Ortodoksijuutalaiset surevat muurilla Salomon temppelin hävitystä. Raamatun mukaan temppeli sisälsi liitonarkun.

Kaupunkiopas: Raamatun Jerusalem

Niin kristityt, juutalaiset kuin islamilaisetkin pitävät Jerusalemia omana pyhänä kaupunkinaan. Jerusalemissa kaikkien kolmen uskonnon ja kaupungin historia sulautuvat kiinteästi yhteen. Tulosta kaupunkiopas tai tutustu Jerusalemiin Google Earthin avulla.

maanantai 21. helmikuuta 2011 teksti Sebastian Relster


Päivittäin Jerusalemissa voi nähdä paljon sellaista, mitä ei voisi kuvitella tapahtuvan missään muussa kaupungissa: Ryhmä kristittyjä pyhiinvaeltajia rukoilee ääneen marmori­taulun luona paikassa, jossa Jeesuksen kerrotaan kaatuneen ristiä kantaessaan. Joukossa puikkelehtii pitkään takkiin pukeutuneita ortodoksijuutalaisia, joiden ohimokiharat heilahtelevat mustan leveälierisen hatun alla miesten kiiruhtaessa Itkumuurille. Kaupungin ylle kohoavien minareettien rahisevista kaiuttimista kaikuvat muezzinien rukouskutsut muslimeille.

Jerusalem on kolmen maailman­uskonnon tärkeä kaupunki, jossa on enemmän pyhinä pidettyjä paikkoja kuin missään muualla: Jeesuksen hauta, Temppelivuori, Itkumuuri… Esimerkiksi Raamatun ja Jerusalemin historia kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Uskonnolliset nähtävyydet houkuttelevat pyhiin­vaeltajia ja muita matkailijoita, ja vanhan kaupungin sokkeloisilla kaduilla voi kuulla kaikkia maailman kieliä. Uskonnolliset yhteisöt elävät
Jerusalemissa rinnakkain kutakuinkin sovussa. Rauha kuitenkin rikkoutuu helposti, eikä minkään kaupungin historiassa ole käyty yhtä verisiä taisteluita milloin minkäkin uskonnon varjolla.

Kaikki Jerusalemissa vaikuttavat pääuskonnot pohjautuvat varhaiseen juutalaisuuteen, ja niiden uskomuksissa on paljon samaa. Niiden edustajat vaativat itselleen yksinoikeutta tärkeisiin kohteisiin, mikä on herättänyt kaunaa ja vihaa.

Jokainen kaupunkia vuosisatojen varrella hallinnut kansa on muokannut sitä oman uskontonsa mukaan. Jerusalemin kier­to­kävely ei siksi tutustuta kävijää vain ikivanhan kaupungin vaan myös kolmen uskonnon historiaan.

Vuosittain muurilla käy miljoona ihmistä

Itkumuurin lähelle pääsee vain turvatarkastuksen kautta.

Mustapukuiset ortodoksijuutalaiset huojuvat edestakaisin ja mumisevat Itkumuurin edessä. He rukoilevat, että jonain päivänä olisi mahdollista pystyttää uudelleen temppeli, jonka tiettävästi kuningas Salomo rakennutti Temppelivuorelle 3 000 vuotta sitten.

Muut uskovat tyytyvät koskettamaan muurin kiviä. Itkumuuri on juutalaisten pyhin paikka ja täynnä uskonnollista symboliikkaa. Sen pienimpiinkin rakoihin on tungettu taitettuja paperilappuja, jotka sisältävät jumalalle osoitettuja pyyntöjä. Niissä toivotaan esimerkiksi terveyttä tai menestystä liike-elämässä tai rakkaudessa. Vuosittain muurista kerätään yli miljoona lappusta, jotka haudataan siunattuun maahan.

Itkumuuri on avoin kaikille, mutta kävijöiden on läpäistävä turvatarkastus, joka tehdään muun muassa metallin­paljastimella ja läpivalaisulaitteilla.

Temppelivuori on sekä juutalaisten että muslimien pyhää maata

Ristiretkeläiset antoivat al-Aqsan moskeijan temppeliritarien päämajaksi.

