Jean-François Champollion kiinnostui hieroglyfeistä jo lapsena. Uurastettuaan niiden parissa vuosia hän onnistui lopulta tulkitsemaan muinaisten egyptiläisten tekstejä.

© Bridgeman Images/Polfoto

Ranskalainen ratkaisi hieroglyfien arvoituksen

Hieroglyfit olivat vuosisatoja ratkaisematon arvoitus. Vuonna 1799 ranskalaiset sotilaat löysivät egyptiläisestä Rosettan kaupungista kaiverretun kiven. Sen avulla hieroglyfien tutkimuksessa päästiin vauhtiin, ja lopulta nuori ranskalainen Jean-François Champollion onnistui niiden tulkitsemisessa.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017 teksti Niels-Peter Granzow Busch

Kilpailu siitä, kuka lopulta ratkaisisi hieroglyfien arvoituksen, käynnistyi vuonna 1799.

Napoleon Bonaparte oli vuotta aiemmin valloittanut Egyptin, ja nyt hän oli määrännyt Niilin suiston vanhoja linnoituksia laajennettavaksi. 

Joukko ranskalaissotilaita alkoi aamulla 19. kesäkuuta purkaa vanhaa muuria lähellä Rashidin kaupunkia, jonka eurooppalaiset tunsivat nimellä Rosette tai Rosetta. 

Työn edetessä miehet löysivät yhtäkkiä suuren kivipaaden. Reilun metrin korkuisen kiven yksi sivu oli kiillotettu ja täynnä kaiverruksia. 

Hieroglyfejä oli nähty ennenkin, mutta tässä kivessä oli jotain outoa. Siinä oli selvästi yhden sijaan kolme eri tekstiä, jotka oli kirjoitettu erilaisilla kirjoitusmerkeillä.

Avain hieroglyfien tulkintaan

Napoleon oli tuonut mukanaan Egyptiin sotilaiden lisäksi puolentoista sataa eri alojen tieteilijää, ja osa heistä sai tehtäväkseen tutkia kiveä. 

Yhden teksteistä he tunnistivat muinaiskreikaksi, toinen oli egyptiä hieroglyfein kirjoitettuna ja kolmas oli tuolloin vielä tuntematonta kirjoitusta, hieroglyfeistä kehittynyttä egyptiä, joka sai myöhemmin nimen ”demoottinen”, kansanomainen.

Muinaiskreikkaa osaavat tutkijat saivat nopeasti selville, että muinaisen Memphisin kaupungin papisto oli kaivertanut kiven vuonna 196 eaa. Ptolemaios V:n kunniaksi. Ptolemaios oli yksi kreikkalais-makedonialaisista valtiaista, jotka hallitsivat Egyptiä niin sanottuna hellenistisenä kautena 304–30 eaa.

Kahta muuta tekstiä tutkijat eivät osanneet lukea, mutta he olivat varmoja siitä, että kaikki kolme tekstiä olivat samansisältöisiä ja että heillä oli käsissään avain hieroglyfien ymmärtämiseen.

Oletko kiinnostunut Egyptistä?

Lähde HISTORIAN ainutlaatuiselle VIP-matkalle faraoiden valtakuntaan.

Napoleonin vallattua Egyptin Eurooppa joutui valtavan Egypti-innostuksen valtaan. Egyptiläinen tyyli vaikutti niin arkkitehtuuriin, koristeluun kuin muotiinkin.

© Bridgeman Images

Jäljennöksiä lähetettiin Eurooppaan

Pian Rosettan kiven löytymisen jälkeen kaiverroksista alettiin tehdä jäljennöksiä, joita lähetettiin yliopistoihin ympäri Eurooppaa. 

Tutkijat kaikkialla alkoivat innolla selvittää muinaisten tekstien sisältöä. Oli enää ajan kysymys, koska saataisiin ”egyptiläisten oma selvitys Egyptistä”, kuten eräs ranskalainen tutkija julisti. 

Kukaan ei arvannut, että kestäisi vielä 23 vuotta, ennen kuin hieroglyfejä pystyttäisiin lukemaan.

