Luther halveksi juutalaisia ja muslimeja

Martti Lutherin kristillisen lähimmäisenrakkauden periaate ei ulottunut juutalaisiin ja muslimeihin.

Luther ei käsittänyt, miksi juutalaiset eivät kääntyneet kristityiksi, vaikka hän vihdoin esitti kristinuskon niin kuin se pitikin esittää, ja nimittelikin heitä kirjoituksissaan muun muassa madoiksi ja pimeydessä eläviksi pakanoiksi.

Luther myös syytti juutalaisia siitä, että nämä levittivät valheita kristityistä, jotka he Lutherin mukaan mielellään näkivät ”surmattuina ja tuhottuina”.

Lutherin mielestä juutalaiset piti käännyttää tai karkottaa Euroopasta, ja kaikki synagogat piti tuhota.

Muslimitkaan eivät säästyneet uudistajan terävältä kynältä. Islam oli Lutherin mielestä paholaisen työtä ja muslimit vitsaus, jonka Jumala oli
lähettänyt rankaisemaan kristittyjä näiden erehdyksistä.

Toisin kuin katolinen kirkko Luther ei kuitenkaan halunnut ”pyhää sotaa” muslimeja vastaan, sillä hän ei hyväksynyt uskonnon ja politiikan sekoittamista keskenään.

Lue lisää uskonpuhdistuksesta Tieteen Kuvalehti Historian numerosta 12/2012.