Konkistadorit saapuivat Väli-Amerikkaan vuonna 1517. Ensin he valloittivat asteek­kien Tenochtitlánin, sitten inkojen valtakunnan ja ­vuonna 1541 he kukistivat ­viimeiset mayakaupungit.

© Shutterstock

Mayat, inkat ja asteekit: Opi tuntemaan erot

Ennen espanjalaisten tuloa 1500-luvulla Väli- ja Etelä-Amerikassa vaikutti kolme mahtavaa intiaanikulttuuria. Ne tunnetaan muun muassa kehittyneistä kalentereista ja raaoista ihmisuhrauksista mutta myös vaikuttavista pyramiditemppeleistä ja popcornista.

torstai 31. elokuuta 2017 teksti Benjamin Thomas Christensen

Missä he asuivat?

Mayat asettuivat Jukatanin niemimaalle, inkat rakensivat imperiumin Andeille ja asteekit hallitsivat nykyisen Meksikon alueen keskiosia.

Karttaan on merkitty nämä kolme valtakuntaa laajimmillaan

Mitä he keksivät?

Mayat, inkat ja asteekit tuottivat monia merkittäviä keksintöjä samaan aikaan muun maailman kanssa tai jopa aiemmin.

Sekä mayoilla että asteekeilla oli edistyksellinen kalenterijärjestelmä, ja asteekeilla kalentereita oli peräti kaksi.

Niistä toisessa vuoden 365 päivää oli jaettu 18 kuukauteen, joissa jokaisessa oli 20 päivää.

Viiden ”yli jäävän” päivän uskottiin ­tuovan epäonnea. Asteekkien uskonnolli­sessa kalenterissa taas oli 260 päivää jaettuna yhteensä 20 kuukau­teen.

Kaikki kolme kansaa tuottivat tärkeitä kek­sin­töjä myös ­sai­rauksien hoidon ja hygienian saralla, ja etenkin mayojen lääke­tiede oli kehittynyttä.

Mayat ompelivat haavoja hiuksilla ja ­valmistivat toimivia hammas-, jalka- ja käsiproteeseja.

He hyödynsivät leikkauksissa ­kasveista valmistettuja nukutus- ja puudutusaineita, joita ­käytettiin myös huumausaineina uskonnol­lisissa seremonioissa.

Myös inkat kunnos­tautuivat lääke­tieteessä muun muassa tekemällä vaikeita aivoleik­kauksia, joista valtaosa potilaista selvisi ­hengissä.

Asteekit puolestaan ­valmistivat esimerkiksi sapotillapuun mahlasta puru­kumia, jolla he puhdistivat hampaansa.

Asteekkien aurinko­kalenterin kuukaudet oli jaettu 20 päivään. Kuukausi alkoi aina krokotiilipäivällä.

© Latinamericanstudies.org, Kausachunperu.com & Shutterstock

Parhaat keksinnöt

Inkat

Postilaitos – juoksulähetit ­kuljettivat viestejä ja tavaroita valtakunnan laajan tieverkoston varrelle rakennetuilta postiasemilta toisille.

Pakastekuivaus – inkat ­pakastekuivasivat perunoita korkealla Andien rinteillä. Perunat jäätyivät yön pakkasessa, ja aamulla niistä puristettiin neste ulos, jolloin ne säilyivät pitempään.

Aivokirurgia – pääkallolöydöt paljastavat, että inka­lääkärit pystyivät lievittämään aivojen painetta ja ehkä jopa poistamaan aivoista kasvaimia tai vierasesineitä melko hyvällä menestyksellä.

Asteekit

Kaakaojuoma – asteekit ­pitivät kaakaopavuista ja ­valmistivat niistä veteen sekoitettua kaakaota, jota juotiin muun muassa uskonnollisissa seremonioissa.

Purukumi – asteekit käyttivät muun muassa sapotillapuun mahlasta valmistettua purukumia hampaiden puhdistamiseen.

Popcorn – asteekit rakastivat paukkumaissa, jota he valmistivat avotulella. Paahdettuja maissinjyviä myös uhrattiin jumalille. 

Mayat

Yhteinen laki – mayoilla oli kehittynyt oikeusjärjestelmä tuomareineen, jotka valvoivat oikeuden toteutumista valtakunnassa.

Luku 0 – tutkijat uskovat, että mayat käyttivät laskelmissaan nollaa. Kunnia nollan keksimisestä ­annetaan usein intialaiselle matemaa­tikolle, mutta vaikuttaa siltä, että ­mayatkin keksivät nollan itsenäisesti.

