Stalinin julmuus johtui aivosairaudesta

Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin vainohar-hainen ja julma käytös johtui vakavasta aivosairaudesta, arveli lääkäri Aleksandr Mjasnikov, joka oli yksi Stalinia tämän viimeisinä aikoina hoitaneista lääkäreistä ja osallistui myös tämän ruumiinavaukseen.

Ruumiinavaus paljasti, että Stalin oli vuosia sairastanut yhä pahenevaa aivojen verisuonten kalkkeu-tumista. Mjasnikovin mukaan oli todennäköistä, että sairaus vain pahensi Stalinin jo ennestään luontaista vainoharhaisuutta.

”Käytännössä maata johti sairas mies”, Mjasnikov kirjoitti henkilökohtaisessa päiväkirjassaan, josta venäläinen Moskovski Komsomolets -lehti on nyt julkaissut otteita.

Stalin kuoli aivoveren-vuotoon 5. maaliskuuta 1953. Hallintokautensa viimeisen 15 vuoden aikana hän lähetti miljoonia ihmisiä maanpakoon tai kuolemaan salaliittojen ja juonittelujen pelossa.

Mjasnikovin kuoleman jälkeen KGB takavarikoi hänen muistiinpanonsa, jotka hänen perheensä löysi hiljattain valtionarkistoista.

Vuonna 1940 Stalin määräsi teloittamaan noin 4 000 vangittua puolalaisupseeria niin sanotussa Katynin verilöylyssä. Vainoharhainen Stalin tapatti tai pakotti maanpakoon myös miljoonia maanmiehiään.

Otteita Mjasnikovin päiväkirjasta

”Uskon, että Stalinin julmuus ja vainoharhaisuus, hänen vihollisenpelkonsa sekä hänen äärimmäinen itsepäisyytensä johtuivat pitkälti aivojen ateroskleroosista. Maata johti käytännössä sairas mies.”

”Stalin oli todennäköisesti menettänyt kyvyn erottaa hyvän pahasta, oikean väärästä, luvallisen luvattomasta ja ystävät vihollisista.”

”Sairaus voimistaa luonteenpiirteitä niin, että ankarasta tulee paha ja epäilevästä sairaalloisen vainoharhainen.”