Arkeologi Howard Carter löysi Egyptin Kuninkaiden laaksosta farao Tutankhamenin haudan 26. marraskuuta 1922.

© Getty Images & Hulton Archive

Tutankhamons grav afslører faraoens største hemmeligheder

Tutankhamenin haudan arvoitukset ovat kiehtoneet arkeologeja siitä asti, kun Howard Carter löysi haudan 90 vuotta sitten. Viime vuosina tehdyt tutkimukset ovat lopulta tarjonneet tieteellisesti perusteltuja vastauksia.

tiistai 8. toukokuuta 2018 teksti Else Christensen

Lige siden Tutankhamons mumie blev fundet, har især tre spørgsmål undret forskerne:

  1. Hvorfor glemte selv røverne kongens hvilested? 
  2. Hvad – eller hvem – tog livet af kongen, der bare 19 år gammel stod på magtens tinde? 
  3. Og hvem var barnekongen i familie med? 

Med CT-skanninger og rekonstruktioner er det endelig lykkedes forskerne at forstå kongens liv, død og begravelse.

Miksi hauta oli koskematon?

Howard Carterin elämän suurin hetki koitti 26. marraskuuta 1922 Egyptin muinaisten faraoiden hauta-alueella Kuninkaiden laaksossa. 

Carter oli juuri saanut tehtyä reiän löytämäänsä aiemmin tuntemattomaan hautakammioon. Hän valaisi kammiota kynt­tilällä. 

”Mitä näette?” kyseli kaivauksia rahoittava lordi Carnarvon malttamattomana. 

”Ihmeellisiä asioita”, änkytti Carter.

Brittiarkeologi Carter oli suorittanut kaivauksia nykyisen Luxorin lähellä sijaitsevassa Kuninkaiden laaksossa jo vuosikausia. 

Hän uskoi vakaasti, että sieltä löytyisi vielä unohdettuja hautoja. Hänen ponnistelujaan oli vähätelty ja rahoitus oli loppumassa, joten löytö oli Carterille henkilökohtaisestikin erittäin tärkeä.

Kävi ilmi, että hauta kuului melko tuntemattomalle faraolle nimeltä Tut­ankhamen. Hänet oli kruunattu vain 10-vuotiaana vuonna 1333 eaa. Hauta oli täynnä ennennäkemättömän arvok­kaita arkeologisia aarteita.

Suuri yllätys oli se, että hauta kaikkine aarteineen oli saanut olla rauhassa yli 3 200 vuotta, vaikka muista noin 60 Kuninkaiden laaksosta löydetystä hau­dasta oli varastettu kaikki vähänkin arvokas. 

Tutankh­amenin hauta lienee säilynyt ryöstäjiltä, koska hänen seuraajansa olivat pyrkineet hävittämään kaikki maininnat hänestä sekä temppeleistä että virallisista asiakirjoista.  

Howard Carterin oli purettava kiinni muuratut oviaukot päästäkseen Tutankhamenin hautaan sisälle.

© Polfoto/Ullstein Bild

Monenlaisia haudanryöstäjiä

Tiedot Tutankhamenista oli ilmeisesti yritetty pyyhkiä pois kansan muistoista edeltäjänsä farao Akhenatenin toimien takia. Akhenaten oli halunnut egyptiläisten palvovan lukuisten vanhojen jumalien sijaan vain yhtä jumalaa, auringonkehrä Atenia. 

Vaikka Tutankh­amen oli palauttanut vanhat jumalat kunniaan, hänen hallitsijakautensa oli alkanut kansan mielestä keret­tiläisissä merkeissä. 

Se oli Howard Carterin onni, sillä kirjoituksista poistettu farao oli pian päässyt unohtumaan myös haudanryöstäjiltä.

Täysin koskematon ei hauta kuitenkaan ollut. Carter huomasi, että joitain vuosia haudan valmistumisen jälkeen ryöstäjät olivat päässeet muutamiin hautarakennelman kammioihin. 

Sen jälkeen vartijat olivat sinetöineet sisäänkäynnin ja täyttäneet kammioihin johtavan porraskäytävän hiekalla.

Nykyisin monet pitävät myös Carteria haudanryöstäjänä. Hän kyllä väitti luovuttaneensa kaiken löytämänsä Egyptin museohallinnolle, mutta haudasta peräisin olevia esineitä on sittemmin tullut julkisuuteen eri puolilla maailmaa.

17. helmikuuta 1923 Howard Carter tunkeutui muuratun sisäänkäynnin läpi varsinaiseen hautakammioon, jonka täytti lähes kokonaan valtava kultakoristeltu puinen laatikko. Sen sisällä oli kolme pienempää koristeltua puista laatikkoa, joiden keskellä lepäsi Tutankh­amenin kivinen sarkofagi. 