Vulkanoitu kumi – mayat ­vulkanoivat kumia useita vuosisatoja ennen kuin Charles Good­year kehitti oman menetelmänsä kumin ­vulkanoimiseen.

Mayoilla oli kehittynyt kirjoitusjärjestelmä, ja he kirjoittivat kirjoja. 

© Latinamericanstudies.org, Kausachunperu.com & Shutterstock

Miltä he näyttivät?

Mayat: Hampaatkin koristeltiin

Ulkonäkö oli mayoille tärkeä, ja he olivat valmiita näkemään paljon vaivaa kauneuden eteen.

Muodikkaat mayat viilasivat hampaansa ja koristelivat ne pienillä korukivillä – hampaiden ­hermoja vahingoittamatta.

Mayat pitivät luiskaa otsaa kauniina ja muotoi­livat vauvojen joustavaa ­pääkalloa puristamalla sen puulevyjen väliin toivotun kallonmuodon saamiseksi.

Myös karsastusta pidettiin viehät­tävänä, ja vanhemmat roikuttivat vauvojensa kasvojen edessä pieniä ­esineitä narussa siinä toivossa, että jälkikasvu alkaisi katsoa ­kieroon.

Ylhäiset mayat arvostivat kyömyneniä, ja he yrittivät muovata lastensa nenää savella.

Sekä rikkaat että köyhät mayat käyttivät mielellään koruja. Köyhillä ei kuitenkaan ollut varaa jadeen ja kultaan, ja he tekivät koruja puusta, luista ja maalatusta savesta.

Lyhyet hiukset olivat häpeäksi sekä miehille että naisille, ja pikkurikoksista rangaistiin usein kynimällä syyllisen hiukset lyhyiksi.

Inkat: Kaikki pitivät ponchoa 

Kaikki inkat, niin rikkaat kuin köyhätkin, käyttivät samantapaisia vaatteita. 

Naiset pukeutuivat pitkään mekkoon, ja miehet käyttivät pitkää hihatonta tunikaa. Päällysvaatteena inkoilla oli joko viitta tai poncho.

Varallisuuserot näkyivät lähinnä ­kankaiden laadussa ja koristelussa, ja rikkaat inkat käyttivät kultakoruja. 

Kuningas käytti kutakin vaatetta vain kerran, minkä jälkeen se poltettiin.

Asteekit: Vaate säädyn mukaan

Inkojen tavoin myös asteekeilla varalli­suus­erot näkyivät vaatteiden laadussa. 

Aatelisten vaatteet olivat yleensä puu­villaa, kun taas köyhien pukineet oli ­ommeltu karkeammista kankaista.

Myös vaatteiden värit viestivät asemasta: mitä enemmän värejä, sitä ylhäisempi henkilö. 

Sama päti koruihin, joiden määrä, koko ja yksityiskohdat kertoivat kantajansa statuksesta. Väärän säädyn tapaan pukeutumisesta seurasi ankara rangaistus.

Kallolöydöt osoittavat, että mayat viilasivat hampaitaan ja käyttivät hammaskoruja.

© AKG-images, Historia de la Odontologia & Shutterstock

Mitä he rakensivat?

Mayat

Chichén Itzá: Hyvin säilynyt Chichén Itzá oli yksi mayojen suurimmista ja tärkeimmistä kaupungeista, ja vierasmaalaisten matkalaisten ja kauppiaiden vaikutus näkyy siellä selvästi.

Kaupungin keskustassa kohoaa suuri sulkakäärmejumala Kukulkánille omistettu pyramiditemppeli, joka rakennettiin vuoden 800 tienoilla.

Pyramidia ­ympäröi noin viiden neliökilometrin laajuinen alue, jossa oli muita temppeleitä, julkisia rakennuksia sekä pallokenttiä.

Hallintoalueen ympärillä oli asuntoja ja muita rakennuksia. Arkeologit ovat löytäneet Chichén Itzásta kaikkiaan 13 pallo­kenttää, joista ­suurin on mitoiltaan peräti 96,5 x 30 metriä.

Asteekit

Templo Mayor: Tenochtitlánin keskustan suuri pyramiditemppeli oli asteekkien uskonnollinen keskus.

Sen pohjan mitat olivat lähes 100 x 80 metriä ja korkeus noin 60 metriä. 

