Mllä tavalla lämpötila arvioitiin ennen mittareita?

Pitkälle 1700-luvulle lämpö­tilan arviointi tapahtui kokemuspohjaisesti: esimerkiksi pakkasen purevuudesta puhuttiin sen mukaan, kuinka paljon polttopuita tulisijoihin tarvittiin, jotta sisällä riitti lämpöä, ja sepänpajoissa kokeneet sepät näkivät kuumennetun metallin värin perusteella, koska he saat­toivat aloittaa sen työstön.

Jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät, että lämmetessään ilma laajenee, mutta he eivät osanneet soveltaa tietoa käytäntöön rakentaakseen lämpömittaria. Vasta vuonna 1592 italialainen tieteilijä Galileo Galilei rakensi tämän tiedon pohjalta yksinkertaisen lämpömittarin, jossa lämmin ilma painoi alkoholia toiseen astiaan. Siten astian nesteen määrä kertoi lämpötilan. Tutkijat keksivät vähi­tellen muitakin tapoja mitata lämpö­tilaa sekä yli 35 erilaista lämpötila-asteikkoa.

Nykyisin yleisimmin käytetään celsius­asteikkoa, jonka ruotsalainen tähti­tieteilijä Anders Celsius keksi vuonna 1742. Aiemmin yleistä Fahrenheit-asteikkoa käytetään enää lähinnä Yhdysvalloissa.

Väri kertoi lämpötilasta

Teräksen työstö vaatii noin 1 200 celsius­asteen lämpötilan. Sepät arvioivat lämpötilaa kuumana hehkuvan metallin värin perusteella.