John Dillinger oli yleensä aseistettu hampaita myöten.

© Polfoto/Corbis

Gangsteri John Dillinger oli yhteiskunnan vihollinen numero 1

Yksi 1900-luvun mittavimmista ihmisjahdeista päättyi Chicagossa 22. heinäkuuta 1934. Gangsteri John Dillinger oli ryöstänyt lukuisia pankkeja ja turvautunut usein aseisiin, mutta lopulta hän itse kuoli viranomaisten luoteihin.

perjantai 16. joulukuuta 2016 teksti Hans Henrik Fafner
”Dillinger! Se on Dillinger!” ihmiset huusivat tajutessaan, kuka pahoin verta vuotava mies oli. 


Hetki aiemmin oli kajahtanut kaksi laukausta ja jonkin ajan kuluttua vielä toiset kaksi. 

Erikoisagentit kumartuivat miehen ylle, ja paikalle kerääntyi uteliaita katsojia pelonsekaisen kunnioituksen vallassa, kuten seuraavan päivän lehdet kirjoittivat.

22. heinäkuuta 1934 tapahtunut ammuskelu päätti Yhdysvaltain histo­rian suurimman ihmisjahdin. 


John Dillinger, joka 13 kuukauden ajan oli ryöstänyt pankkeja eri puolilla Keskilänttä, oli vihdoin jäänyt kiinni poliisin väijytyksessä.

Dillinger oli luullut olevansa turvassa. Hän oli piiloutunut ystävättärensä, ilotyttö Polly Hamiltonin luokse, ja he olivat lähteneet katsomaan elokuvaa ”Manhattan Melodrama”, jonka pääosaa näytteli Clark Gable.

Chicago hikoili helleaallon kourissa, ja Dillinger oli jättänyt luodinkestävät liivinsä Hamiltonin asuntoon.

Poliisiraportin mukaan Dillinger yritti sanoa jotain maatessaan katukiveyksellä The Biograph Theaterin edustalla, mutta sanoista ei saatu selvää. Kolme minuuttia myöhemmin gangsteri kuoli.

Yhdeksän vuotta telkien takana

John Dillinger oli syntynyt 31 vuotta aiemmin Indianapolisissa, missä hänen isällään oli sekatavarakauppa. Äiti kuoli Johnin ollessa vain kolmevuotias. 


Perhe muutti indianalaiseen Mooresvillen pikkukaupunkiin ja ryhtyi viljelemään maata. Myöhemmin Dillinger sanoi uskovansa, että hänen elämänsä olisi muotoutunut toisenlaiseksi, jos hänen äitinsä olisi ollut elossa.

Levoton poika jätti koulunsa kesken mutta ei löytänyt itselleen sopivaa työtä. Niinpä hän eli näpistelemällä, kunnes eräänä iltana syyskuussa 1924 tilanne riistäytyi käsistä. 


Dillinger oli juopotellut rappioituneen pikkurikollisen Ed Singletonin kanssa. Päihdyksissä he hakkasivat rautatangolla paikallisen puodinpitäjän, joka oli ollut kotimatkalla päivän kassa mukanaan.

Kun he sitten uhkasivat miestä pistoolilla, tämä tarttui aseeseen, ja se laukesi. Kukaan ei haavoittunut, ja roistot pakenivat paikalta, mutta heidät pidätettiin pian. Dillinger oli 20-vuotias saadessaan 10–20 vuoden tuomion, Singleton selvisi puolella siitä.

Dillinger päästettiin ehdonalaiseen 22. toukokuuta 1933. Hän oli katkera ja hautoi kostoa ankaran tuomionsa takia. 


Myös maailma oli muuttunut hänen vankilassa ollessaan. Wall Streetin pörssi oli romahtanut vuonna 1929, ja iloisen 20-luvun hyvinvointi oli vaihtunut maailmanlaajuiseen talouskriisiin.