Puoli vuotta kiven löytymisen jälkeen ranskalaiset joukot joutuivat antautumaan briteille Egyptissä, ja britit vaativat myös Rosettan kiven luovutusta. Kivi päätyi Lontooseen British Museumiin, missä se on edelleen.

Kaiverroksista oli kuitenkin tehty niin paljon jäljennöksiä, että kiven omistajanvaihdos ei vaikuttanut tutkijoiden käytännön työhön. 

Kaikki toivoivat voivansa selvittää hieroglyfien salaisuuden ensimmäisinä.

Pikkupojan unelmasta ura

Jean-François Champollion tutustui hieroglyfeihin jo 11-vuotiaana. Hän oli osoittanut poikkeuksellista lahjakkuutta kielissä ja osasi lukea kreikkaa, latinaa ja hepreaa. 

Champollion asui tuolloin Grenoblessa, missä hän tapasi Napoleonin mukana Egyptissä olleen tutkijan Joseph Fourierin. Fourier kiinnostui lahjakkaasta pojasta ja kutsui hänet vierailulle kotiinsa.

Fourierin esitellessä Egyptistä tuomiaan esineitä Champollionille tämä tuijotti kuin lumoutuneena papyruspalojen ja kivitaulujen hieroglyfejä ja kysyi, osattiinko niitä lukea. Kun Fourier pudisti päätään, poika ilmoitti kirkkaalla äänellä:

”Minä opettelen lukemaan niitä. Sitten minä voin lukea niitä teille! Sitten kun olen iso!”

Hieroglyfeistä tuli Champollionille lähes pakkomielle. Seuraavina vuosina hän opiskeli arabiaa, syyriaa, kaldean kieltä, kiinaa ja lopulta koptin kieltä, jota kristityt egyptiläiset puhuivat ja kirjoittivat ennen kuin islaminuskoiset arabit valloittivat Egyptin 600-luvulla. 

Näiden kielten opiskelu oli Champollionille valmistau­tumista hänen todelliseen haasteeseensa hieroglyfeihin. Niiden kimppuun hän kävi vuonna 1808 ollessaan 18-vuotias.  

Kristityt hallitsijat kielsivät pakanalliset hieroglyfit

Hieroglyfi: Monumentaalikirjoitus. Hieroglyfejä käytettiin esim. temppelien kaiverroksissa vuoden 3300 eaa. tienoilta vuoteen 394.

Hieraattinen: Pappien kirjoitus. Hieroglyfien yksinkertaistettu muoto, joka sopi paremmin kirjoitettavaksi papyrukselle. 

Demoottinen: Hallinnon kirjoitus. Syntyi vuoden 700 eaa. paikkeilla. Käytettiin ainoastaan maallisten asioiden kirjaamiseen.

Kopti: Uusi kieli ja kirjoitus. Syntyi vuoden 250 paikkeilla. Perustui muinaisegyptiin mutta kirjoitettiin kreikkalaisin kirjaimin.

Ensimmäiset askeleet

Tutkijat olivat turhaan yrittäneet tulkita hieroglyfejä Rosettan kiven avulla. Työ keskittyi kiven demoottiseen kirjoitukseen, joka oli hieroglyfeistä kehittynyt myöhäisempi egyptin kirjoitusmuoto. 

Kiven varsinaisista hieroglyfeistä kukaan ei ymmärtänyt yhtään mitään. Yksi syy siihen oli vallitseva yksimielisyys siitä, että hieroglyfit olivat pelkkää kuvakirjoitusta, jossa jokainen merkki vastasi kokonaista sanaa tai korkeintaan tavua.

Tutkijat eivät uskoneet, että hieroglyfeillä olisi ollut foneettisia merkityksiä eli että ne olisivat viitanneet merkin lausumiseen. 

Sitä paitsi foneettisten merkkien etsiminen olisi ollut turhaa, sillä muinais­egyptiä ei ollut puhuttu lähes tuhanteen vuoteen. Ei siis olisi mitään keinoa tietää, mitä äänteitä merkit olisivat vastanneet.