Asteekkipapit uhrasivat temppelin huipulla joka vuosi noin 700 ihmistä sodan jumala Huitzilopochtlille ja sateen jumala Tlalocille.

Uhrit nousivat 114 askelmaa temppelin huipulle, jonka jälkeen heidän sydämensä leikattiin irti ja heidän ruumiinsa heitettiin alas portaita.

Inkat

Machu Picchu: Inkat rakensivat Machu Picchun kaupungin korkealle Andien ­vuoristoon kuninkaalleen, hänen ­hovilleen ja muille ylhäisille inkoille. 

Kaupunki hylättiin jo ennen inkavaltion tuhoa, ja syrjäisen sijaintinsa ansiosta se löydettiin vasta vuosi­satoja myöhemmin.

Machu Picchu on rakennettu jyrkän kallion ­huipulle tasoitetuille penkereille. 

Sen talojen ja Auringon temppelin rakentamiseen käytetyt kivet kuljetettiin vuoren harjanteelle laamojen selässä noin 2  500 metriä alempaa laaksosta.

”El Castillo” on yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä. Inkakaupunki Machu Picchu on yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä.

© Bridgeman & Shutterstock

Millainen yhteiskuntamalli heillä oli?

Inkat

Sama periaate jatkui aina kuninkaaseen asti. Kuningas ­hallitsi valtakunnan kaikkia perheitä:

Chunca camayokilla oli vastuullaan 10 perhettä.

Pachaca camayok hallitsi kymmentä chuncaa eli sataa perhettä.

Huaranga camayok hallitsi tuhatta perhettä.

Asteekit

Asteekeilla oli kuningas, mutta hän ei hallinnut koko valtakuntaa keskitetysti. 

Asteekkien valtakunta oli laajentunut nopeasti, ja helpoin tapa hallita laajaa imperiumia oli antaa valloitetuille naapurikansoille itsehallinto ja vaatia niiltä veroa sekä sotilaita sodan uhatessa.

Järjestelmä toimi, kunhan vasallivaltiot eivät liittoutuneet keskenään valloittajia vastaan.

Verojen maksuksi kelpasivat muun muassa kaakaopavut sekä koristeelliset lintujen sulat.

Mayat

Inkoista ja asteekeista poiketen mayoilla ei ollut yhtä ­ainoaa kuningasta. 

Mayojen valtakunta koostui useista enemmän tai vähemmän itsenäisistä kaupunkivaltioista, joista jokaisella oli oma hallitsijansa.

Aina välillä jokin kaupunki kasvoi niin mahtavaksi, että sen kuningas alisti valtaansa myös muita valtioita.

Arvojärjestyksessä kuninkaiden alapuolella olivat muun muassa papit, kauppiaat ja maanviljelijät sekä kaikkein alimpana orjat.

Miten he sotivat?

Mayat, inkat ja asteekit luottivat taistelussa jalkaväkeen, eikä heillä edes ollut hevosia tai ratsuväkeä.

Kaikkien kolmen ­kansan armeijan sotamenestys riippui täysin sotapäälliköstä.

Jos päällikkö kaatui, muut soturit pötkivät pakoon. Espanjalaiset käyttivät tätä heikkoutta hyväkseen ja pyrkivät aina surmaamaan tai vangitsemaan ensimmäiseksi vastapuolen päälliköt.

Eritoten asteekit halusivat välttää vihollisten tappamista ja yrittivät vain tehdä nämä taistelukyvyttömiksi.

Syy moiseen ”lempeyteen” oli se, että he halusivat ottaa mahdollisimman paljon vankeja orjiksi ja uhrattavaksi jumalilleen.

● Hyökkäys alkoi nuolten, keihäiden ja kivien keskityksellä. Tämä päti niin inkoihin, mayoihin kuin asteekkeihinkin.

● Kolmasosa sotajoukoista iski vihollisen linjaan, kolmasosa sivustoihin ja kolmasosa jäi reserviin.

● Intiaanit hyökkäsivät mieluiten suolla, viidakossa tai muutoin vaikeassa maastossa, joissa espanjalaisten hevosten oli hankala liikkua.

Asteekkien parhaat soturit pukeutuivat jaguaarintaljoihin. Asteekit taistelivat muun muassa litteillä puunuijilla, jotka oli koristeltu obsidiaaniupotuksin.

© hossocan.seesaa.net & The Ancient Web

Mihin he uskoivat?

