George Nichopoulos hankki elantonsa määräämällä ­lääkkeitä ­tähdille. Työ oli ­kannattavaa, sillä ­esimerkiksi Elvis Presley maksoi hänelle miljoona ­dollaria vuodessa.

© Polfoto/Corbis

Lääkkeet tappoivat Elviksen

Elvis Presley ei koskaan voittanut ujouttaan vaan lievitti julkisuuden paineita amfetamiinin ja resepti­lääkkeiden tuhoisalla yhdistelmällä.

tiistai 26. tammikuuta 2016 teksti Ebbe Fischer & Boris Koll

Huumeet vaaransivat Elviksen hengen 

Elvis Presley hakeutui hoitoon 15. lokakuuta 1973. Hänen kuusi vuotta kestänyt avioliittonsa Priscilla Beaulieun kanssa oli kariutunut hieman aikaisemmin, ja ero oli syössyt rockin kuninkaan yhä syvemmälle vuosia jatkuneeseen huumeiden ja lääkkeiden käytön kurimukseen.

Sairaalaan menon viralliseksi syyksi ­ilmoitettiin keuhkokuume, ja juuri sen tiedon memphisläisen sairaalan ympä­rille ­leiriytyneet tiedotusvälineet maailmalle välittivät.

”En halunnut valehdella, mutta meidän ensisijainen velvollisuutemme oli huolehtia potilaasta. Niinpä kerroin lehdistölle mitä minun oli käsketty kertoa, vaikka tiesin sen olevan valhetta”, totesi sairaalan varajohtaja ja edustaja Maurice Elliott vuosia myöhemmin.

Todellisuudessa Elviksen yksityis­lääkärin George C. Nichopouloksen määräämät reseptilääkkeet olivat vieneet rock-kukon kuoleman porteille.

Elvis lauloi mustan äänellä ja vaikutti vaarallisen seksikkäältä

Elviksen rakettimainen ura oli käynnistynyt parikymmentä vuotta aikaisemmin, kun memphisläisen Sun Records -levy-yhtiön tuottaja Sam Phillips oli löytänyt etsimänsä: karismaattisen valko­ihoisen nuorukaisen, joka kuulosti mustaihoiselta.

Yleisö rakasti mustaihoisten laulutyyliä, mutta Yhdysvaltojen etelävaltioissa voimassaolevan rotuerottelupolitiikan vuoksi oli välttämätöntä löytää valkoinen tähti, mikäli halusi toden teolla lyödä ­rahoiksi musiikkialalla.

Eräänä päivänä vuonna 1954 studiolla­ usein aikaa viettänyt 19-vuotias nuorukainen nimeltä Elvis alkoi pelleillä äänitysten välisellä tauolla studiossa ja laulaa ­Arthur Crudupin kappaletta That’s All Right.

Sam Phillips syöksyi miksauspöydän ­ääreen ja pani nauhan pyörimään. Nuorukaisen laulu oli enemmän kuin ”all right”, se oli suorastaan upeaa.

Sam Phillipsin aavistus osui oikeaan. Elvis ja hänen bändinsä saavuttivat suuren suosion heti ensikeikoistaan lähtien, ja jo seuraavana vuonna Elvis solmi historian siihen asti tuottoisimman levytyssopimuksen, kun RCA Victor Records ­sitoutui maksamaan hänelle ennenkuulumattomat 40 000 dollaria.

Kaikki sujui kuin tanssi. Elvis onnistui voittamaan ujoutensa, ja vuonna 1956 hänen lukuisat televisio­esiintymisensä sinetöivät ­hänen läpimurtonsa.

Elvis näytti televiossa hyvältä, mutta hänen ”vihjailevat” ja ”provosoivat” lantionliikkeensä olivat liikaa ahdasmielisille yhdysvaltalaisille. Elvis itse kommentoi kohua sanomalla: ”He luulevat, että minä olen seksihullu, mutta he ovat itse vanhoja ja turhautuneita, kun taas olen vain luonnollinen.”

Lausunto ei miellyttänyt televisiokanavien pomoja, jotka kielsivät Elviksen kuvaamisen muuten kuin vyötäröstä ylöspäin.

Elvis­ itse ei kiellosta piitannut vaan vatkasi lanteitaan kuten ­ennenkin, ja yleisö, erityisesti ­tytöt, rakasti ­hänen lavasäteilyään ja energistä esiintymistään.

Elvis pelkäsi isoja näyttämöitä

Kesken nousujohteisen uransa Elvis kutsuttiin asepalvelukseen. Vuonna 1958 hänet lähetettiin puolentoista vuoden komennukselle Saksaan, missä hän tutustui huumausaineisiin.

