vallankumouksen Pariisi

Ranskan vallankumouksen dramaattisimmat tapahtumat koettiin Pariisin keskustassa. Kaupungin palatsit, vankilat ja linnoitukset kertovat yhä armottomasta taistelusta, jota vallankumoukselliset kävivät turvatakseen tasavallan olemassaolon.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010 teksti Henrik Elling

Pariisissa elettiin vallankumouksen­ pyörteissä vuodesta 1789 vuoteen 1804. Ranskan suuri vallankumous käynnistyi 14. heinäkuuta 1789, kun raivostunut väkijoukko tunkeutui vihattuun Bastiljin vankilaan, surmasi sen johtajan ja vapautti vangit. Nykyään Bastiljin sijainnin paljastavat vain ­asfalttiin piirretyt ääriviivat.
Seuraavat kaksi vuotta Ranskaa hallitsi kansalliskokous, mutta kuningas Ludvig XVI:n lainsäädännöl­linen veto-oikeus heikensi sen vaikutusvaltaa ja kasvatti kansalaisten tyytymättömyyttä monarkiaan. Vuonna 1791 kuninkaan pakoyritys arestista Louvren ­palatsista sysäsi vallankumouksen uuteen vaiheeseen: Ludvig sai syytteen maanpetturuudesta ja teloitettiin, ja Ranskasta tuli tasavalta.
Uuden tasavallan hallinto osoittautui pian kuningasvaltaakin julmemmaksi. Vallankumousjohtajat halusivat teloittaa ”tasavallan ­viholliset”, jotka olivat yleensä aatelisia tai vallankumouksen vastustajia. Ranskaan syntyi Maximi­lien Robespierren johtama hirmuhallinto, jonka kiihkomielisyyden seurauksena yli 40 000 ihmistä päätti päivänsä giljotiinissa. Conciergerien vankila on nykyisin niille tuhansille ihmisille omistettu museo ja muistomerkki, jotka odottivat sen tyrmissä joutumista giljotiiniin.

Napoleonin valtaannousu
Tasavaltaan saatiin rauha vasta, kun Robespierre itse joutui giljotiiniin vuonna 1794. Vuonna 1795 vaaleilla valittu kansalliskokous nimitti viisijäsenisen direktorion hallitsemaan maata.
Vuoteen 1799 mennessä armeija oli kukistanut lukuisia direktoriota vastaan suunnattuja kumousyrityksiä. Korsikalainen kenraali Napoleon Bonaparte oli ollut mukana pelastamassa tasavaltaa, ja siksi olikin melkoisen ironista, että hän lopulta kaatoi direktorion sotilasvallankaappauksessa vuonna 1799. Alkuun maata hallitsi hänen ­nimittämänsä kolmijäseninen konsulaatti, mutta vuonna 1804 Napoleon kruunautti itsensä itsevaltaiseksi keisariksi Notre Damen katedraalissa.

Books:
● Christopher Hibbert: The French Revolution, Penguin, 2001
● Dylan Rees: France in revolution, Hodder Murray, 2008
● Ruth Scurr: Fatal Purity, Vintage, 2007

Websites:
www.victorianweb.org/history/hist7.html

Ehkä sinua kiinnostaa...