Parthenonin temppeli toimi ruutivarastona

Vuonna 1687 Ateenaan hyökättiin. Venetsian laivasto pommitti kaupunkia, jossa ottomaanit olivat linnoittautuneet Akropoliin kukkulalle antiikin aikaisten temppeleiden keskelle. 2 000 vuotta vanhaan Parthenoniin oli varastoitu ruutia ja ammuksia.

Venetsialaisten alusten ilmaantuminen horisonttiin sai Ateenan sekasorron valtaan. Oli syyskuu vuonna 1687, ja kristittyjen liittouma valmistautui hyökkäämään ottomaanien hallussa olleeseen Ateenaan Venetsian johdolla. Ottomaanit perustivat pikaisesti puolustusaseman kaupungin keskellä sijaitsevalle Akropoliin linnoituskukkulalle. Antiikin aikaisten rakennusten keskelle sijoitettiin tykkejä, ja kukkulalla sijaitsevaan Pallas Athenen temppeliin Parthenoniin varastoitiin ruutia ja ammuksia. Venetsialaiset nousivat maihin laivaston ankaran tykkitulen suojassa ja asettuivat kaupungin takana oleville Filopapposkukkuloille, josta he suuntasivat tykkinsä kohti Akropoliita. 26. syyskuuta venetsialaisten tykinammus putosi Parthenonin katon läpi ja sytytti temppeliin varastoidun ruudin tuleen. Seuranneessa räjähdyksessä temppelin kattorakenteet sekä monet sen eteläsivulla olleista 10,5 metriä korkeista marmoripylväistä luhistuivat. Temppelin sisäosa tuhoutui täysin. Täysosuma ratkaisi taistelun kulun. Ruutinsa menettäneiden ottomaanien oli vetäydyttävä Akropoliilta ja luopua Ateenasta.

Ennen venetsialaisten hyökkäystä Parthenonin temppeli oli hallinnut kukkulaa lähes 2 100 vuotta. Rakennus valmistui noin vuonna 438 eaa. ateenalaisten sodan jumalattaren Pallas Athenen patsaan sijoituspaikaksi. Kullasta ja norsunluusta veistetyllä patsaalla tuli olla arvoisensa tila, minkä se saikin ylenpalttisesti koristellusta, lähes 70 metriä pitkästä ja yli 30 metriä leveästä marmoritemppelistä.

Lähes tuhat vuotta Parthenon palveli sekä Pallas Athenen temppelinä että vauraan kaupunkivaltion aarrekammiona. Kun Ateenaa hallinneet roomalaiset kääntyivät kristinuskoon vuonna 380, Parthenonista tehtiin kristillinen kirkko. Kaupungin uudet vallanpitäjät rakensivat kirkkoon puoliympyrän muotoisen lisäosan, apsiksen, ja tuhosivat patsaat, joista ei saatu muokattua kristillisiä pyhimyksiä tai marttyyreitä. Kun ottomaanit valloittivat Ateenan vuonna 1456, Parthenonista tehtiin moskeija. Siihen rakennettiin minareetti ja kristilliset tunnukset vaihdettiin islamilaisiksi. Muutoin temppeliin ei kajottu ennen vuotta 1687.

Venetsian joukkojen johtaja Francesco Morosini esitti virallisesti valittelunsa Parthenonin kohtalosta: ”Hänen korkeutensa tunsi suurta tuskaa kauniin temppelin tuhoutumisesta”, eräs hänen kenraaleistaan kirjoitti. Henkilö-kohtaisesti Morosini kuvaili osumaa kuitenkin ”onnekkaaksi täysosumaksi”. Lisäksi hän ryösti temppelin patsaat. Vain puoli vuotta myöhemmin ottomaanit valloittivat Ateenan takaisin. He olivat vallassa Kreikan itsenäistymiseen asti vuonna 1832 ja myivät Akropoliin taideaarteita ulkomaille. Ranskalaiset ja brittiläiset keräilijät hankkivat niitä innokkaasti. Esimerkiksi brittiläinen lordi Elgin vei 1800-luvun alussa suuren osan Parthenonissa jäljellä olleista patsaista ja friiseistä Englantiin.

Taustamateriaali
Alla on lueteltu artikkelin lähdeaineisto. Lähdeluettelon avulla lukijat voivat halutessaan etsiä lisätietoja.

Toimitus ei anna artikkeleja varten haastateltujen tutkijoiden tai artikkelin kirjoittajien yhteystietoja.

Websites:
http://odysseus.culture.gr/h/2/eh251.jsp?obj_id=912