Elviksen ensimmäinen käyttökerta tapahtui sotaharjoituksen yhteydesä: muuan kersantti tarjosi hänelle amfetamiinia, jonka avulla nuorukaiset jaksoivat paahtaa päiväkausia nukkumatta. Amfetamiini oli sotilaiden keskuudessa suosittu piriste, ja se koukutti myös Elviksen.

Saksassa Elvis myös tapasi tulevan vaimonsa Priscilla Beaulieun. Pariskunta seurusteli jo vakituisesti, kun Elvis sai ­suoritettua asepalveluksensa ja palasi vuonna 1960 Yhdysvaltoihin.

Elvis olisi nyt voinut jatkaa nousujohteista uraansa, mutta hän ei enää ­ollut asiasta kovin innostunut. Huoleton sotilaselämä yhtenä amerikkalaissotilaana muiden joukossa oli sopinut hänelle ­hyvin, eikä hän enää tuntenut kaipuuta esiintymislavoille.

Sen sijaan hän palasi studioon ja äänitti monia uransa suurimpia hittejä, kuten Are You Lonesome ­Tonight? ja It’s Now or Never.

Ylistävät levyarvostelut ja erinomaiset listasijoitukset suorastaan vaativat mittavaa konserttikiertuetta, mutta Elvis ei ­ollut siihen valmis.

Elokuvayhtiö Paramount tarjosi tähdelle pakotien ehdottamalla tälle seitsenvuotista sopimusta useista elokuvista, jotka sisältäisivät hänen suurimpia hittejään.

Elvis suostui sopimukseen ja onnistuikin sen turvin välttelemään konserttilavoja peräti kahdeksan vuotta. ­Elviksen elokuvat menestyivät hyvin, mutta kriitikkoja ne ­eivät vakuuttaneet. Lehdistö halusi rock-Elviksen takaisin. 

Sun Recordsin ”miljoonan dollarin nelikko” kärsi vakavista päihderiippuvuusongelmista.
Lääkkeitä nuorukaisille määräsi avokätinen George Nichopoulos eli ”tohtori Nick”.

© Polfoto

Pillerit auttoivat Elvistä tekemään comebackin 

Viimein Elvis turhautui itsekin uransa kehitykseen, ja oli valmis kuuntelemaan, kun lääkäri George Nichopoulos vuonna 1967 auliisti tarjoutui auttamaan häntä ­palaamaan konserttilavoille.

Nichopoulos oli tuttu mies musiikkipiireissä, joissa hänet tunnettiin nimillä ”Huumekauppias” tai ”tohtori Nick”. Nichopoulos oli erikoistunut ”auttamaan” viihdetaivaan tähtiä kunnon korvausta vastaan.

Hän tiesi täsmälleen, minkälainen lääkecocktail tarvittiin nostamaan tähti esiintymislavalle itsevarmuutta ja energiaa uhkuen.

Elvis teki paluun NBC-televisiokanavan showssa miljoonien fanien riemuksi. Lähetyksestä tuli vuoden katsotuin televisio-ohjelma.

Menestyksen rohkaisemana Elvis myöntyi pitämään myös muutamia muita konsertteja. Lehdistö oli viimein tyytyväinen, ja muuan kriitikko kirjoittikin: ”On hienoa nähdä ­itsensä kadottaneen miehen palaavan kotiin.

Hän lauloi voimalla, jollaista kukaan ei varmaankaan rock’n’roll-artistilta odottanut.”

Elvis oli jälleen mukana kuvioissa, ja koko maailma rakasti häntä. ”Kuningas” oli itsekin tyytyväinen ja erityisen kiitollinen Nichopoulokselle, jota hän alkoi pitää läheisenä ystävänään.

Nichopoulos vastasi ystävyyteen pitämällä huolen, ettei Elvikseltä koskaan puuttunut tämän kaipaamia pillereitä.

Elvis kärsi avioerosta kovasti

Elvis ja Priscilla olivat avioituneet vuonna 1967 ja saaneet tyttären. Avioliitto alkoi kuitenkin pian rakoilla, ja lopulta Priscilla sai tarpeekseen miehensä syrjähypyistä, mielialanvaihteluista, lääkeriippuvuudesta ja vieraiden ihmisten ­alituisesta tulvasta kodissaan.

Hän jätti ­Elviksen ryhdyttyään suhteeseen karateopettajansa Mike Stonen kanssa.