© Science Photo Library

Miten hän kuoli?

Tutankhamenin kuolemasta on esitetty lukuisia erilaisia teorioita. Muumion löytänyt Howard Carter oli ensimmäinen, joka tutki yli 3 200 vuotta vanhaa ruumista. 

Brittiarkeologi oli kuitenkin paljon kiinnostuneempi aarteista, joita faraon haudasta löytyi. 

Muumio sai rauhassa lojua palsamoijan levittämän paksun hartsi- ja kasviöljykerroksen alla, ja kun muumio sitten haluttiin siirtää pois arkusta, arkeologit sahasivat siltä surutta kädet, jalat ja pään irti. Lopulta se pilkottiin 13 osaan.

Koska muumiota ei juuri tutkittu sen jälkeenkään, varmaa tietoa Tutankhamenin maallisesta elämästä ja varsinkaan sen päättymisestä ei ollut ja maailmalla syntyi jos jonkinlaisia teorioita. 

Joitain vuosia sitten Egyptin pääarkeologi Zahi Hawass päätti selvittää asian perusteel­lisesti. Hän hyödynsi tutkimuksissa uutta tekniikkaa, kuten tietokonekuvauksia ja dna-analysointia. 

Kun tutkimusten tulokset julkaistiin vuonna 2010, päättyivät lähes sata vuotta kestäneet arvailut.  

Vuonna 2005 Zahi Hawassin tutkimusryhmä teki muumiolle tt-kuvaukset, ja hieman myöhemmin he saivat muumiosta dna:ta.

© Kenneth Garreth

Vammoja kallossa ja jalassa

Yksi sitkeimmistä teorioista oli ollut, että Tutankhamen olisi murhattu. Vuonna 1968 otetuissa röntgenkuvissa oli havaittu vamma, jonka perusteella hänen oli arveltu kuolleen pään takaosaan kohdistuneeseen iskuun. 

Monet tutkijat esittivät, että joko hänet oli murhattu tai hän oli kuollut pudotessaan vaunuistaan. Jälkimmäistä olettamusta tuki se, että myös muumion vasemmasta reisiluusta löytyi murtuma. 

Hawassin tutkimusryhmä tuli kuitenkin tietokonekuvausten jälkeen siihen tulokseen, että kallovamma oli syntynyt vasta ruumista palsamoitaessa.

Sen sijaan vasemmasta reisiluusta löytynyt murtuma oli tutkimusryhmän mukaan syntynyt jo Tutankhamenin eläessä. 

Murtumaa ympäröivät kudokset eivät kuitenkaan olleet alkaneet parantua, joten hän ei ollut elänyt pitkään murtuman jälkeen. 

Kuvauksissa havaittiin myös vamma vasemmassa polvessa. Tämä sai tutkijat tarkastelemaan uudestaan teoriaa siitä, että farao olisi kuollut pudottuaan vaunuistaan. 

Se olisi kuitenkin aiheuttanut vammoja ympäri kehoa, eikä sellaisia löytynyt. 

Tutankhamen on usein kuvattu vaunuissa metsällä tai sodassa.

© Kenneth Garreth

Malaria ja sisäsiittoisuus syinä

Muumion jalkoja tutkittaessa löytyi mahdollinen selitys jalkavammoihin, sillä
vasemmassa jalassa havaittiin huomat­tavaa luukatoa. 

Kyse on todennäköisesti ollut Köhlerin taudista, jossa verenkierto jalkoihin heikentyy. Tauti on perinnöllinen, ja se lienee ollut seurausta sisäsiittoisuudesta. 

Köhlerin taudista kärsivät henkilöt kaatuilevat usein, mikä voisi selittää reisiluun murtuman ja polven vääntymisen.

Silti pelkkä murtuma tuskin olisi tappanut Tutankhamenia, ja tutkijat löysivätkin lopulta kaikkein toden­näköisimmän kuolinsyyn tutkiessaan faraon luuydintä. 

Sieltä paljastui näet malarialoisen dna:ta. Tutankh­amen oli saanut malarian vaarallisimman muodon, Malaria tropican.

Missä Tutankhamen sitten onkin viettänyt viimeiset hetkensä, ne tuskin ovat olleet kovin miellyttäviä. 

Hän on todennäköisesti vapissut malarian aiheuttamassa kuume­horkassa ja kärsinyt kovia kipuja reisiluun mur­tuman takia. Malaria, heikentynyt immuunivaste ja jalka­vammat kuihd­uttivat vähitellen hengiltä vasta 19-vuotiaan faraon. 

Kenen poika hän oli?

Egyptin pääarkeologi Zahi Hawass loisti ylpeydestä saadessaan ilmoittaa lehdistötilaisuudessa vuonna 2010, että hänen tutkijaryhmänsä oli selvittänyt Tutankhamenin sukupuun. 