Vain muutaman minuutin kävelyn päässä Itkumuurilta on kävelysilta, joka johtaa Temppelivuoren laatoi­tetulle laelle.

Sekä juutalaisuudessa että islamissa uskotaan, että Temppeli­vuoren huipulla Abraham (Koraanissa Ibrahim) oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin (Koraanissa Ismaelin). Muslimit uskovat myös, että samasta paikasta arkkienkeli Gabriel vei Muhammadin mukanaan taivaaseen. Temppelivuorella sijaitsee kaksi muslimeille tärkeää rakennusta, joiden paikalle ortodoksi­juuta­laiset haluaisivat rakentaa uudestaan Salomon temppelin. Kun Jeru­salem vuonna 638 joutui muslimien haltuun, vuorelle raken­nettiin al-Aqsan moskeija ja Kallio­moskeija. Niiden vuoksi Jerusalem on musli­mien kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen.

Kalliomoskeija on rakennettu Temppelivuorelle. Muslimit uskovat Muhammadin nousseen sieltä taivaaseen.

Ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin vuonna 1099. Kalliomoskeija muutettiin kirkoksi ja al-Aqsa temppeliritarien päämajaksi. Rita­reiden kerrotaan kaivaneen sen alle tunneleita etsiessään liiton­arkkua. Muslimien saatua kaupungin haltuunsa vuonna 1187 valta vuorella vaihtui taas.

Pyhiinvaeltajien suosikkikohde

Via Dolorosan kulkijat uskovat astelevansa Jeesuksen jalanjäljissä, vaikka reitti vakiintui 1800-luvulla.

Vuosittain tuhannet pyhiinvaeltajat saapuvat Jerusalemiin kulkeakseen reitin, jonka Jeesuksen uskotaan taittaneen Golgatan kukkulalle ristiinnaulittavaksi. Reittiä kutsutaan Via Dolorosaksi eli Kärsimysten tieksi.

Reitti polveilee Jerusalemin kapeita katuja pitkin. Sen alkuosaan on talojen seiniin merkitty yhdeksän etappia. Ne alkavat paikasta, jossa Jeesukselle Raamatun mukaan julistettiin kuolemantuomio. Yhdeksäs etapeista on kohta, jossa Jeesuksen kerrotaan kaatuneen kolmannen kerran. Koska Raamatun mukaan Jeesus joutui kantamaan oman ristinsä, myös monet kävijöistä vaeltavat reitin ristiä kantaen ja pysähtyvät joka etapilla lausumaan uskontunnustuksen.

Reitti vahvistettiin vasta vuonna 1850, eikä nykytietämys tue sen autenttisuutta. Esimerkiksi katutaso oli Jeesuksen aikoihin useita metrejä alempana.

Kristityt riitelevät Jeesuksen haudasta

Kirkossa ei saa muuttaa mitään. Tikkaisiinkaan ei ole koskettu 159 vuoteen.

Via Dolorosan viimeiset viisi etappia sijaitsevat Pyhän haudan kirkon sisällä. Siellä kristityt jonottavat kärsivällisesti päästäkseen rukoilemaan pienelle alttarille, jonka kerrotaan sijaitsevan Jeesuksen hautapaikan päällä.

Hautakirkko on yksi kristittyjen pyhimpiä paikkoja. Niinpä siitä kiiste­levät keskenään kuusi kristinuskon suuntausta: kreikkalaiskatolinen, roomalaiskatolinen, itä­syyrialainen, Armenian apostolinen, koptilais­kristillinen ja Etio­pian ortodoksinen kirkko. Kukin niistä on vuosi­satoja vaatinut paikan hallintaa itselleen. Jo vuonna 1192 kirkon avaimet oli pakko luovuttaa asiassa puolueettoman muslimi­suvun haltuun.

Erityisen verinen kiista hallinnasta käytiin vuonna 1834, jolloin 300 ihmistä kuoli. Vuonna 1852 Jerusalemin tuolloinen hallitsija joutui lopulta julistamaan kirkon rauhoitetuksi: mitään siinä ei saa muuttaa.

Aika kirkossa näyttää pysähtyneen paikoilleen. Esimerkiksi kirkon julki­sivuun nojaavat tikkaat ovat peräisin vuodelta 1852. Kun ne hajoavat, ne vaihdetaan samanlaisiin tikkaisiin, jotka asetetaan samaan paikkaan.

