Tänne haudattiin Saksan vallankumous

Sadattuhannet ihmiset vaelsivat 13. kesäkuuta 1919 Berliinin halki Friedrichsfelden hautausmaalle hyvästelläkseen Saksan kommunistipuolueen toisen johtajan, Rosa Luxemburgin.

Pitkän hautajaiskul
kueen etujoukko kääntyi päät painuksissa Berliinin suurelle Friedrichsfelden keskushautausmaalle. Suru ja viha leijuivat paina-vina kulkueen yllä. Tuhannet olivat tulleet osoittamaan kunnioitustaan Rosa Luxemburgille vielä kerran.
Luxemburg oli 47-vuotias ja tärkeä poliittinen hahmo, kun hänt murhattiin vuonna 1919. Hän oli aina puhunut verettömän vallankumouksen puolesta. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli johtanut sosiaalidemokraattien joukkoa, joka oli eronnut puolueesta sen asetuttua tukemaan sotaa. He perustivat Saksan kommunistisen puolueen KPD:n.
Luxemburg maksoi mielipiteistään kovan hinnan ja vietti suurimman osan sota-ajasta vankilassa. Sodan päätyttyä hän osallistui aktiivisesti marraskuun vallan­kumoukseen, joka kukisti Saksan keisarikunnan ja johti Weimarin tasavallan syntyyn. Sosiaalidemokraatit saivat vallan väliaikaishallituksessa, ja toisin kuin Luxemburg oli toivonut, sosialistien turhautuminen johti mellakoihin.
Ensimmäisen maailman­sodan veteraanien muodostamat voimakkaan oikeistolaiset Freikorps-joukot liittoutuivat väliaikaishallituksen kanssa ja kuulustelivat
Luxemburgia 15. tammikuuta 1919 levottomuuksien vuoksi. Hänen poliittiset
vihollisensa olivat päättäneet, ettei hän saisi selviytyä kuulustelusta elävänä.
Kuulusteluhuoneen ulkopuolella Luxemburgia tuli vastaan sotamies Otto Runge, joka iski häntä kahdesti päähän kiväärinperällä. Tajuton Luxemburg vietiin pois
ja surmattiin päähän ampumalla. Myös KPD:n toinen johtaja, Karl Liebknecht, murhattiin samana päivänä.
Neljän kuukauden kuluttua Landwehr-kanavasta löydettiin pahoin vettynyt naisen ruumis. Naisen oletettiin olevan Rosa Luxemburg, ja puoluetoverit pääsivät vihdoin hautaamaan johtajansa.
Kulkueen loppupää oli yhä matkalla Friedrichsfelden keskushautausmaalle, kun Rosa Luxemburgin arkkua jo laskettiin hautaan. Kommunisti ja sosialistijohtajat nousivat vuorotellen puhujakorokkeelle ylistämään Luxemburgia ja hänen taitoaan
yhdistää Saksan kommunistit
ja johtaa heitä. Osallistujia
kiiteltiin siitä, että hautajaiset olivat sujuneet vainajan muiston arvoisesti ilman väki-
valtaa. Niiden uskottiin myös osoittavan vallanpitäjille
työläisten voiman.

Sosialistien hautapaikka
Friedrichsfelden hautausmaa, jonne Rosa Luxemburg haudattiin, oli vihitty käyttöön vuonna 1881.
Berliinin väkiluku oli 30 vuodessa kasvanut 600 000 asukkaalla huimaan miljoonaan, ja kaupunki tarvitsi
lisää hautapaikkoja. Kaupunginhallitus osti 25 hehtaarin rakentamattoman alueen keskustan ulkopuolelta hautausmaata varten.
Uuden hautausmaan rakentaminen annettiin kaupunginpuutarhuri Hermann Mächtigille, joka oli vastannut Brandenburgin portin edustalla sijaitsevan Pariser Platzin uudistustöistä.
Mächtig ryhtyi satojen työläisten voimin rakentamaan modernia hautausmaata, joka toimisi sekä hautapaikkana että tiiviisti rakennetun kaupungin vehreänä henkireikänä. Hautausmaalle kuljetettiin puita ja pensaita proomuilla ja kärryillä muodostamaan rauhallisia keitaita.
Ensimmäiset 19 vuotta Friedrichsfelde oli aivan tavallinen hautausmaa. Kun Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen perustajiin kuulunut Wilhelm Liebknecht elokuussa 1900 oli haudattu sinne 50 000 surijan saat-
taessa arkkua, hautausmaalle alettiin haudata muitakin Saksan sosialistijohtajia.
Sen jälkeen kun kommunistit hautasivat Luxemburgin ja 32 muuta toveriaan vallankumousyrityksen jälkeen Friedrichsfeldeen, sitä alettiin epävirallisesti kutsua nimellä Gedenkstätte der
Sozialisten eli sosialistien muistopaikka.
Viisi vuotta myöhemmin vallankumousyrityksessä kaatuneet saivat muistomerkin hautausmaalle. Hitlerin noustua valtaan natsit tuhosivat muistomerkin ja sosialistijohtajien haudat ja ruumiit. Sodan jälkeen hautausmaa päätyi Itä-Saksan puolelle, minkä jälkeen kommunistien hautakivet ja muistomerkit pystytettiin uudelleen.

Taustamateriaali
Alla on lueteltu artikkelin lähdeaineisto. Lähdeluettelon avulla lukijat voivat halutessaan etsiä lisätietoja.

Toimitus ei anna artikkeleja varten haastateltujen tutkijoiden tai artikkelin kirjoittajien yhteystietoja.

Websites:
http://www.visitberlin.de