Kolmen vuoden ajan asiantuntijat olivat kirjaimellisesti kaivautuneet syvälle Tutankhamenin ja kymmenen muun kuninkaallisen muumion luuytimeen etsien käyttökelpoista dna:ta.

Osa tutkituista muumioista oli tunnistettu varmuudella jo aiemmin. Näihin kuului muun muassa farao Amenofis III. Muista muumioista tiedettiin vain, että ne olivat peräisin Tutankhamenin valtakauden tienoilta.

Yksi tuntemattomista muumioista oli löydetty Kuninkaiden laakson haudasta KV55. Muumion arkun päällä ollut nimi oli veistetty pois aivan kuin joku olisi halunnut salata muumion henkilöllisyyden. 

Kun tutkijat vertasivat muumiosta saatua dna:ta Amenofis III:n perimään, he yllättyivät, sillä tuntematon muumio oli 99 prosentin todennäköisyydellä Amenofis III:n poika. 

Niin selvisi aiemmin tuntemattoman muumion nimi ja henki­löllisyys: hän oli Akhenaten – farao, joka muutamaa vuotta ennen Tutankhamenin valtaannousua oli aiheuttanut Egyptissä hämmennystä kieltämällä perinteiset jumalat ja julistamalla auringonjumala Atenin ainoaksi jumalaksi.

Kun Akhenatenin muumion dna:ta sitten verrattiin Tutankhamenin perimään, palapelin seuraavakin pala loksahti paikoilleen: kyseessä olivat isä ja poika. Tutankhamen oli siis Akhenatenin poika.

Tutkimuksissa tuli vastaan toinenkin yllätys. Tutankhamenin äidiksi ei vahvistunutkaan Akhenatenin päävaimo, kuuluisa Neferetiti, vaan eräs toinen Kuninkaiden laaksoon haudattu nainen. 

Tuon naisen muumion dna:ssa oli niin paljon yhteistä Akhenatenin vanhempien dna:n kanssa, että kyseessä oli pakko olla heidän tyt­tärensä eli Akhenatenin sisar. Tutankh­amenin vanhemmat olivat siis sisaruksia.

Tutankhamenin sukupuun selvittäminen oli tärkeä läpimurto. Nyt selvisi, miksi hänestä oli aiemmin ollut niin vähän tie­toja. 

Egyptiläiset halusivat vimmoissaan tuhota kaiken, joka liittyi uskonnon uudistamista yrittäneeseen Akhenateniin, ja ulottivat vihansa myös hänen poikaansa Tutankhameniin. 

Tämäkin oli pyyhitty historiasta, ja niin kuuluisa hauta oli unohtunut Kuninkaiden laaksoon.

Tutankhamenin suvun sisäsiittoisuus voi selittää, miksi hänen terveydentilansa oli heikko ja hän kuoli nuorena. Koska hänen vanhempansa olivat keskenään sisaruksia, perinnöllisten sairauksien riski oli suuri. 

© Polfoto, Getty Images, Scanpix/AKG & Kenneth Garrett

Faraon kasvot rekonstruoitiin

Tutankhamenin ulkomuodosta on tehty hyvin tarkkoja päätelmiä vuonna 2005 tehtyjen tieto­konekuvausten perusteella. 

Hän on ollut noin 170 cm pitkä, ja hän on painanut hieman yli 60 kg. Hän on ollut hoikkarakenteinen, mutta mikään ei viittaa aliravit­semukseen kuolinhetkellä.

Kallokuvien perusteella jopa Tut­ankh­­amenin kasvot voitiin muotoilla savesta ja silikonista. Hän osoittautui kauniiksi nuorukaiseksi, jolla oli pyö­reät piirteet ja täyteläiset huulet. 

Hänen takaraivonsa oli varsin pitkänomainen, ja Tut­ankh­amenin sisarusten patsaissa näkyy saman­lainen pitkänomainen takaraivo. 

Monet ovat arvelleet, että kuninkaallisen perheen lasten kalloa olisi muovattu sellaiseksi lapsena. 

Tut­ankh­amenin muumion tutkimusten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että kyse on perinnöl­lisestä piirteestä.

Kävi ilmi, että Tutankhamenilla on ollut myös pieni suulakihalkio, jonka syynä lienee ollut sisäsiittoisuus.

Lue lisää

N. Reeves: The Complete Tutankhamun, Thames & Hudson, 2007. B. Price: Tutankhamun – Egypt's Most Famous Pharaoh, Pocket Essentials, 2007. Z. Hawass: Tutankhamun and the Golden Age of the Pharaos, Nat. Geo., 2005. D. Meyerson: Howard Carter and the Mystery of King Tutankhamun's Tomb, Ballantine Books, 2009.

Ehkä sinua kiinnostaa...