Etruskien kiinnostus kehonkulttuuriin ja erotiikkaan näkyy heidän taiteessaan.

© Scala

Etruskinaiset olivat emansipoituneita

He joivat miehet pöydän alle, urheilivat, eivät häpeilleet alastomuuttaan ja pitivät avioituessaan oman nimensä. Kreikkalaisia historiankirjoittajia ärsytti se, että etruskinaisilla oli yhtä paljon vapauksia kuin miehillä.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017 teksti Alexandra Nilsson

Kreikkalainen historioitsija Theopompos kuvasi etruskinaisia 4. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua suunnilleen näin: 

”He rakastelevat monien eri miesten kanssa. Lasten isiä ei tiedetä. He huolehtivat kehostaan ja harrastavat urheilua, jopa yhdessä miesten kanssa. He eivät häpeile tulla nähdyiksi alastomana. He aterioivat kenen tahansa miehen kanssa, kilistelevät maljoja ja ovat kovia juomaan.”

Etruria ei ollut yksi yhtenäinen valtio vaan aikojen saatossa muuttuva alue, joka sijaitsi voimakkaan ja aggressiivisen Rooman pohjoispuolella pääosin nykyisen Toscanan alueella. 

Yhteisestä kulttuuri-identiteetistä huolimatta etruskien itsenäiset kaupunkivaltiot eivät onnistuneet yhdistämään voimiaan vahvaa Roomaa vastaan, vaan lopulta Rooma hävitti ne yksi toisensa jälkeen.

Etrurian sulautuessa Roomaan etruskikieli kuoli vähitellen ja myös etruskien rikas kirjallisuus kuihtui. 

Niinpä heidän historiansa on valloittajien kirjoittamaa, ja ankaria sotia etruskien kanssa käyneiden roomalaisten ja kreikkalaisten kuvaukset eivät ymmärrettävästi ole olleet kovinkaan myötämielisiä. 

Naisen paikka ei ollut kotona

Kreikkalaisten niskakarvat nousivat pystyyn jo siitä, että etruskinaiset osallistuivat juhliin miestensä kanssa. 

Kreikassa kunnialliset naiset pysyivät kotona ja pääsivät saattajan kanssa hoitamaan asioitaan, jos oli aivan pakko. Kreikkalaisiin juhliin osallistuivat vain miehet ja maksulliset viihdyttäjänaiset, niin sanotut hetairat.

Kreikassa avioliitto nähtiin velvollisuutena, jonka tarkoitus oli tuottaa perillisiä. Kreikkalaismies ei olisi villeimmissä kuvitelmissaankaan voinut osallistua juhliin vaimonsa kanssa. 

Kreikkalaisnaiset eivät myöskään koskaan olleet tekemisissä vieraiden miesten kanssa, eivät edes kotinsa seinien sisäpuolella. Jos tuli vieraita, naisten tuli vetäytyä omiin tiloihinsa.

Etruskinaiset sen sijaan osallistuivat juhliin siinä missä miehetkin. Juhlia pidettiin suurissa teltoissa, jotka oli kalustettu leposohvilla ja kauniilla matoilla. 

Juhlijat – niin naiset kuin miehetkin – makailivat sohvilla nauttien useista ruokalajeista koostuvia aterioita ja pikareittain hyvää viiniä. 

Naiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, ja aterian aikana lähes yhtä kauniisti pukeutuneet tanssijat viihdyttivät juhlaväkeä.

Etruskinaiset kävivät luonnollisesti myös katsomassa kilpa-ajoja, nyrkkeilyotteluita ja muita urheilukilpailuja. 

Kreikkalaisten historioitsijoiden mielestä jo se oli paheksuttavaa, eikä asiaa suinkaan parantanut se, että miesurheilijat olivat useimmiten alasti. 

Kreikkalaisten ja roomalaisten mukaan etruskinaiset pitivät itsestään hyvää huolta mutta olivat moraaliltaan arveluttavia.

© The Art Archive

Naiset eivät kuitenkaan tyytyneet pelkkään sivustakatsojan osaan. Kaikesta päätellen he toimivat yhteiskunnassa aktiivisesti ja saattoivat omistaa esimerkiksi oman yrityksen. 

Uskonnollisessa elämässä ja rituaaleissa naisilla oli erityisen merkittävä rooli, sillä he vastasivat hautajaisista ja valmistelivat häät. Naiset toimivat myös papittarina.

Monet etruskinaiset olivat hyvin koulutettuja, ja naiset osasivat yleisesti lukea ja kirjoittaa. Hautalöydöt osoittavat, että naiset saattoivat kirjoittaa nimensä tai esimerkiksi jonkin jumalan nimen arvokkaana pitämäänsä esineeseen, kuten värttinäänsä.

Kehrääminen ja kutominen näyttävätkin olleen osa naisen arkea, eikä niitä suinkaan väheksytty sen vuoksi. 

Jopa ylhäisimpiä naisia, joilla oli apunaan paljon orjia, on kuvattu kehräämässä tai kutomassa. 

Korkea-arvoisen naisen kutoma kangas oli statussymboli. 

Hautakaiverruksista nähdään, että etruskinaiset, toisin kuin roomalaiset, saivat pitää oman nimensä avioitumisen jälkeen ja että vaimon sukua pidettiin yhtä tärkeänä kuin aviomiehen. 

Etruskikulttuurissa on mitä ilmeisemmin päästy niin lähelle sukupuolten välistä tasa-arvoa kuin antiikin aikana ylipäätään saattoi olla mahdollista.

Tutkijat arvioivat, että etruskinaisten verrattain hyvä asema pohjautui aristokraattiseen hallintomuotoon, joka syntyi 7.–6. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua.

Valtaa etruskiyhteisöissä pitivät ylhäisimpien sukujen jäsenet, ja naisen asema suvussa oli vahva. 

Niinpä alhaisempi mies saattoi parantaa yhteiskunnallista asemaansa avioitumalla riittävän ylhäisen naisen kanssa.

Naisten asema sai erään tutkijan 1860-luvulla jopa esittämään teorian, että etruskien yhteiskunta oli matriarkaalinen eli naisten johtama. Teoria on kuitenkin kumottu.

Etruskien kadonneesta kulttuurista on säilynyt paljon taide-esineitä.

© Scala

Etruskit vaikuttivat myös Roomassa

Vaikka etruskien kulttuuri lopulta hävisi ja sulautui Roomaan, jotkut etruskinaiset vaikuttivat taustalla vielä pitkään.

Yksi esimerkki on Urgulania-niminen nainen, joka oli etruskilaista sukua ja keisari Augustuksen vaimon Livian läheinen ystävä. 

Ystävyytensä kautta hän sai paljon vaikutusvaltaa, ja hänen lapsenlapsensa Plautia Urgulaniasta tuli keisari Claudiuksen ensimmäinen vaimo. Joissakin piireissä alettiin suorastaan ihailla etruskilaisia sukujuuria.

Keisari Claudius oli itse hyvin kiinnostunut etruskien kulttuurista, historiasta ja kielestä. 

Hänen tiedetään kirjoittaneen etruskeista moniosaisen teoksen, joka on valitettavasti kokonaan kadonnut. 

Vähitellen koko etruskikulttuuri vaipui unholaan vuosisadoiksi.

Ensimmäiset etruskien hautalöydöt tehtiin 1700-luvulla, ja tutkijat pääsivät vihdoin keräämään palasia muinaisesta, aikalaisiaan häkellyttäneestä ainutlaatuisesta etruskikulttuurista.

Ehkä sinua kiinnostaa...