Elviksen ystävä Ed Parker kertoi myöhemmin kirjassaan: ”Vaimon lähtö oli pahin mahdollinen isku Elviksen itsetunnolle. Jos Priscilla olisi kuollut, hän olisi saattanut selviytyä menetyksestä, mutta vaimon lähtö toisen miehen ­matkaan oli kuin kuolinisku.” Parkerin mukaan Elvis purskahti itkuun kertoessaan hänelle tulevasta avioerostaan.

Kesällä 1972 Elvis valmistautui konserttikiertueeseen ja ahmi laihdutuslääkkeitä kiloja karistaakseen.

Hän näyttikin varsin hyväkuntoiselta pitäessään ennen kiertueen alkua New Yorkissa lehdistö­tilaisuuden, jonka kuluessa toimittajat ­ottivat ­puheeksi hänen ujoutensa: ­”Elvis, oletko tyytyväinen imagoosi?”

”Well, sir. On varsin vaikeaa yrittää vastata imagon vaatimuksia.”
”Onko totta, että olet pohjimmiltasi hyvin vaatimaton ja ujo ihminen?”
”Mitä tarkoitat vaatimattomalla?” ­Elvis vastasi virnistäen ja nousi seisomaan esitelläkseen kymmenentuhannen­ dollarin arvoista kultaista vyötään.

Viimeisinä vuosinaan Elvis oli -ylipainoinen, ­lääkkeistä sekaisin oleva ihmisraunio. 

© Getty images

Supertähti kuoleman kurssilla

Elviksen päihderiippuvuus paheni pahenemistaan, ja hänen oli yhä vaikeampi salata olevansa esiintymislavallakin lääketokkurassa. Eräässä konsertissa hän kuljeskeli sekavana ympäri lavaa, jolloin tyytymätön yleisö alkoi buuata.

Tauolla ­”Kuningas” raivosi avustajilleen: ”Jos ne eivät ole kunnolla, minä en enää vaivaudu laulamaan niille!” Manageri Tom ”Eversti” Parker sai hänet kuitenkin ­taivuteltua palaamaan lavalle konsertin loppuosaa varten.

Elvis oli vahvasti lääkeriippuvainen, ja kuluttava elämäntapa verotti hänen terveyttään. Jopa orkesterin ­jäsenet olivat huolissaan hänestä, kuten pianisti Tony Brown on myöhemmin kertonut: ”Näin hänet istumassa pukuhuoneessaan kykenemättä edes liikahtamaan.

Ajattelin usein mielessäni: ’Pomo, miksi et keskeyttäisi kiertuetta ja pitäisi vuotta vapaata?’ Kerran sanoinkin sen hänelle. Hän taputti minua harteille ja sanoi: ’Kyllä se tästä. Älä turhaan murehdi.’”

Elvis vietiin tämän tästä sairaalaan

Vuoden 1973 sairaalakäynti kesti 18 päivää. Kotiuduttuaan Elvis halusi heti rentoutua lääkkeiden avulla.

Hän laski leikkiä kehnoilla maksa-arvoillaan, ­mutta todellisuudessa tilanne oli vakava, sillä runsas lääkkeiden käyttö oli vahingoittanut hänen elimistöään ja erityisesti ­maksaansa.

Heikenevästä terveydestään huolimatta Elvis jatkoi sekä konsertointia että lääkkeiden käyttöä itseään säästelemättä. Hän esiintyi viimeisen kahdeksan elinvuotensa aikana yli tuhannessa konsertissa.

Vähitellen päihderiippuvuuden salailu­ ei enää onnistunut. Juorulehdet hyökkäsivät ­Elvistä vastaan ja julkaisi etusivuillaan kuvia turvonneesta ja elähtäneestä 42-vuotiaasta rocklegendasta.

Huhtikuussa 1977 Elvis lähti kier­tueelle miltei suoraan sairaalasta ja piti 13 konserttia 13 päivässä.

Hänen oli määrä jatkaa kiertuetta 17. elokuuta 1977, mutta edellisenä päivänä ­hänet löydettiin elottomana kylpyhuoneen lattialta kotoaan Gracelandista. Rockin kuninkaan vuosikausia piinattu elimistö oli viimein pettänyt.

Nichopoulos sai Elviksen kuoleman ­jälkeen syytteen taposta, mutta hänet todettiin syyttömäksi.

Hän menetti lääkärinoikeutensa kolmeksi kuukaudeksi, ­minkä jälkeen hän jatkoi taas tähtien ”hoitamista”. Vuonna 1995 hän menetti­ ­lääkärinoikeutensa lopullisesti

Ehkä sinua kiinnostaa...