Dillinger vetäytyi Garyn kylään Indianaan ja kokosi ympärilleen vanhoja vankilatovereita. Yhdessä joukkio aloitti pian ryöstöjen sarjan.

Liiga aiheutti nopeasti paljon harmia viranomaisille. Koko 20-luvun lainvalvojat olivat kamppailleet järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. 


Esimerkiksi Chicagossa Al Capone oli johtanut gangsterikartellien välistä taistelua laittomien kasinoiden ja viinan salakuljetuksen hallinnasta. Dillingerin liigan myötä rikollisuus sai uuden suunnan.

Paremmat maantiet ja nopeammat pakoautot lisäsivät rikollisten liikkuvuutta. Thompson-konepistoolin yleistyminen kasvatti gangsterien tulivoimaa paikallisten seriffien joutuessa pärjäämään vaatimattomilla palveluspistooleillaan. 


Pankkiryöstäjät, kuten Dillinger ja gangsteripari Bonnie ja Clyde, saivat mellastaa lähes vapaasti. Vuonna 1933, kun John Dillinger virui vielä kaltereiden takana, Yhdysvalloissa tehtiin peräti 631 pankkiryöstöä, niistä 85 Illinoisin osavaltiossa, jossa Chicago sijaitsee.

Ryöstetyt pankit eivät juurikaan saaneet kansan myötätuntoa puolelleen. 30-luvun laman aikana pankit huijasivat häikäilemättömästi pienasiakkaitaan, jotka eivät enää suoriutuneet veloistaan. 


Niinpä John Dillingeriä pidettiin eräänlaisena Robin Hoodina, joka varasti rikkailta riistäjiltä. Dillinger tosin vertasi itse mieluummin itseään Jesse Jamesiin, joka hänen laillaan kylmäverisesti ryösti Keskilännen pankkeja ja rautatieyhtiöitä 1860- ja 1870-luvuilla.

Pankkien mainetta kansan silmissä ei kohentanut se, että ne käyttivät usein tilannetta hyväkseen. 


Kun Dillingerin liiga 23. lokakuuta 1933 ryösti Central National Bankin Indianan Greencastlessa, pankki kertoi ryöstösaaliin olleen 32 000 dollaria – mutta vaati kuitenkin vakuutusyhtiöltä 75 000:tta dollaria.

Greencastlessa Dillinger asteli muina miehinä pankkiin kolmen liigansa jäsenen kanssa. 


Hän valitti saaneensa väärennetyn setelin, ja pankkivirkailijoiden paneutuessa tekaistuun ongelmaan gangsterit vetivät konepistoolinsa esiin ja tyhjensivät pankin. Sitten he kävelivät kaikessa rauhassa ulos, nousivat autoon ja ajoivat tiehensä.

Väkivaltaisempi isku tehtiin pankkiin South Bendissä, Indianassa. Asiakkaat eivät ottaneet todesta Dillingerin ilmoitusta ryöstöstä, jolloin hän ampui luotiryöpyn kattoon niin, että rappaus ropisi.

Yksi asiakas kaatui kimmonneen luodin vakavasti haavoittamana. Kadulla konstaapeli Howard Wagner kuuli laukaukset ja saapui pankkiin juuri, kun gangsterit ryntäsivät ulos saalis mukanaan.

Yksi liigan jäsen, Baby Face Nelson, ampui Wagnerin kylmäverisesti, ja paikalle kiirehtineet muut poliisit alkoivat tulittaa roistoja. Liiga pääsi pakoon luotisateesta huolimatta, mutta moni pakoauton astin­laudoille ihmiskilviksi pakotetuista panttivangeista haavoittui tulitaistelussa.

Kuukausi ennen Dillingerin kuolemaa hänestä luvattiin suuri kiinniottopalkkio.
© Polfoto/Corbis

Byrokratia takkuili Dillingerin eduksi

Dillingerin onni kääntyi 22. syyskuuta 1933. Etsivät saivat vihiä hänen vierailustaan naispuolisen tuttavansa luona Daytonassa Ohiossa ja onnistuivat pidättämään hänet. 


