Skotlannin ensimmäistä itsenäisyystaistelua Englantia vastaan johtanut aatelismies William­ Wallace tunnetaan nimellä ”Braveheart”.

Opas: Englannin pahimman vihollisen teloitus

Vuonna 1305 skotlantilainen vapaustaistelija William Wallace raahattiin Smithfieldin torille. Hänet teloitettiin julmasti ja hänen ruumiinsa silvottiin varoitukseksi kapinamielisille skoteille. Torilla tehtiin jo silloin – niin kuin nytkin – myös elintarvikekauppaa.

tiistai 29. kesäkuuta 2010 teksti Pelle Stampe


Ilmassa sinkoili niin pilk­ka­nimityksiä kuin katuojan jätteitäkin, joita kansa nakkeli alastomaksi riisutun miehen ylle. Kaksi hevosta raahasi skotlantilaista William Wallacea vihamielisen väkijoukon halki.

Kansa oli kokoontunut 23. elokuuta 1305 Lontoon Smith­fieldin torille seuraamaan Englannin pahimman vihollisen teloitusta. Oppinut aatelismies Wallace oli johtanut skottien itsenäisyyskamp­pailua kahdeksan vuoden ajan, ja hänen armeijansa oli voittanut englantilaiset Stirling Bridgen taistelussa.

Mestauslavalla airut julisti, että William Wallace oli tuomittu hirtettäväksi ja paloiteltavaksi murhasta ja valtio­petoksesta. Tori hiljeni.

Ensin pyöveli antoi Wallacen sätkiä hirressä tukehtumisen partaalle. Sitten hän löysäsi köyttä, jotta Wallace olisi vielä elossa, kun hänen ruuminsa silvottiin. Sukuelimet leikattiin irti ja sisuskalut revittiin vatsasta ja heitettiin mestauslavan juurella olevaan rovioon. Sitten vielä juuri ja juuri hengissä riutuvan Wallacen pää asetettiin pölkylle, ja pyöveli löi lopulta hänen kaulansa poikki.

Kansa puhkesi riemun­kiljahduksiin pyövelin leikatessa ruumiin neljään osaan. Ruumiinosia vietiin Skotlannin rajakaupunkeihin muistutukseksi englantilaisten ylivallasta uusia levottomuuksia suunnitteleville. Wallacen pää asetettiin seipään nenään ja kannettiin Thamesjoen ylittävälle London Bridgelle.

Ritarien turnajaiskenttä

Smithfieldin tori, jolla William Wallacen mukana kuolivat siltä erää Skotlannin vapaushaaveet, oli 900-luvulta asti ollut yksi Lontoon vilkkaimmista toreista. Siellä oli hyvä pitää karjamarkki­noita, sillä se sijaitsi kaupunginmuurien ulkopuolella ja sen ympärillä oli runsaasti niittyjä ja vettä. Pian markkinoilla oli alettu myydä kansalle myös muita elintarvikkeita.

Vuonna 1123 torin laidalle perustettiin Pyhän Bartolomeuksen (Pärttylin) luostari. Kymmenen vuoden kuluttua luostari sai luvan järjestää viikoittaisia kauppapäiviä ja vuosittaiset markkinat: Pärttylin päivän markkinoista tuli Englannin suurimmat, ja niitä järjestettiin vuoteen 1855 asti.

Keskiajalla tori oli myös ritarien kohtaamispaikka, ja esimerkiksi vuonna 1374 kuningas Edvard III isännöi siellä seitsemän päivän turnajaisia. Myös pyöveli joutui silloin tällöin töihin torille, vaikka useimmat teloitukset suoritettiinkin Towerissa.

Kerettiläisiä poltettiin Smithfieldin torilla 1600-luvulle asti.

Smithfieldin torilla on vuosisatojen varrella järjestetty turnajaisia,­ mestauksia ja lukemattomia toripäiviä.

Smithfieldin tori, jolla William Wallacen mukana kuolivat siltä erää Skotlannin vapaushaaveet, oli 900-luvulta asti ollut yksi Lontoon vilkkaimmista toreista. Siellä oli hyvä pitää karjamarkki­noita, sillä se sijaitsi kaupunginmuurien ulkopuolella ja sen ympärillä oli runsaasti niittyjä ja vettä. Pian markkinoilla oli alettu myydä kansalle myös muita elintarvikkeita.

Vuonna 1123 torin laidalle perustettiin Pyhän Bartolomeuksen (Pärttylin) luostari. Kymmenen vuoden kuluttua luostari sai luvan järjestää viikoittaisia kauppapäiviä ja vuosittaiset markkinat: Pärttylin päivän markkinoista tuli Englannin suurimmat, ja niitä järjestettiin vuoteen 1855 asti.

Keskiajalla tori oli myös ritarien kohtaamispaikka, ja esimerkiksi vuonna 1374 kuningas Edvard III isännöi siellä seitsemän päivän turnajaisia. Myös pyöveli joutui silloin tällöin töihin torille, vaikka useimmat teloitukset suoritettiinkin Towerissa.

Kerettiläisiä poltettiin Smithfieldin torilla 1600-luvulle asti.

Ehkä sinua kiinnostaa...