Pontius Pilatus pesi kätensä kaupungin museossa

Ajanlaskun alussa linnoituksessa majailivat Rooman ylimmät edustajat, ehkä myös Jeesuksen kuolemaan tuominnut Pontius ­Pilatus.

Jerusalemin sitadelli eli Daavidin torniksi kutsuttu linnoitus sijaitsee kaupungin vanhan ympärysmuurin sisällä vanhassa kaupunginosassa. Siellä sijaitsee näyttely, joka esittelee Jeru­salemin myrskyisän menneisyyden eri kausia.

Linnoituksella on merkittävä osa kaupungin historiassa. Joidenkin historioitsijoiden mukaan juuri siellä Pontius Pilatus pesi vertauskuvallisesti kätensä jouduttuaan tuomitsemaan Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Melko korkealla sijaitseva linnoitus on arkeo­logisten kaivausten mukaan toiminut vaihtuvien hallitsijoiden asuinpaikkana – myös Raamatun aikoina.

Yksi linnoituksen hallitsijoista oli kuningas Herodes, joka rakennutti linnoitukseen kolme näyttävää tornia lähistöllä sijainneen palatsinsa – eikä niinkään kaupungin asukkaiden – suojaksi. Yksi torneista on yhä olemassa. Sieltä avautuvat upeat näkymät kaupungin kattojen ylle.

Kuningas Daavidin valitsema pääkaupunki

Daavidin kaupungista on löydetty 3 000 vuotta vanhoja raunioita. Löydöt eivät kuitenkaan kerro mitään Daavidin mahdollisesta oleskelusta alueella.

Daavidin kaupungiksi kutsutulta museo- ja kaivausalueelta on löydetty yli 3 000 vuotta vanhoja rakennusten raunioita, jotka olivat olemassa jo kauan ennen kuin Jerusalemin nykyistä ”vanhaa” kaupunginosaa oli alettu rakentaa.

Museon 3-d-elokuvateatterissa kerrotaan juutalaisen kuningas Daavidin tarina. Hänen sanotaan valloittaneen paikan paikallisilta asukkailta vuonna 1000 eaa. ja perustaneen sinne valta­istuimensa. Hän tiettävästi hallitsi menestyksekkäästi yli 30 vuotta ja onnistui pitämään alueen riitaisat heimot kurissa. Daavidin poika, viisaudestaan kuulu kuningas Salomo, rakennutti palatsin viereiselle kukkulalle ensimmäisen juutalais­temppelin.

Vaikka Daavidin kaupungin historia liitetään Raamatussa mainittuihin Daavidiin ja Salomoon, ei tiedetä, ovatko he koskaan todellisuudessa eläneet siellä. Daavid lienee historiallinen henkilö, sillä hänet mainitaan joissakin kirjallisissa lähteissä, mutta hänestä ei ole löydetty alueelta todisteita. Varmaa on vain asutuksen vanha ikä.

Kuolleiden vuori

Öljymäen rinteessä on tuhansia juutalaisia hautoja. Muslimien vainajat on laskettu haudan lepoon Temppelivuoren juurelle.

Sekä muslimit että juutalaiset tavoitte­levat hautapaikkaa Öljymäeltä tai sen läheisyydestä, sillä he uskovat, että sinne haudatut vainajat herätetään tuomiopäivänä ensimmäisinä.

Mäen lounaisrinteellä on kymmeniä­tuhansia juutalaishautoja. Muslimien kalmisto puolestaan sijaitsee vuoren juurella kaupunginmuurin lähellä.

Ortodoksijuutalaisten mukaan Messias näyttäytyy Öljymäellä tuomiopäivänä ja johtaa kuolleet Kultaisen portin läpi Temppelivuorelle. Muslimeilla on ylösnousemuksesta samantyyppinen uskomus. Molempien perimätiedon mukaan ylösnousseet joutuvat tasa­painoilemaan veitsenterällä tai kapealla sillalla Öljymäeltä Temppelivuorelle.

