Nürnbergin oikeudenkäynti: Göringin huippuhetki

Hermann Göringin Mercedes- Benz kiisi Itävallan Alppien mutkaisilla teillä. Valtakunnanmarsalkka istui autonsa luodinkestävien ikkunoiden suojissa pukeutuneena hopeanharmaaseen univormuun, jota koristivat arvokkaat kunniamerkit. Hänen autoaan seurasi pitkä jono ilmavoimien kuorma-autoja.

Oli toukokuun 7. päivä vuonna 1945. Saksa oli sodan jäljiltä raunioina, ja maassa nähtiin nälkää. Hitler oli tehnyt itsemurhan ja natsihallinto hajonnut. Göring, Hitlerin pitkäaikainen oikea käsi uskoi, että nyt oli hänen vuoronsa astua esiin. Hän tiesi, että Saksan häviö oli väistämätön, ja oli siksi ottanut yhteyttä liittoutuneiden ylipäällikköön Dwight D. Eisenhoweriin neuvotellakseen sodan lopettamisesta. Nyt hän oli matkalla Zell am Seehen Fischhornin linnaan tapaamaan Eisenhoweria.

Göringin matka katkesi kuitenkin jo ennen tapaamista. Yhdysvaltalainen prikaatikenraali Robert I. Stack pysäytti hänen saattueensa 36. jalkaväki­divisioo­nan sotilaiden kanssa. Stack tervehti Göringiä pidättyväisesti ja viittasi häntä astumaan autosta. Göringiä saattaneet sotilaat katsoivat hämmentyneinä, kun heidän komentajansa ohjattiin yhdysvaltalaisten ajoneuvoon. Stackin adjutantti totesi heille:

”Teidän valtakunnanmarsalkkanne on mennyttä.”

Seuraavina päivinä asiat eivät sujuneet lainkaan niin kuin Göring oli ajatellut. Kuvitelmissaan hän oli yhä vaikutusvaltainen valtakunnanmarsalkka, ilmavoimien komentaja ja Hitlerin entinen uskottu.

Hän oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että Stack antoi hänelle luvan pitää lehdistötilaisuuden sotilasunivormussa ja lausua julki mielipiteensä sodan kulusta ja Saksan tulevaisuudesta.

Tilanteen todellinen laita valkeni Göringille vasta 20. toukokuuta, kun hänet siirrettiin Luxemburgiin Bad Mondorfin kylpylähotellin tiloihin perustettuun vankilaan muiden natsijohtajien joukkoon. Hotellin mukavat huoneet oli muutettu karuiksi selleiksi, joissa maattiin olkipatjoilla. Göring tajusi olevansa vain yksi sotarikollinen muiden joukossa. Liittoutuneet valmistelivat oikeudenkäyntiä häntä ja muita vastaan. Vaikkei hän tiennytkään sitä vielä, hänen aikansa oli loppumassa.

Ukonilma sai Göringin paniikkiin

Vangitsemisen jälkeen Göringin matkatavarat takavarikoitiin: 16 nimikirjaimin koristeltua matkalaukkua ja kokoelma sormuksia, kelloja ja kalvosinnappeja. Toilettilaukusta vartijat löysivät suuren määrän kodeiinitabletteja. Göring oli haavoittunut luodista kansallissosialis­tien vuonna 1923 järjestämän epäonnistuneen oluttupavallankumouksen yhteydessä. Kovia kipuja oli lääkitty morfiinilla, josta Göring oli tullut riippuvaiseksi. Hän lievitti morfiinintuskaansa myös kodeiinilla, joka oli morfiinia lievempi kipulääke. Nyt valtakunnan­marsalkka joutui vieroituskuurille.

Lääkkeiden puute ja tappion tajuaminen ajoivat Göringin pahaan ahdinkoon. Yhtenä iltana ukonilman jälkeen hän sai sydänkohtauksen silkasta pelosta. ”Olin yksin, kun alkoi ukkostaa. Se pelotti minua”, hän valitti.

Huumeista vierottautuminen, liikunta vankilan pihalla ja yksinkertainen ruokavalio tekivät Göringille muuten vain hyvää. 170 senttiä pitkä valtakunnanmarsalkka oli vangitsemisen aikaan painanut 104 kiloa ja ollut siten selvästi liikapainoinen. Yhdysvaltalainen sotilaslääkäri, joka teki hänelle terveystarkastuksen, kuvaili häntä ”niin lihavaksi, että hän vaikutti tutisevalta hyytelöltä”.

Vankeudessa kilot karisivat, ja kahden kuukauden kuluttua Göringin univormuun kuuluvia housuja oli kavennettava 15 senttiä. Kun Göring 12. elokuuta saapui Nürnbergiin oikeudenkäyntiin, hän oli kuin uusi ihminen.