Nauloja ja lasinsiruja tiellä

Kolmannella etapilla pyöräiltiin Välimeren läheisyydessä, ja reitillä oli myös diskatun Ferdinand Payanin kotikaupunki Nîmes. Kun pyöräilijät alkoivat lähestyä keskustaa ja näkivät sen roomalaisen amfiteatterin kohoavan punaisten kattojen ylle, kiihtyneen väkijoukon uhkaukset kantautuivat heidän korviinsa.

”Ympäriajo päättyy tänne!”, paikalliset osoittivat mieltään kuorossa, ja pääjoukon pyöräilijät joutuivat väistelemään nauloja. Edempänä tielle oli levitetty lasinsiruja, ja monilta puhkesi rengas.

Pääjoukko jatkoi silti matkaansa. Sitten joku paiskasi kiven kiemurtelevilla kaduilla etenevään pääjoukkoon, mikä villitsi väkijoukon lopullisesti. Katsojat ryntäsivät kadulle ja kävivät kilpailijoiden kimppuun. Kilpailunjohtaja oli tällä kertaa varuillaan, ja hän ampui heti muutaman varoituslaukauksen. Lopulta häiriköt vetäytyivät pois kisareitiltä.

Kisan johto osasi jo varautua mellakoihin, ja järjestäjät seurasivat loppumatkan pyöräilijöitä autolla ladattujen aseiden kanssa. Myös poliisi oli mukana kisareitillä estämässä vahingontekoja.
Sekasorto ja huhut vain lisäsivät yleisön kiinnostusta, ja L’Auto kävi kaupaksi paremmin kuin koskaan. Lehden päätoimittajaa Henri Desgrangea arveluttivat silti skandaalien seuraukset. Neljäs etappi sujui kuitenkin ilman merkittäviä väkivallantekoja, ja päätoimittaja hengitti jo hitusen rennommin.

Lucien Pothier saapui ensimmäisenä Bordeaux'hon. Osuus oli niin lyhyt, vain 268 kilometriä, että maaliin tultiin kerrankin päivänvalossa. Myös viides etappi sujui rauhallisesti, ja suosikkina matkaan lähtenyt Aucouturier ylitti ensimmäisenä maalilinjan Nantesissa.

Tour de France julistettiin kuolleeksi

Kilpailu eteni kisajohdon hallinnassa. Kuudennella etapilla kohti Pariisia tienvarsilla osoitettiin edelleen mieltä mutta väkivallattomasti. Maurice Garin johti kokonaistilannetta niillä muutamalla
sekunnilla, joilla hän oli voittanut Pothierin ensimmäisellä osuudella, mutta se ei riittänyt sisukkaalle Garinille. Tasamaalla Pariisia lähestyttäessä hän lähti voimakkaaseen irtiottoon ja saapui maaliin kuusi minuuttia ennen toiseksi tullutta. Innostunut yleisö juhli pääkaupungissa Garinin toista Tour-voittoa.

Kilpailun johtajat eivät olleet yhtä

innoissaan. Heillä oli hallussaan tietoa, joka pilaisi kisatunnelman ja pudottaisi maan pyöräilysankarit jalustalta, jolle L’Auto-lehti oli heidät korottanut. Ranskalainen lehtimies Michel Nicolini totesi vuosia myöhemmin: ”Mikäli päätös olisi tehty heti maalilinjalla, mellakoitsijat olisivat lynkanneet Ranskan ympäriajon järjestäjät.”

Kisan johto harkitsi kiperää tilannetta ja otti tuekseen ranskalaisen pyöräilyliiton Union Vélocipédique de Francen. Ratkaisua päätettiin yhteisymmärryksessä pitkittää niin, että aika tekisi tehtävänsä ja yleisön tunteet laimenisivat.

Kilpailun järjestäjien raportti julkaistiin vasta vuoden 1904 marraskuun lopussa. Kaikkiaan 29 pyöräilijää poistettiin tulosluettelosta ja asetettiin pysyvään kilpailukieltoon. Päätös nosti vasta 20-vuotiaan Henri Cornetin voittajaksi. Hän on yhä nuorin Tourin voittaja.

Ranskan pyöräilyliitto julkisti muutamaa päivää myöhemmin raportin, jonka mukaan Garinilta riistettiin voitto ja kolme seuraavaakin kilpailijaa hylättiin. Yleisö raivostui. Ympäriajon perustaja, urheilutoimittaja Henri Desgrange, ennusti pikaista loppua koko kisalle.

”Tämä oli Tour de Francen loppu. Pelkään pahoin, että toinen ympäriajo jäi viimeiseksi. Kilpailu kuolee omaan loistoonsa ja lietsomaansa silmittömään intohimoon. Pahantahtoisten ihmisten vahingonteot ja huijaukset tekivät tehtävänsä”, hän kirjoitti L’Auto-lehdessä.

Todisteet hävisivät jäljettömiin

Julkisesti ei ole koskaan kerrottu, mikä sai kisajohdon hylkäämään Maurice Garinin ja 28 muuta pyöräilijää. Se tiedetään, että päätös perustui todistajien lausuntoihin. Silminnäkijät olivat kertoneet kilpailijoista, jotka olivat hypänneet junan kyytiin tai tarttuneet autoista heitettyihin köysiin. Kilpailun asiakirjat pidettiin vuosia salassa, ja kun saksalaiset valloittivat Ranskan vuonna 1940, paperit vietiin kiireesti Etelä-Ranskaan. Sitten ne katosivat. Kuolemaansa saakka vuonna 1957 Garin väitti olevansa syytön.

Ranskan ympäriajon perustaja Henri Desgrange kirjoitti L’Auto-lehdessä.

”Meidän täytyy puhdistaa pyöräilyn rappeutunut moraali, ja se onnistuu vain Ranskan ympäriajon avulla.”

• Edellinen Sivu 2 / 2