Sulttaanin erikoisjoukot kohtasivat loppunsa

Vuonna 1826 ottomaanien sulttaani Mahmud II lakkautti erikoisjoukkonsa, janitsaarikaartin. Nämä nousivat kapinaan ja yrittivät syöstä sulttaanin vallasta. Syntyneissä mellakoissa 4 000 janitsaaria saarrettiin kilpa-ajoradalle ja teloitettiin.

"Janitsaarit on tuhottava, tai pian enää kissat kulkevat Istanbulin raunioilla", jylisi sulttaani Mahmud II kesäkuun 17. päivänä 1826 Sinisessä moskeijassa. Kaksi päivää aiemmin sulttaanin henkivartiokaartin janitsaarit olivat nousseet kapinaan, kuten monesti aiemminkin. He
olivat syösseet sulttaaneja vallasta ja vaatineet aina vain enemmän palkkaa ja vähemmän velvollisuuksia.
Sulttaanin vieressä oli Muhammadin pyhä lippu, jota profeetta oli kantanut taistelussa väärä-
uskoisia vastaan. Jokaisen muslimin velvollisuus oli lähteä taisteluun pyhän lipun alla, kun se haettiin sulttaanin aarrekammiosta. Sulttaanin uskolliset sotilaat polvistuivat Mahmudin ja profeetan lipun edessä ja jäivät odottamaan sulttaanin käskyä.
"Jumala on suuri!" sulttaani huusi hyökkäyskäskyn.
"Jumala on suuri!" vastasivat sotilaat ja ryntäsivät kohti moskeijan takana sijaitsevan suurta kilparataa, hippodromia, jonne kapinoivat janitsaarit olivat kerääntyneet
kaupungin valloitusaikeissa. Mutta ennen kuin janitsaarit olivat valmiit hyökkäykseen, sulttaanin uudet uskolliset joukot saarsivat hippodromin. Ne aloittivat hyökkäyksen ja ryhtyivät tulittamaan kivääreillään janitsaareja
tauotta. Kilpa-ajoradan kummassakin päässä tykit sinkosivat kuulia
janitsaarien joukkoon ja mursivat näiden rivit.
Sekasorron ollessa ylimmillään janitsaarien keskuudessa sulttaanin ratsuväki
jyristi hippodromille sapelit paljastettuina, ja pimeän
laskeutuessa hippodromin ruoholla makasi 4 000 henkensä menettänyttä janitsaarisoturia. Heidän ruumiinsa jätettiin kolmeksi päiväksi paikoilleen pelotteeksi ja varoitukseksi muille, ja kalman
lemu levisi Istanbuliin.
Hippodromi oli rakennettu 1 600 vuotta ennen janitsaarien veristä loppua kilpa-ajojen järjestämiseksi ja kaupunkilaisten viihdykkeeksi.
Vuonna 330 hippodromia laajennettiin keisari Konstantinuksen rakentaessa Konstantinopolista Itä-Rooman valtakunnan uutta pääkaupunkia. Hippodromiin tuotiin koristeeksi sotasaaliita kaikkialta valtakunnasta, kuten egyptiläinen obeliski ja kreikkalainen kolmea yhteenkietoutunutta käärmettä kuvaava pylväs, sekä Konstantinuksen saavutuksia ylistävä pronssilla päällystetty obeliski. Keskusaukiolla oli jumalten, sankarien ja roomalaisten keisarien patsaita, ja radan sivustaa kiersivät kuuluisia kilpa-ajajia ja heidän
hevosiaan esittävät pronssipatsaat. 700 vuotta areena oli Konstantinopolin huvitusten keskus. Kilpa-ajot olivat niin suosittuja, että parhaille joukkueille perustettiin ihailijakerhoja. Vuonna 532 jouk-kueiden kannattajien välinen tappelu kehittyi koko kaupunkiin levinneeksi suureksi mellakaksi, jossa kuoli noin 30 000 ihmistä.
Keisari sinetöi kaupungin kohtalon vuonna 1204, kun hän eväsi ristiretkeläisiltä edeltäjiensä näille lupaamat joukot ja rahallisen tuen.
Ristiretkeläiset valloittivat Konstantinopolin yhdeksän kuukauden piirityksen jälkeen kirkkoja, luostareita tai hippodromiakaan säästämättä. Kilparata tuhoutui suurelta osin, ja sen pronssipatsaat vietiin Länsi-Eurooppaan tai sulatettiin.
Kilparata sai rapistua, kunnes ottomaanit valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453. He eivät olleet kiinnostuneita kilpa-ajoista, joten hippodromista tuli kaupungin keskusaukio, missä vietettiin kansanjuhlia ja uskonnollisia menoja ja minne miehet kokoontuivat muuten vain puhumaan päivänpolitiikkaa ja siemailemaan teetä. Itäpäätyyn rakennetiin katettuja putiikkeja, joista katukauppiaat ja teehuoneet edelleen kauppaavat tuotteitaan.
Vain aukion muoto ja sen keskellä kohoavat pylväät ja obeliskit muistuttavat ajoista,
jolloin sitä kiersivät kilpa
hevoset yleisön mylviessä suosiotaan.

Taustamateriaali
Alla on lueteltu artikkelin lähdeaineisto. Lähdeluettelon avulla lukijat voivat halutessaan etsiä lisätietoja.

Toimitus ei anna artikkeleja varten haastateltujen tutkijoiden tai artikkelin kirjoittajien yhteystietoja.

Websites:
www.istanbul-istanbul.net