Jostain syystä häntä ei toimitettu varmaan valtion vankilaan, vaan hänet vietiin pieneen tutkintavankilaan Ohion osavaltioon Limaan.

Limasta tuli käännekohta. Kun liigan jäsenet ilmestyivät paikalle vapauttaakseen johtajansa, he ampuivat paikallisen seriffin, Jess Sarberin. 


Seriffin murha sai viranomaiset ryhtymään tositoimiin saadakseen rikollisjoukkion kiinni.

Poliiseilla ja etsivillä oli kuitenkin toimivaltaongelmia. Vanhastaan seriffillä joukkoineen oli paikallinen vastuu, ja yhteistyö osavaltion poliisin kanssa oli vähäistä. 


Osavaltioiden välinen poliisityö rajoittui tietyille harvoille alueille: viinan salakuljetukseen, osavaltiorajat ylittäviin rikollisten autopakoihin ja rikoksiin intiaanireservaateissa. 

Näitä asioita hoiti Division of Investigation eli DI. Tämän niin sanotun tutkintaosaston johtajana toimi John Edgar Hoover.

Eri tahot vaalivat mustasukkaisesti omia valtaoikeuksiaan ja panttasivat usein tietoja toisiltaan. Koska kunnallisten vankityrmien ja pankkien vartiointi tuli maksaa paikkakunnan omista varoista, seriffit eivät usein mahtaneet mitään hyvin varustelluille rikollisille.

Osavaltioista Illinois ja Indiana, joille Dillingerin liigan toiminta aiheutti raskaimpia tappioita, alkoivat pumpata rahaa paikalliseen poliisityöhön. 


Seriffit tarvitsivat parempia aseita ja erityisesti nopeita autoja gangstereiden takaa-ajoon. John Dillinger käytti yleensä Essex Terraplane 8 -autoa, joka voimakkaan 8-sylinterisen moottorinsa ja kevyen rakenteensa ansiosta karisti kannoiltaan jokaisen poliisiauton.

Agentit ampuivat vääriä miehiä

Liman välikohtauksen jälkeen DI lähti toden teolla gangsterijahtiin. Hooverin kunnianhimoinen tavoite oli luoda kansallinen, laajoilla valtuuksilla toimiva agenttijoukko, joka voisi jahdata rikollisia monien osavaltioiden alueella, mutta presidentti ei innostunut ajatuksesta. 


Franklin D. Roosevelt oli astunut virkaansa maaliskuussa 1933, ja hänen suunnitelmissaan talouskriisi oli tärkeysjärjestyksessä rikollisuuden torjunnan edellä. Hoover uskoi, että Dillingerin tapaus olisi hänelle näytön paikka.

DI-pomo määräsi Chicagon toimistonsa agentti Melvin Purvisin johdolla Dillingerin perään, mutta tulokset antoivat odottaa itseään. 


Kun Purvis esimerkiksi sai tietää Dillingerin oleskelevan Indianapolisin alueella huhtikuussa 1934, hän lähetti paikalle laumoittain agentteja. Ainoa paikka, jota he eivät tutkineet, oli Dillingerin isän maatila lähellä kaupunkia. Dillinger piileskeli juuri siellä.

Suurimman tappionsa Purvis koki myöhemmin samassa kuussa.


Dillingerin liiga keräsi voimia uusiin iskuihin Wisconsinin metsien uumenissa lomakylässä nimeltään Little Bohemia Lodge.

Paikan omistaja, tšekkiläinen maahanmuuttaja Emil Wanatka, kohteli gangstereita myötämielisesti, mutta hänen vaimonsa Nan hälytti poliisit tajutessaan, keitä lomavieraat olivat.

Iltamyöhällä 23. huhtikuuta Purvis ja joukko raskaasti aseistettuja DI-agentteja tukkivat Little Bohemian ainoan ulosmenotien ja valmistautuivat piirittämään gangsterit. 


