Missä ristiinnaulitseminen keksittiin?

Ristiinnaulitseminen alkoi todennäköisesti Persiassa 500-luvulla eaa. Sieltä tapa levisi Väli­meren ympäristöön, missä erityisesti ­roomalaiset innostuivat siitä.

Ristille päätyivät yleensä orjat, ryövärit ja petturit. Tuskallisen ja ­nöyryyttävän rangaistuksen toivottiin toimivan pelotteena muille.

Tuomittu kantoi itse ristinsä poikkipuun, joka painoi noin 50 kiloa, kun taas pystytolppa odotti jo valmiina teloituspaikalla. Hänet sidottiin tai ­naulittiin ristiin käsistään ja jalkateristään.

Jotkut kituivat ristillä jopa neljä päivää

Käytössä oli useita erilaisia ristejä: T:n ­muotoinen risti oli yleisin, mutta joskus käytettiin myös X:n muotoisia ristejä sekä meille tuttuja latinalaisia ristejä, jollaiseen naulit­tuna Jeesuskin yleensä kuvataan.

Onnekkaat uhrit kuolivat jo muutaman tunnin kuluessa, huono-­onnisemmat saattoivat joutua kitumaan ristillä neljäkin päivää. Kuoleman aiheutti lopulta verenhukka, sydänmenpysähdys, ­­­
neste­hukka tai tukehtuminen.

Sääriluut murskattiin

Joskus tuomitun sääriluut murskattiin. Kyseessä ei ollut ylimääräinen rangaistus vaan näin pyrittiin jouduttamaan kuolemaa ja lyhentämään kärsimyksiä: kun ruumis roikkui pelkästään käsivarsien varassa, hengitys ­vaikeutui ja ­tuomittu kuoli nopeasti. Ristiinnaulitseminen oli niin ankara rangaistus, että roomalainen valtiomies Cicerokin piti sitä ”pahim­pana ja inhottavimpana kaikista”.

Vuonna 313 Konstantinus ­Suuri teki kristinuskosta Rooman valtionuskonnon ja kielsi samalla ristiinnaulitsemisen kunnioituksesta Jeesusta kohtaan.

Juutalaisia ­syytettiin ­keskiajalla ­kristittyjen lasten ristiin­naulitsemisesta.