Inkojen kätketty kaupunki

Arkeologit etsivät vuosikymmenten ajan Machu Picchua – inkojen kadonnutta kaupunkia. Siksi Hiram Bingham ei ollut uskoa silmiään saavuttuaan vuonna 1911 Andien rinteillä sijaitsevan kaupungin raunioiden keskelle.

Arkeologi Hiram Bingham oli uupunut käveltyään, kiipeiltyään ja ryömittyään tuntikausia halki Perun sankan viidakon. Kostea kuumuus oli hänelle liikaa, ja hän nautti lepohetkestä pienessä intiaanikylässä lähellä vuoren huippua. Hän oli jo antaa periksi, mutta paikallinen opas vakuutteli, että he olivat aivan lähellä määränpäätä.

Vuosikymmenten ajan Perun Urubamba-laaksossa oli huhuttu inkojen kadonneesta kaupungista. Monet retkikunnat olivat yrittäneet löytää sen, mutta yksikään ei ollut vielä onnistunut. Bingham lähti yritykseen oppaanaan paikallisia intiaaneja. Hän keräsi voimansa ja lähti kohti vuoren huippua. Pian viidakon keskeltä alkoi häämöttää hajanaisia muurattuja rakennelmia. ”Toinen toistaan seuraavat yllätykset houkuttelivat jatkamaan eteenpäin korkeiden kallioiden lomitse kiemurtelevilla poluilla”, Bingham kirjoitti myöhemmin. Yhtäkkiä, täysin odottamatta, hän huomasi seisovansa viidakkokasvillisuuden kätkemässä puolittain luhistuneiden muurien labyrintissä. Raunioiden mittaa ja määrää oli mahdoton hahmottaa, ja Bingham törmäsi jatkuvasti uusiin jännittäviin löytöihin.

Raivatessaan tietään läpi tiheikön hän näki mm. taloja, temppeleitä, kaupunginmuurin ja kehittyneen kanavointi ja pengerrysjärjestelmän. Binghamilla ei ollut epäilystäkään: hän oli tehnyt Etelä-Amerikan kaikkien aikojen tärkeimmän arkeologisen löydön. Hän oli löytänyt Machu Picchun.

Machu Picchu sijaitsee vuorenharjanteella Etelä-Perussa. Kaupunki perustettiin 1400-luvulla inkakuninkaan hovin ja aatelisten talvenviettopaikaksi. Jotkut arkeologit uskovat, että paikka valittiin ja sitä pidettiin pyhänä, koska kaupungin takana oleva vuorenharjanne muistuttaa taivaalle katselevan ihmisen profiilia.

Espanjalaisten vallattua Perun Machu Picchusta tuli monikulttuurinen kaupunki. Se sijaitsi rinteessä keskellä viidakkoa, ja siksi sitä oli lähes mahdotonta löytää. Eri intiaanikulttuurien jäsenet matkustivatkin sinne pakoon espanjalaissotilaita. Kaupunki oli ehkä yksi Etelä-Amerikan viimeisistä paikoista, jossa intiaanit saattoivat elää omassa yhdyskunnassaan kenenkään häiritsemättä. Muista inkakaupungeista poiketen Machu Picchua ei löydetty – eikä tuhottu – espanjalaisten vallattua Etelä-Amerikan. Tästä syystä kaupunki on yksi tärkeimmistä inkojen kulttuuria ja valtakuntaa koskevista tietolähteistä. Vaikka kaupunkia ei vallattu, se oli asuttuna vain noin sata vuotta. 1500-luvulla suurin osa kaupungin asukkaista menehtyi espanjalaisten mukanaan tuomiin sairauksiin. Harvat eloonjääneet lähtivät kaupungista, joka sittemmin raunioitui ja hautautui viidakkoon.

Löydettyään Machu Picchun Hiram Bingham aloitti laajat kaivaukset ja vei noin 5 000 löytämäänsä esinettä mukaansa Yhdysvaltoihin. Vasta viime vuosina amerikkalaiset ovat suostuneet neuvottelemaan Perun kanssa löytöjen palauttamisesta. Machu Picchu julistettiin vuonna 1983 Unescon maailmanperintökohteeksi. Valintaperusteissa sitä kuvattiin ”arkkitehtoniseksi mestariteokseksi”. Perun hallitus on vähitellen ymmärtänyt Machu Picchun arkeologisen merkityksen. Sen jälkeen, kun rauniokaupunki rauhoitettiin vuonna 1981, siitä on tullut maan suosituin matkailukohde. Rauniot kuitenkin kuluvat valtavien kävijämäärien takia, ja viranomaiset harkitsevat jatkossa turistien määrän rajoittamista alueella.

Taustamateriaali
Alla on lueteltu artikkelin lähdeaineisto. Lähdeluettelon avulla lukijat voivat halutessaan etsiä lisätietoja.

Toimitus ei anna artikkeleja varten haastateltujen tutkijoiden tai artikkelin kirjoittajien yhteystietoja.

Websites:
www.peru-manchu-picchu.com