Mielipuolet ja pommit

Ranskan Kaarle VI: Mielipuoli

1380-1422

Kuukausia kestäneiden psykoottisten kohtaustensa kurimuksessa Ranskan kuningas Kaarle VI luuli olevansa lasia ja varoi huolellisesti, ettei hajoaisi pirstaleiksi.

Kaarle VI kruunattiin 11-vuotiaana kuninkaaksi vuonna 1380, ja aluksi hänet tunnettiin lisänimellä ”le Bienaimé”, ’rakastettu’. Kun hän alkoi kärsiä psykooseista, nimitys vaihtui pian ”le Fouksi”, ’mielipuoleksi’.

Harhaluulojensa vallassa kuningas saattoi juoksennella pitkin palatsia ulvoen kuin susi, toisinaan hän taas kieltäytyi kuukausiin peseytymästä. Monesti hän ei muistanut olevansa kuningas ja pakeni epäluuloisena vaimoaan Isabeu de Bávarieta ja poikaansa, kun ei tunnistanut näitä.

Kuninkaan sairaus murensi hänen arvovaltaansa ja teki hänestä kykenemättömän hallitsemaan maataan. Kuninkaan tila ja sodat syöksivät Ranskan kaaokseen. Englannin Henrik V hyökkäsi Ranskaan ja löi Kaarle VI:n vuonna 1415 Agincourtissa satavuotisen sodan ratkaisevassa taistelussa.

1420 Kaarle Mielipuolen oli allekirjoitettava nöyryyttävä rauhansopimus, jonka perusteella Henrik V:n kruununperijästä tuli Ranskan kuningas.

Ranskan Ludvig IX: Pyhä

1226-1270

12-vuotiaana kuninkaaksi tullut Ludvig kuoli uskonsa puolesta.

Ranskan Ludvig IX:llä oli upea kokoelma kristillisiä pyhäinjäännöksiä, muun muassa Jeesuksen orjantappurakruunu. Ludvig rakennutti pyhäinjäännöksille Pariisiin oman kirkon, Sainte-Chapellen.

Ludvig oli syvästi uskonnollinen ja lähti itse johtamaan vuosina 1248–1254 tehtyä kuudetta ristiretkeä. Tarkoitus oli vapauttaa Egypti vääräuskoisista, mutta vuonna 1250 egyptiläiset löivät kuninkaan joukot Niilin suistossa.

Ludvig oli vangittuna, kunnes hänet vapautettiin suurta lunnassummaa vastaan, ja seuraavat nelisen vuotta hän vietti Palestiinassa. Kuningas kuoli seitsemännellä ristiretkellä Tunisissa vuonna 1270, ja vuonna 1297 Vatikaani julisti hänet pyhimykseksi.

Englannin Maria I: Verinen

1553-1558

Maria I teloitutti satoja protestantteja.

Hän poltti protestanttisen teologin John Rogersin roviolla, ja sama kohtalo odotti Lontoon piispaa Nicholas Ridleyä ja Canterburyn arkkipiispaa John Cranmerea. Kaikkiaan liekkeihin päätyi 300 protestanttia, kun Maria I halusi voimakeinoin kumota isänsä Henrik VIII:n päätöksen irrottaa Englanti katolisuudesta ja Vatikaanin vallan alta.

Ruotsin Kustaa II Aadolf: Pohjoisen leijona

1611-1632

Protestantit panivat toivonsa Kustaaseen.

Ruotsin luterilainen kuningas sai mairittelevan lempinimensä Saksan protestanteilta, jotka toivoivat hartaasti, että kuningas armeijoineen kitkisi Saksasta katolilaisuuden.

Kustaa II Aadolf liittyi kesäkuussa 1630 30-vuotiseen sotaan ja valloitti saksalaisen Peenemünden kaupungin. Joulukuussa hän oli edennyt jo 800 kilometriä etelämmäksi Mainziin. Saksan kohtalo näytti olevan hänen käsissään, ja monet alueet julistettiin protestanttisiksi. Kustaa kuoli Lützenin taistelussa vuonna 1632.

Sisilian Ferdinand II: Kuningas Pommi

1830-1859

Siviiliväestön pommitukset antoivat Ferdinand II:lle lisänimen ”Ré Bomba” .

Ferdinand II hallitsi Sisiliaa ja Napolia ankaran salaisen poliisin ja sensuurin avulla. Vuonna 1848 Sisiliassa alkoi vallankumous, jonka kuningas tukahdutti pommittamalla saaren kaupunkeja ja tappaen lukuisia siviilejä.

• Edellinen Sivu 3 / 3