Poika löi äitinsä verisessä taistelussa

Portugalin valtio syntyi 24. kesäkuuta 1128, kun kaksi armeijaa kohtasi toisensa taistelussa Guimarãesin linnan luona. Kreivi Alfonso johti joukkonsa taisteluun maan itsenäisyyden puolesta, ja häntä vastassa oli hänen oma äitinsä, Leónin Teresa.

Oli kesäkuun 24. päivä vuonna 1128, ja 19-vuotias Portugalin kreivi Alfonso Henriques istui hevosensa selässä
joukkojensa kärjessä. Joukot olivat kokoontuneet Guimarãesin linnan lähelle.
Alfonso Henriques tarkkaili vihollisrivistöjä, jotka odottivat valmiina taisteluun São Mamede -solan vastakkaisella laidalla. Hän etsi katseellaan äitinsä, Leónin Teresan, sotalippua. Pian hän näkikin sen liehuvan Kastilian kuningaskunnan punaisen lipun rinnalla, ja hän kohotti raivoissaan miekkansa ilmaan merkiksi miehilleen.
Äidin ja pojan katkera
taisto oli alkanut edellisenä vuonna, kun Alfonso Henriques oli nimitetty Portugalin maakunnan käskynhaltijaksi. Alueen silloinen hallitsija, Kastilian kuningas Alfonso VII oli näin tehdessään sivuuttanut Leónin Teresan, koska tämä tavoitteli Portugalin riippumattomuutta. Nimitys oli kuitenkin aiheuttanut kuninkaalle yllättäen ongelmia, kun Alfonso Henriqueskin kieltäytyi tunnustamasta Kastilian herruutta alueella. Kuningas vastasi pakottamalla Leónin Teresan sotaan poikaansa vastaan.
Alfonso Henriques antoi hyökkäyskäskyn sivaltamalla ilman halki pitkällä miekallaan. Ritarit ja rivimiehet alkoivat mylviä, ja jyhkeiden sotahevosten kaviot järisyttivät maata. Peitset tanassa ja kilvet koholla kaksi armeijaa ryntäsi toisiaan päin veriseen taisteluun.
Kalisevien miekkojen mylläkässä Alfonso Henriquesin miehet kukistivat kastilialaisritarit. Eloonjääneet otettiin vangiksi, ja heidän joukossaan oli myös Leónin Teresa, jonka Alfonso Henriques empimättä sulki luostariin. Siellä Teresa vietti loppuikänsä.
Portugali kuului 1000-luvulla Espanjan kuningaskuntien, muun muassa Kastilian, alaisuuteen. Guimarãesin linna oli rakennettu noin kaksi­sataa vuotta ennen vuoden 1128 verilöylyä, jota histo­riankirjoissa kutsutaan São Mameden taisteluksi.
Uuden linnan oli tarkoitus suojella alueen asukkaita ja luostaria etelän suunnasta
islamilaisilta maureilta ja
pohjoisesta uhkaavilta viikingeiltä. Linnasta tuli myös Portugalin kreivikunnan keskus. Linnan kylkeen kasvoi kaupunki, joka sai myös nimekseen Guimarães.
Vuoden 1100 paikkeilla Portugalin kreivi Henriques rakennutti linnaan seitsemän nelikulmaista kivitornia,
joissa oli linnalle ominainen sahalaitainen rintavarustus. Hän muutti linnaan vaimonsa Leónin Teresan kanssa, joka synnytti linnassa pojan vuonna 1109. Poika sai nimekseen Alfonso Henriques.
Lyötyään äitinsä 19 vuotta myöhemmin Alfonso julistautui linnan ritarisalissa Portugalin ruhtinaaksi, ja hänestä tuli näin itsenäisen Portugalin ensimmäinen hallitsija. Sittemmin häntä alettiin kutsua Portugalin kuninkaaksi.
Guimarãesin linna ehti
olla Portugalin kuninkaan asuntona ja Guimarães maan pääkaupunkina noin sata vuotta, kunnes hovi vuonna 1255 muutti uuteen pääkaupunkiin Lis­saboniin. Linna oli silti yhä tärkeä lenkki Pohjois-Portugalin puolustuksessa, joskin sen merkitys väheni seuraavien vuosisatojen aikana.
1800-luvulla Guimarãesin linna toimi pahamaineisena vankilana, josta vain harva poistui elävänä. Myöhemmin keskiaikainen linna rapistui ja siitä irrotettiin kiviä käytettäväksi rakennustöihin. Isänmaalliset tahot kuitenkin taistelivat sen suojelemiseksi, ja paikasta alettiin käyttää nimitystä "Portugalin kehto". Lopulta 1900-luvulla hanke sai lisää kannatusta ja laajat korjaustyöt aloitettiin.

Taustamateriaali
Alla on lueteltu artikkelin lähdeaineisto. Lähdeluettelon avulla lukijat voivat halutessaan etsiä lisätietoja.

Toimitus ei anna artikkeleja varten haastateltujen tutkijoiden tai artikkelin kirjoittajien yhteystietoja.

Websites:
tinyurl.com/yaxat6h