Viikinkiajan lähtölaukaus

Vuonna 793 englantilaiset kokivat ensimmäistä kertaa ”Pohjolan vihan”, kun tanskalaiset viikingit hyökkäsivät vauraaseen ja mahtavaan Lindisfarnen luostariin. Tuon ryöstöretken jälkeen viikingit pitivät Eurooppaa pelon vallassa 250 vuotta.

Miesmuistiin ei ollut koettu yhtä huonoa vuotta kuin 792. Pyörremyrskyt ja rajuilmat riehuivat, ja tuho toisensa jälkeen tuntui enteilevän lähestyvää pahaa. Koillis-Englannissa sijainnut Northumbrian kuningaskunta kärsi myrskyjen jälkeen nälänhädästä. Munkit tunsivat kuitenkin olevansa turvassa Lindisfarnen saaren luostarissa. He elivät nöyrästi ja omistivat elämänsä Jumalalle. Kun munkit 8. tammikuuta 793 astuivat aamurukouksen jälkeen ulos luostarin
kapitulisalista, he näkivät kaksi lohikäärmeen päällä koristettua laivaa lähestymässä rantaa. Kun laivat pääsivät matalikolle, sata aseistettua ja julman näköistä miestä ryntäsi karjuen kohti pelästyneitä munkkeja. Osa munkeista polvistui rukoilemaan hartaasti, loput pakenivat luostarin kirkkoon. Kirkon ikkunoista he kuulivat, miten luostariveljien rukoukset katkesivat tuskanhuutoihin. Munkit polvistuivat alttarille ja rukoilivat Jumalalta apua.
Rukoukset olivat turhia. Kirkon ovi potkaistiin auki ja vain muutamassa minuutissa
loputkin puolustuskyvyttömät munkit oli lyöty hengiltä. Viikingit poistuivat vieden saaliinaan luostarin pyhiä kulta- ja hopeaesineitä. ”Pakanat häpäisivät Jumalan pyhäkön, hävittivät toivon tyyssijan ja tallasivat pyhien miesten ruumiita kuin mutaa”, yorkilainen munkki kirjoitti hyökkäyksestä. Perään hän kirjoitti rukouksen, jota toistettaisiin koko Euroopassa seuraavat 250 vuotta: ”Oi Herra, vapahda meidät Pohjolan asukkien vihalta.”
Hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Lindisfarnen luostarin oli perustanut irlantilainen munkki Aidan vuonna 635. Luostari sai suuria rahalahjoituksia Northumbrian kuningas Oswaldilta, joka halusi tehdä maastaan kristityn. Hän uskoi, että kirkko takaisi rauhan levottomassa kuningaskunnassa.
Aidan-munkki onnistuikin levittämään kristillistä sanomaa Northumbriassa, mistä hyvästä kuningas antoi hänelle ja muille munkeille runsaasti lahjoituksia. Pian munkeilla oli varaa rakentaa näyttävä kivinen luostarikirkko. Muut luostarin rakennukset tehtiin puusta.
Lindisfarne nimettiin 700-luvulla piispanistuimeksi, ja luostarin mahti kasvoi. Munkit perustivat myös luostarikoulun, josta valmistui
lähetyssaarnaajia sekä virkamiehiä kirkon ja kuninkaan palvelukseen. Viikinkien ryöstäessä luostarin vuonna 793 se oli Englannin vauraimpia ja tärkeimpiä uskonnollisia keskuksia.Luostari raunioitui Seuraavien 200 vuoden aikana viikingit hyökkäsivät luostariin yhä uudelleen. Monet munkit pakenivat, ja koulu suljettiin. Lindisfarne hylättiin lopullisesti 900-luvun lopussa, ja piispanistuin siirrettiin sisämaahan Durhamiin. Sata vuotta myöhemmin luostari kunnostettiin nunnaluostariksi, mutta uskonnollista valta-asemaansa se ei koskaan saanut takaisin. Syrjäiseen luostariin asutettiin aatelisnaisia, jotka olivat joutuneet epäsuosioon tai jääneet naimattomiksi. Vuonna 1536 luostari lakkautettiin Henrik VIII:n sulkiessa Englannin luostareita ja takavarikoidessa niiden maita. Luostari rappeutui, ja nykyään jäljellä on kaunis, tunnelmallinen raunio.

Taustamateriaali
Alla on lueteltu artikkelin lähdeaineisto. Lähdeluettelon avulla lukijat voivat halutessaan etsiä lisätietoja.

Toimitus ei anna artikkeleja varten haastateltujen tutkijoiden tai artikkelin kirjoittajien yhteystietoja.

Websites:
www.lindisfarne.org.uk