Tutkimus alkoi kunnolla edetä vasta vuonna 1814, kun brittiläinen lääkäri ja matemaatikko Thomas Young alkoi tutkia Rosettan kiven hieroglyfejä. 

Hän kiinnitti huomiota siihen, että jotkin hieroglyfit oli kehystetty: ne oli kirjoitettu niin sanottuun kartussiin.

Young uskoi, että kartussien sisällä olevat hieroglyfit olivat erityisen tärkeitä; ne sisälsivät mahdollisesti Ptolemaioksen nimen, sillä se oli mainittu myös kiven kreikkalaisessa tekstissä. 

Ptolemaios oli kreikkalainen nimi, ja Young oletti, että se oli lausuttu samalla tavalla sekä kreikaksi että muinaisegyptiksi. 

Niinpä hän vertaili nimen kreikkalaisia kirjaimia ja niiden äänteitä hieroglyfeihin ja päätteli siten hieroglyfien lausuntatavan. 

Sen jälkeen hän teki samanlaisia vertailuja erään toisen hieroglyfitekstin osalta, jonka hän tiesi sisältävän maininnan kreikkalais-makedonialaisesta kuningatar Berenikestä. Näin hän sai selville vielä lisää hieroglyfien ääntämistapoja.

Se oli suuri edistysaskel. Sen jälkeen Young ei kuitenkaan edistynyt, sillä muiden tavoin hänkin uskoi hiero­glyfien kuitenkin yleensä vastaavan sanoja eikä äänteitä. 

Hänen tunnistamansa kaksi kreikkalaista nimeä oli hänen mielestään kirjoitettu poikkeuksellisesti äännemerkeillä vain siksi, että ne olivat vieraskielisiä eikä egyptiläisillä näin ollen voinut olla niille yhtä ainoaa kuvamerkkiä.

Lisää merkkejä

24-vuotias Champollion oli käytännössä omistanut elämänsä hieroglyfeille. 

Hänet oli viisi vuotta aiemmin, vain 19-vuotiaana, nimitetty histo­rian opettajaksi, mutta hänen palkkansa riitti hädin tuskin elämiseen. Hän käytti kaiken vapaa-aikansa tutkimalla lakkaamatta hieroglyfejä.

Vuosien mittaan Champollionille oli selvinnyt, että Rosettan kiven yksi kirjoitus oli hieroglyfeihin perustuvaa myöhäisempää egyptiläistä kirjoitusta, demoottista kirjoitusta. 

Jos hän pystyisi tulkitsemaan sen, hän pystyisi tulkitsemaan myös hiero­glyfit. Hieroglyfien koodi ei kuitenkaan ottanut auetakseen.

Niukkuus ja työpaineet verottivat nuoren egyptologin terveyttä, eikä sitä parantanut se, että suuret kieli­tieteilijät julistivat vähän väliä ratkaisseensa – tai ainakin olevansa hyvin lähellä ratkaista – hieroglyfien arvoituksen. 

Heidän riemunsa osoittautui kerta toisensa jälkeen ennenaikaiseksi, mutta Champollion pelkäsi koko ajan, että joku muu piankin onnistuisi ja murskaisi hänen unelmansa ja elämäntyönsä.

Kun Young sitten julkisti löytönsä, Champollion sai niistä uutta energiaa. 

Hän alkoi tutkia samaan tapaan muita kartussiin kirjoitettuja hieroglyfejä ja onnistui tulkitsemaan nimen Kleopatra, joka sisälsi Youngin Ptolemaios-nimestä selvittämät P-, L- ja O-äänteitä vastaavat hieroglyfit.

Siltä pohjalta hän tunnisti yhä useamman hieroglyfin äänteen ja siten yhä useampia uusia nimiä. Champollion oli hurmoksessa. Nyt hän oli tulkinnut jo enemmän hieroglyfejä kuin Young.

Kaikki Champollionin tunnistamat nimet olivat kuitenkin yhä kreikkalaisperäisiä, eivät vanhoja egyptiläisiä. 

