa Gaiuksen ja ­Luciuksen. 


Tiberius lähti pettyneenä Roomasta ja asettui Rodokselle.

Kun huhut Julian uskottomuudesta lopulta kantautuivat Augustuksen korviin, hän raivostui ja karkotti tyttärensä syrjäiselle saarelle. 

Tuleva keisari Tiberius ojentamassa laakerin­oksaa Augustukselle.

© AKG-Images

Dynastia jäi tyngäksi

61-vuotias Augustus ei enää koskaan nähnyt tytärtään, mutta hän teki silti tämän ­pojista Gaiuksesta ja Luciuksesta peril­lisiään. 


19-vuotias Lucius ­lähetettiin ­Espanjaan ja 21-vuotias Gaius Vähään-­Aasiaan tutustumaan valtakuntaan.

Kohtalo puuttui kuitenkin taas peliin, ja vuonna 2 jaa. ­Augustus sai kuulla Luciuksen kuolleen äkilliseen sairauteen. Gaius kuoli pari vuotta myöhemmin.

Augustuksen suunnitelmat olivat murskana. Hän oli jo 67-vuotias, ja kaikki ­hänen valitsemansa perilliset olivat kuolleet. Jäljellä oli vain Tiberius, ­joka oli palannut Roomaan seitsemän Rodoksella vietetyn vuoden jälkeen.

Vuonna 4 Augustus sai senaatin ­siirtämään kansantribuunin viran Tiberiukselle ja adoptoi tämän virallisesti valtakunnan edun nimissä.

Augustuksen pitkään kaavailema keisaridynastia oli vihdoinkin toteutumassa. Kukaan ei vastustanut Augustuksen toimia, sillä harva enää muisti tasavallan aikoja, kuten historioitsija Tacitus kirjoitti.

Rooman ensimmäinen keisari kuoli kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 14. Hän väitti palauttaneensa Roomaan tasavallan, mutta tosiasiassa hän oli siirtänyt kaiken vallan omiin käsiinsä.

Augustuksen dynastian hauraus paljastui pian hänen kuoltuaan, sillä kei­sa­ri­dynastia olisi vaatinut johtoonsa oikeanlaisen miehen. Tiberiuksesta tuli vanhemmiten epäluuloinen diktaattori, joka teloitutti satoja viattomia ihmisiä ja vetäytyi erakoksi Caprin saarelle.

Tiberiuksen seuraajat olivat vielä huonompia hallitsijoita. Augustuksen viimeinen ­perillinen oli mielipuolinen keisari ­Nero, joka syrjäytettiin vuonna 68 ja pakotettiin tappamaan itsensä. 

Ehkä sinua kiinnostaa...