Asteekkien, inkojen ja mayojen jumalat liittyivät luonnonilmiöihin, kuten sateeseen ja tuleen.

Kaikissa kolmessa kulttuurissa uskottiin, että kuningas oli suoraan yhteydessä jumaliin, ja inkat uskoivat kunin­kaidensa polveutuvan jumalista. 

He myös ­uskoivat esivanhempiensa auttavan heitä, eivätkä he sen vuoksi aina haudanneet vainajiaan.

Kun inkat lähtivät sotaan, he ottivat usein entisen kuninkaansa palsamoidun ruumiin mukaan taisteluun.

Mayat ja asteekit puolestaan uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään ja kuoleman valtakuntaan.

Asteekkien tuonpuoleinen oli jaettu useisiin valtakuntiin. Jos soturi kuoli taistelussa, hän päätyi erityiseen sotureille tarkoitettuun tuonelaan.

Sinne pääsivät myös synnytyksessä menehtyneet naiset, joiden katsottiin kuolleen kunniakkaasti.

Kaikki kolme kansaa rakensivat jumalilleen temppeleitä ja uhrasivat näille sekä ihmisiä että eläimiä.

Etenkin asteekit tunnettiin siitä, että heidän pappinsa leikka­sivat uhrien ­sydämen irti näiden vielä eläessä, nylkivät uhrit ja käyttivät heidän ihoaan vaatteena.

Kun uhrattavat loppuivat, asteekit järjestivät ”valesotia”, joissa vapaaehtoiset soturit taistelivat toisiaan vastaan ja häviäjät uhrattiin.

Tulen jumalan uhrit poltettiin elävältä, ja veden jumala rakasti uhrattavien pikkulasten kyyneliä.

Myös inkat uhrasivat lapsia ja muumioivat heitä. Kun inkakuningas kuoli, hän sai hautaansa mukaan orjia.

Tärkeimmät jumalat

Asteekit

Huitzilopochtli – sodan ja Auringon jumala, joka päätti voitoista ja tappioista. Tuhansia ihmisiä kuoli uhrialttarilla Huitzilopochtlin lepyttämiseksi.

Quetzalcoatl – tuulen, tiedon ja luovuuden jumala. Hänet kuvattiin höyhenpukuiseksi käärmeeksi, ja hänen temppelinsä oli muista poiketen pyöreä.

Tlaloc – sateen, veden, hedelmällisyyden ja maanviljelyn ­jumala, joka antoi elämän kasveille. Hänellä oli myös valta aiheuttaa ­tuhoisia ukkosmyrskyjä ja tulvia.

Mayat

Itzamna – tulen, taivaan sekä yön ja päivän jumala, joka oli luonut maan, kalenterit ja mayojen kirjoituksen.

Kukulkán – kuninkaan ja ­jumalten sanansaattaja. Hänet kuvattiin höyhenpukuiseksi ­käärmeeksi, ja hän muistutti suuresti asteekkien Quetzalcoatl-jumalaa.

Chaac – sateen ja salamoiden ­jumala. Hänellä oli kirves, jolla hän hakkasi reiän pilviin ja aiheutti siten myrskyjä ja ukkosia.

Inkat

Inti – Auringon jumala ja inkakuninkaiden esi-isä. Hän oli naimisissa Kuun jumalattaren Mama Quillan kanssa.

Mama Quilla – Kuun ja avioliiton jumalatar ja naisten suojelija. Inkat uskoivat kuunpimennysten johtuvan siitä, että jokin eläin hyökkäsi Mama Quillan kimppuun.

Pachamama – maan, hedelmällisyyden, rakkauden, maanviljelyn ja sadon jumalatar, joka ­aiheutti suuttuessaan maanjäristyksiä.

Asteekit leikkasivat uhrien sydämen irti terävällä veitsellä.

© British museum & Shutterstock

Miten he kasvattivat lapsiaan?

Inkat

Koulu oli tarkoitettu ensisijaisesti varakkaiden perheiden pojille.

10-vuotiaana tyttö voitiin valita ”Auringon neitsyeksi” eli acllaksi.

Tällöin hän vietti seuraavat neljä vuotta­ ­toisten valittujen kanssa opiskellen kankaan kudontaa, oluen valmis­tusta ja uskonnollisia rituaaleja.

Koulutuksen päätyttyä acllat elivät luostareissa, jollei heitä annettu palkinnoksi kuningasta hyvin ­palvelleille miehille.

