Opas: Oscar Wilden kirjailijan­uran karu loppu

Ilmapiiri Cadogan ­Hotelin huoneessa numero 118 oli painostava huhtikuun 6. päivän iltana vuonna 1895. Poliisitarkastaja Richards Scotland Yardista silmäili ympärilleen. Pöydällä olevan viinilasin pohjalla oli tilkkanen reininviiniä, ja lattialla oli sikin sokin rytistyneitä sanomalehtiä. Kaakeliuunin edessä olevassa nojatuolissa istui mies hartiat kumarassa ja savu­ketta poltellen. ”Oletteko te herra Wilde?” Richards ­kysyi mieheltä. ”Kyllä olen”, tämä vastasi. Hän oli odottanut ­poliisien tuloa koko päivän.

Richards esittäytyi ja kertoi Wildelle, että hänellä oli mukanaan pidätysmääräys, jonka mukaan Wildeä syytettiin siveettömästä käytöksestä. Wilde ­tiesi varsin hyvin, kuka syytöksen oli esittänyt. Hänen 19-vuotiaan rakastajansa ­lordi Alfred Douglasin isä oli vainonnut Wildeä jo pitkään. ”Jos aiotte viedä ­minut mukananne, pyydän, että teette sen mahdollisimman huomiotaherättämättömästi”, Wilde totesi tyynesti. ­Lukuisat viinilasilliset olivat tehneet tehtävänsä, ja Wildellä oli vaikeuksia pukea päällystakkia ylleen. Hän otti mukaansa kamarille hansikkaansa sekä kirjan. Kun ­huoneen 118 ovi sulkeu­tui, ­Oscar Wilden ura menestyksekkäänä kirjailijana ja seurapiirihahmona oli auttamattomasti ohi.

Pidätystä seuranneen oikeudenkäynnin päätteeksi Wilde tuomittiin homoseksuaalisuudesta kahdeksi vuodeksi vankilaan. Hän ei koskaan toipunut vankilakokemuksestaan ja muutti ­vapautumisensa jälkeen Ranskaan, missä homoseksuaalisuus ei ollut rikos. Wilde matkusteli eri puolilla Eurooppaa, kunnes kuoli aivokalvontulehdukseen vuonna 1900.

Oscar Wilden pidätys ei ollut ainoa ­Cadogan Hotelissa koettu skandaali. Hotellin asukkaisiin lukeutui myös Wilden ystävätär, näyttelijätär Lillie Langtry, jolla oli ­pitkäaikainen suhde Walesin prinssin, myöhemmän kuningas Edvard VII:n kanssa. Pariskunta tapaili toisiaan ­Cadogan Hotelissa.

Vaiheikas historia

Knightsbridge henkii yhä Viktorian ajan Lontoon eleganssia: sen katuja reunustavat kaupunkiasunnot, joissa oli tilaa niin herrasväelle kuin suurelle palveluskunnallekin, ja sieltä on lyhyt matka ­Hyde Parkiin tai vaikkapa luonnontieteelliseen museoon. ­Tarina kertoo, että Knightsbridge on saanut ­nimensä kahden ritarin välisestä kaksintaistelusta, joka käytiin Kensingtonin ja Lontoon välisellä sillalla. Tarinan mukaan molemmat ritarit menehtyivät taistelussa.

Vuoden 1000 vaiheilla osa ­nykyisen Knightsbridgen seudusta annettiin Westminster ­Abbeyn munkeille viljelymaaksi. 1600- ja 1700-luvulla­ Knightsbridge sai huonon maineen, sillä sen läpi kulkevilla teillä tapahtui runsaasti väkivallantekoja, murhia ja postiryöstöjä. Knightsbrid­gessä oli myös lukuisia majataloja, ­joiden omistajia syy­tettiin ­siveettömyydestä ja ­yhteistyöstä rosvojen kanssa.

Knightsbridgessä sijaitseva ylellinen Cadogan Hotel oli useiden kuningatar Viktorian ajan kohutuimpien skandaalien näyttämö.

1700-luvun lopulla Lontoo vakiinnutti asemansa siirtomaakaupan keskuksena, ja kaupunki laajentui vauhdilla muun muassa Knightsbridgen suuntaan. Cadoganin vanha ­aatelissuku oivalsi kaupunginosan mahdollisuudet. He ostivat alueelta useita kiinteistöjä ja rakennuttivat vuonna 1887 Cadogan Hotelin ­nykyisen Sloane Streetin varrelle. Investointi osoittautui varsin kannattavaksi, sillä Lontoon väkiluvun kasvaessa teollis­tumisen myötä kaupungin hienosto hakeutui keskustasta läntisiin kaupunginosiin, ­kuten Knightsbridgeen.

Hyde Parkin Crystal Palacessa vuonna 1851 pidetty Lontoon maailmannäyttely sinetöi Knightsbridgen aseman hienostokaupunginosana. Kuningatar ­Viktorian puoliso prinssi Albert oli yksi maailmannäyttelyn taustavaikuttajista, ja näyttelyä seuranneina vuosina hänen mukaansa nimettiin niin monia kulttuurikohteita alueella, ­että lontoolaiset alkoivat kutsua Knightsbridgeä pilkallisesti ”Albertopolikseksi”.

Pian maailmannäyttelyn jälkeen rakennetut Victoria and Albert Museum, Royal Albert Hall ja mahtipontinen luonnontieteellinen museo henkivät Viktorian ajalle tyypillistä tieteiden ja sivistyksen ihailua. Ajan henki ei kuitenkaan ­suvainnut poikkeamia yleisesti hyväksytyistä normeista, ­mikä koitui ­lopulta myös ­Oscar Wilden kohtaloksi.