Vain oikeauskoiset selviävät kokeesta, muut joutuvat kadotukseen. Vuonna 1541 ottomaanien sulttaani Suleiman käski muurata vuorelle johtavan Kultaisen portin umpeen. Lisäksi hän perusti portin kohdalle esteeksi muslimihautausmaan, jottei juutalaisten Messias pääsisi Temppelivuorelle.

Kultaista porttia ei ole myöhemminkään avattu vaan se on yksi monista kaupungin nähtävyyksistä, jotka kertovat sen risti­riitaisesta historiasta.

Muuri vie maan alle

Itkumuuria voi seurata maan alle temppelin länsipuolella.

Itkumuurin edessä olevalla aukiolla mainostetaan opastettuja kierroksia, jotka vievät sekä useita metrejä maan alle että tuhansia vuosia ajassa taaksepäin.

Itkumuuri on vain pieni osa Temppelivuoren tukimuurista. Katutason alapuolella muuri jatkuu vielä 485 metriä. Matka maan alle paljastaa, miksi roomalaiset eivät onnistuneet hajottamaan kaikkea hävittäessään Herodes Suuren temppeliä vuonna 70 : muuriin on käytetty 500 tonnia painavia kivenlohkareita, joita ei ollut helppoa siirrellä.

Lue lisää osoitteesta:
http://international.aish.com/

3 000 vuoden kiista vuoresta

Temppelivuori on yksi Jerusalemin kiistakapuloista. Juutalaisen perimätiedonmukaan kuningas Salomo rakennutti sinne temppelin, jossa liitonarkku sijaitsi.

1000 eaa. Vanhan testamentin mukaan juutalainen kuningas Daavid valloitti Temppelivuorta ympäröivän alueen ja teki siitä Israelin pääkaupungin. Hänen poikansa Salomo rakennutti vuorelle ensimmäisen temppelin, johon liitonarkku sijoitettiin.

587–45 eaa. Raamatun mukaan babylonialaiset hyökkä­sivät Jerusalemiin ja tuhosivat Salomon temppelin. Juutalaiset pääsivät palaamaan Jerusalemiin vasta, kun persialaiset löivät babylonialaiset. Toisen temppelin rakennustyöt alkoivat.

63 eaa. Roomalaiset valloittivat Jerusalemin. Vuosina 37–4 eaa. kaupunkia hallitsi kuningas Herodes Suuri, joka laajensi toista temppeliä merkittävästi, ja hän muun muassa käski tasoittaa Temppelivuoren laen.

70 Rooma kukisti neljä vuotta sitä vastaan kapinoineet juuta­laiset. Roomalaiset polt­tivat toisen temppelin, josta jäi jäljelle vain osia tukimuurista.

638 Jerusalem siirtyi muslimivallan alle. Vuonna 638 Temppelivuorelle rakennettiin al-Aqsan moskeija ja vuonna 691 Kalliomoskeija.

1099 7. heinäkuuta ristiretke­läiset saartoivat Jerusalemin. Viiden viikon piirityksen jälkeen he pääsivät kaupunkiin ja surmasivat lukuisia kaupunkilaisia. Myöhemmin temppeliritarit tekivät al-Aqsasta päämajansa.

1187 Muslimijohtaja Saladin valloitti Jerusalemin ja löi sitä puolustamaan saapuneet Rikhard Leijonamielen joukot. ­Saladin salli silti kristittyjen pyhiin­vaeltajien tulla kaupunkiin.

1516–17 Ottomaanit ottivat Jeru­salemin haltuunsa, ja heidän sulttaaninsa ­Suleiman Suuri käynnisti useita mittavia rakennushankkeita. Niistä ovat yhä näkyvillä mm. kaupunkia ympäröineet muurit ja portit, joista pääsee vanhaan kaupunginosaan.

1948 Israelin valtio perustettiin, mutta israelilaiset saivat haltuunsa vain Jerusalemin länsiosan. Itäosa, jolla Temppelivuori ­sijaitsee, jäi osaksi Jordaniaa.

1967 Kuuden päivän sodassa Israel alisti valtaansa koko ­Jerusalemin. Temppelivuori jäi silti yhä muslimien haltuun, ja sen käyttö on edelleen heidän päätäntävallassaan.

Ehkä sinua kiinnostaa...