Acllan uran huipun saavuttivat vain harvat ja valitut: heidän valittiin uhratta­vaksi jumalille uskonnollisissa seremonioissa.

Asteekit

Asteekkilasten piti pienestä pitäen osallistua talon töihin. Lisäksi sekä tytöt että pojat saivat käydä maksutonta koulua.

Tavallisten asteekkiperheiden pojista koulutettiin sotureita, maanviljelijöitä tai käsityöläisiä oman valintansa mukaan.

Yläluokan pojat puolestaan saattoivat opiskella esimerkiksi papeiksi tai ­valtion virkamiehiksi.

Tytöille opetettiin ruuanlaittoa, kutomista, laulamista ja muita hyvältä vaimolta vaadittuja taitoja.

Kun lapset täyttivät 11, heitä voitiin alkaa rangaista kurittomuudesta sitomalla heidät ja pakotta­malla heidät nukkumaan kylmällä lattialla, pistelemällä heitä okailla tai pakottamalla heidät ­hengittämään palavan chilin savua. 

Mayat

Mayoilla ei ollut kouluja, mutta rikkaiden perheiden ja aatelisten lapset saivat opetusta papeilta.

Tavalliset mayalapset oppivat tarvitsemansa taidot vanhemmiltaan. 

Tytöistä koulutettiin hyviä perheen­emäntiä, ja poikien odotettiin opiskelevan isänsä ammatti.

Näin ollen esimerkiksi ruukun­tekijän pojan oli turha haaveilla kirvesmiehen ammatista

Millainen työnjako heillä oli?

Kaikki kolme kansaa noudattivat varsin perinteistä jakoa naisten ja miesten töihin.

Naiset huolehtivat kodista, siivouksesta ja ruuanlaitosta, ja miehet hoitivat pellot ja palvelivat tarvittaessa sotilaina tai työvoimana hallitsijoiden ­suurissa rakennushankkeissa.

Sekä asteekeilla että mayoilla oli tapana kasvattaa poikia tyttöinä, jos perheeseen syntyi ”liikaa” poikia.

Yleensä neljäs poika puettiin tytöksi ja kasvatettiin pienestä pitäen tekemään naisten töitä.

Hänet saatettiin myös lahjoittaa temppeliin, missä hän harrasti uskonnollisissa riiteissä seremoniallista seksiä pappien kanssa.

Toisaalta naiset, jotka kokivat vaimon roolin rajoittavaksi, saattoivat myös luoda uraa.

Esimerkiksi asteekkinaiset saattoivat toimia korkeassa asemassa virka­koneistossa, ryhtyä kauppiaiksi tai pal­vella papittarina temppeleissä. Sotureiksi naisia ei kuitenkaan kelpuutettu.

Jos perheessä oli liikaa poikia, osa pojista saatettiin kasvattaa tyttöinä. 

© Image Select

Oletko kiinnostunut vanhoista kulttuureista?

Tilaa HISTORIA kotiin. Katso tästä parhaat tarjoukset

Mitä muita kulttuureja alueella oli?

Inkat, mayat ja asteekit ovat Väli- ja Etelä-Amerikan muinaisista kansoista tunnetuimpia. Alueella kuitenkin vaikutti kuitenkin noin 350 muutakin kansaa tai heimoa.

Teotihuacán:

Teotihuacánin kaupunki oli vuosisatojen ajan merkittävä vallan keskus, kunnes se jostakin syystä rappeutui 600-luvulla. Sekä mayat että asteekit ottivat mallia Teotihuacánin suuresta Auringon temppelistä.

Olmeekit:

Väli-Amerikan varhaisin tunnettu kulttuuri olivat 700-luvulla eaa. kadonneet olmeekit. ­Mayat omaksuivat vaikutteita muun muassa olmeek­kien kirjoituksesta ja pallopeleistä.

Nazcat:

Perun alueella eläneet nazcat kaivoivat 300-luvulta eaa. 800-luvulle jaa. asuinseudulleen valtavia eläin- ja ihmishahmoja esittäviä geoglyfejä eli maahan kaiverrettuja kuvioita. Kuviot tunnetaan Nazcan linjoina.

Lue lisää inkoista, mayoista ja asteekeista

  • Elizabeth Baquedano: Aztec, Inca & Maya, DK Publishing, 1993 
  • Michael E. Smith: The Aztecs, Blackwell Publishing, 2003

Ehkä sinua kiinnostaa...