Pian Rosettan kiven löytymisen jälkeen ranskalaiset joutuivat tekemään Egyptissä tilaa briteille. Kivi päätyi British Museumiin, missä se on yhä esillä.

© Mary Evans

Lopullinen ratkaisu

Vuonna 1822 Champollion sai käsiinsä jäljennöksiä kartusseista, jotka eivät olleet peräisin Egyptin hellenistiseltä kaudelta vaan olivat paljon vanhempia ja sisälsivät siten vanhoja egyptiläisiä hallitsijanimiä.

14. syyskuuta 1822 pienessä talossa Rue Mazarinella Pariisissa tapahtui ihme. Champollion keskittyi yhteen kartussiin, jossa oli vain neljä hiero­glyfiä. 

Ensimmäiset olivat hänelle outoja, kahden jälkimmäisen hän tiesi vastaavan s-äännettä. Hänellä oli siis kartussi, jossa luki ?-?-S-S. 

Champollion päätti turvautua itselleen rakkaaseen koptin kieleen, mikä osoittautuikin ratkaisevaksi käänteeksi. Hän päätti testata koptin ja hieroglyfien sukulaisuutta ja yritti suoraan soveltaa koptin tuntemustaan kartussin merkkeihin.

Ensimmäinen hieroglyfi näytti pieneltä auringolta. Koptiksi aurinko on ”ra”, joten Champollion päätti kokeilla sitä. Kartussissa voisi siis lukea RA-?-S-S.

Oli selvää, että se voisi sopia vain yhden faraon nimeen: RAMSES. Hiero­glyfien arvoitus oli ratkeamassa!

Champollion tuskin uskoi silmiään. Hän oli aamusta alkaen työstänyt vastikään saamiaan jäljennöksiä vanhoista egyptiläisistä hieroglyfiteksteistä, ja nyt hän oli ratkaissut arvoituksen, kuten oli 11-vuotiaana luvannut tehdä.

Champollion oli todistanut, että hieroglyfit eivät olleet vain kuvakieltä vaan osa merkeistä oli äännekirjoitusta, jota saattoi lukea samaan tapaan kuin meikäläisiä aakkosia. 

Koptin kielen avulla Champollion pystyisi nyt tulkitsemaan muitakin hieroglyfitekstejä.

Champollion ryntäsi suin päin kadulle puristaen muistiinpanojaan rintaansa vasten. 

Hän jatkoi juoksuaan kohti lähellä sijaitsevaa Ranskan instituuttia, jossa hänen isoveljensä oli töissä. Jacques-Joseph Champollion oli pitkään ollut huolissaan pikkuveljestään, joka uurasti taukoamatta armaiden hieroglyfiensä parissa huolehtimatta päivä päivältä heikkenevästä terveydestään. 

Jacques-Joseph Champollionin toimiston ovi lennähti sepposen selälleen, kun nuorempi veli Jean-François ryntäsi sisään huutaen voitonriemuisena:

”Minä keksin sen! Minä keksin sen!” Sitten hän lyyhistyi pyörtyneenä lattialle ja joutui viettämään seuraavat viisi päivää vuodepotilaana.

Vuonna 1826 Champollion nimitettiin Ranskan kansallismuseon Louvren egyptiläisen kokoelman johtajaksi. Siinä asemassa hän työskenteli aina vuoteen 1832, jolloin hän menehtyi sydänkoh­taukseen vain 41-vuotiaana.

Champollionin läpimurron jälkeen tutkijat ovat pystyneet kääntämään tuhansia hiero­glyfitekstejä. Niiden avulla olemme saaneet valtavasti tietoa niin muinaisten egyptiläisten uskonnosta kuin jokapäiväisestä elämästä tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua.

Lue lisää

Lesley and Roy Adkins: The Keys of Egypt: The Race to read the Hieroglyphs, HarperCollinsPublishers, 2001. Richard Parkinson: Cracking Codes: The Rosetta Stone and Decipherment, British Museum Press, 1999. Bridget McDermott: Decoding Egyptian Hieroglyphs, Duncan Blair Publishers Ltd., 2001.

www.ancientegyptonline.co.uk

Ehkä sinua kiinnostaa...