Urheilulajien synty

Hollanti – 1300-luku: Golf kehittyi Skotlannin nummilla

Golfin alkuaikoina siinä ei ollut tiukkoja sääntöjä esimerkiksi kentän koon ja ominaisuuksien suhteen. Skotlantilaiset lähtivät mailoineen ja palloineen nummille, joita muun muassa laiduntavat lampaat muokkasivat.

Yksi talven suuria iloja 1300-luvun hollantilaisille oli se, että silloin pääsi jäätyneille kanaville pelaamaan peliä, jossa pientä palloa lyötiin mailoilla. Hollantilaiset kävivät noihin aikoihin aktiivisesti kauppaa Skotlannin kanssa, ja skotlantilaiset omaksuivat pelin heiltä.

Skotlantilaisten kielet eivät kääntyneet lausumaan pelin nimeä, joka tuli hollannin mailaa tarkoittavasta sanasta kolve, vaan nimi vääntyi heidän suussaan ”goffiksi” ja ”gouffiksi”. Siitä kehittyi 1500-luvulla sana golf. Koska skotit viihtyivät paremmin golfia pelaamassa kuin harjoittelemassa sodankäynnin kannalta tarpeellista jousiammuntaa, golfin peluu kiellettiin Skotlannissa 1400-luvulla.

Kielto lakkautettiin 1500-luvun alussa. Golfin tullessa Skotlantiin siinä ei ollut erityisiä sääntöjä. Laji muokkautui pitkälti Edinburghin pohjoispuolella sijaitsevaa St. Andrewsin kylää ympäröivässä luonnossa, jossa innokkaat skotit pelasivat kumpuilevassa maastossa laiduntavien lampaiden lomassa.

Siellä, missä ruoho oli maukkainta, lampaat järsivät ruohokentän puhtaaksi, ja välillä ne asettuivat lepäilemään maahan kuopimiinsa suojaisiin syvänteisiin. Näin syntyivät ensimmäiset golfkentät bunkkereineen eli hiekkaesteineen.

Pelissä pallo piti saada kentällä oleviin reikiin mahdollisimman vähillä lyönneillä. Reikien määrää ei ollut kuitenkaan määritetty. St. Andrewsin kentällä oli alun perin 11 reikää, jotka pelattiin ensin toiseen suuntaan ja sitten takaisin, eli yhteensä pelattiin 22 reikää. Vuonna 1764 St. Andrewsin golfkerho päätti vähentää pelattavien reikien määrää yhteensä 18:aan, ja siitä tuli yleinen standardi – kuten monesta muustakin St. Andrewsin golfkerhon säännöstä