Yhtäkkiä pimeydestä syöksyi auto ajovalot sammutettuina agentteja kohti. Purvisin väki oletti, että auto oli Dillingerin, ja avasi tulen.

Autossa istui kuitenkin kolme sikäläistä miestä, jotka olivat käyneet ravintolassa, juopuneet liikaa ja kotimatkalla unohtaneet panna ajovalot päälle. Agenttien laukaukset surmasivat yhden miehistä ja haavoittivat vakavasti kahta.

Dillingerin joukkio kuuli ammuskelun, käsitti olevansa vaarassa ja pakeni. Lyhyessä laukaustenvaihdossa yksi agentti menetti henkensä. Kaikki liigan jäsenet livahtivat metsään. Kun tapaus päätyi lehtiin, Purvisia syytettiin epäpäteväksi.

Poliisi ja lääkäri tutkivat Dillingerin ruumista Chicagon ruumishuoneella. 
© Polfoto/Corbis

Naisystävä ilmiantoi Dillingerin

Little Bohemia Lodgen ammuskelun jälkeen Dillinger häipyi maan alle. Seurasi useita pankkiryöstöjä, joissa Dillingeriä arveltiin taustavaikuttajaksi, mutta epäilyksiä ei pystytty todistamaan.

Pakoillessaan Dillinger etsi lääkärin, jolla oli yhteyksiä rikollismaailmaan. Vanhan ystävän asunnossa Dillingerille tehtiin kasvoleikkaus ja hänen sormenjälkensä muutettiin syövyttävällä happoseoksella. 

Dillinger myös värjäsi hiuksensa mustiksi ja kiinnitti ylähuuleensa kapeat viikset, joiden ansiosta hän mielestään muistutti tarinoiden meksikolaissankaria Zorroa.

Toimenpiteen jälkeen Dillinger lepäsi ilotyttö Polly Hamiltonin luona. Tämä ei aavistanut, että Dillinger oli etsintäkuulutettu rikollinen. 


Heinäkuussa 1934 Dillinger vietti muutaman päivän Wisconsinissa suunnitellen viimeistä suurta keikkaansa, rautatieryöstöä, josta saisi niin suuren saaliin, että voisi vetäytyä ryöstöuralta. 

Hän tiesi, että isku oli vaativa. Lähes koko liiga oli saanut surmansa tai joutunut telkien taakse. Jäljellä oli vain harvoja, joihin hän saattoi luottaa, eikä hän ollut turvassa edes Polly Hamiltonin luona.

Hamiltonin ystävä Anna Sage tunnisti Dillingerin ja meni Purvisin puheille. Häntä uhkasi karkotus kotimaahansa Romaniaan, mutta agentit lupasivat vauhdittaa hänen oleskelulupansa käsittelyä. 


Hän uskoi myös saavansa Dillingeristä luvatun 25 000 dollarin palkkion.

Sage kertoi agenteille, että Dillinger oli menossa elokuviin mainittuna iltana, ja Purvisin miehet asettuivat väijytykseen. 


Operaatio oli vähällä mennä pieleen, sillä DI ei ollut ilmoittanut poliisille operaatiosta, koska pelkäsi menettävänsä kunnian Dillingerin nappaamisesta. 

Elokuvateatterin omistaja pelästyi hämäräperäisen näköisiä miehiä kadulla ja hälytti poliisit, jolloin partioautot kiirehtivät paikalle. 

Sekaannus oli suuri, ja Purvis sai rivinsä ojennukseen vasta hieman ennen hetkeä, jolloin Dillinger astui teatterista kadulle.

Anna Sage sai vain 5 000 dollarin palkkion ja hänet karkotettiin maasta. 


Hoover puolestaan saavutti kaipaamansa voiton, ja seuraavana vuonna hänestä tuli vasta perustetun FBI:n johtaja. Ganste­rien voittokulku Yhdysvalloissa päättyi Dillingerin kuolemaan.

Ehkä sinua kiinnostaa...