Ranskan hovi oli 1500-luvulla Euroopan ­loisteliain ja kuningas Frans I:n linna, ­Chambord, ­Loiren laakson komein.

Historian kaupunkiopas: Loiren laakso

Pariisin lounaispuolella sijaitseva Loire­joen laakso oli 1500-luvun Ranskassa rikkaiden ja ylhäisten muodikas asuin­paikka. Maan valtaeliitti kuningasperhettä myöten rakennutti Loiren rantamille toinen toistaan komeampia linnoja ja palatseja.

tiistai 23. helmikuuta 2010 teksti Jonas Bechgaard

Oli vuosi 1519. Aurinko porotti pölyiselle rakennustyömaalle, missä
1  800 työmiestä raatoi keskipäivän kuumuudessa. Varjoisassa paviljongissa näköetäisyyden päässä työmaasta istui Ranskan 24-vuotias ­kuningas Frans I kolmen rakennusmestarinsa kanssa.

Rakennusmestarit olivat hermostuneita ja kuningas ärtynyt. Hänen uuden metsästyslinnansa Chambordin rakennustyöt eivät olleet edistyneet suunnitelmien mukaan. Nyt kuningas oli tullut paikalle valvomaan urakkaa monituhatpäisen seurueensa kanssa.

Ongelmat johtuivat siitä, että linnan rakennuspiirustuksia oli lähes mahdotonta ymmärtää. Ne oli laatinut Fransin suosikki Leonardo da Vinci, joka oli ­pahaksi onneksi kuollut muutamaa kuukautta aikaisemmin. Nyt rakennusmestarit yrittivät parhaan kykynsä mukaan tulkita edesmenneen neron keskeneräisiksi jääneitä suunnitelmia. Yksikään työmaalla ahertavista käsityöläisistä ei osannut lukea, mikä pahensi tilannetta entisestään. Kuningas asteli kiukuissaan edestakaisin ja puhkesi ajoittain sadat­telemaan ääneen.

Loiren laakson valinta kuninkaan ­uuden metsästyslinnan rakennuspaikaksi ei ollut sattumaa. Alue tunnettiin kauniista maisemistaan, viehättävistä viinitarhoistaan ja leudosta ilman­alastaan, ja kun alueen suurimmasta kaupungista Toursista oli tullut pääkaupunki, Ranskan ylhäisö oli alkanut suosia seutua. Rikkaiden ja ylhäisten kintereillä olivat seuranneet oppineet, musikantit ja taiteilijat, ja vuoden 1519 kesällä aiemmin rauhallisen jokilaakson täytti lukuisilta ­rakennustyömailta kantautuva meteli.

Frans I:n sotaretki Italiaan

Loiren laakson suosion kasvun tärkein syy oli Frans I, joka tunnettiin uutterana soturi- ja rakentajakuninkaana. Nous­tuaan valtaistuimelle vuonna 1515 hän oli sotinut neljä vuotta Italian kaupunkivaltioita vastaan. Sotien taloudellinen hyöty oli jäänyt melko vaatimattomaksi, mutta sotaretkillä nuori kuningas oli ­tutustunut renessanssiajan Italian taiteeseen ja loistoon. Frans toi Italiasta mukanaan aikansa parhaita taiteilijoita, käsityöläisiä ja arkkitehteja, mikä käynnisti Ranskassa rakentamisvillityksen.

Kun Chambordin linnan rakennustyöt alkoivat, Frans I oli valtansa huipulla. Hän oli oppinut ja juhlittu hallisija, ­joka johti yhtä sen ajan mahtavinta valtiota ja halusi kiihkeästi esitellä maailmalle Ranskan ja sen kuninkaan valtaa ja rikkauksia.

Ranskan kauneimmalle ja vauraimmalle seudulle Loiren laaksoon varattiin Chambordin linnaa varten 52,5 neliökilometrin suuruinen alue. Frans palkkasi italialaisen renessanssineron Leonardo da Vincin suunnittelemaan palatsin, ­joka voittaisi kauneudessa ja loistossa kaikki muut alueen palatsit.

Linnan tornien oli määrä tuoda mieleen mahtava Konstantinopoli, eivätkä sen 440 huonetta ja 365 tulisijaa – yksi vuoden jokaiselle päivälle – jättäisi sijaa epäilykselle siitä, kuka oli renessanssin vaikutusvaltaisin hallitsija.

Kaikki halusivat Loiren laaksoon

Chambordin linnan lisäksi Loiren laaksoon kohosi vauhdilla lukuisia muitakin linnoja, kun aateliset ja kaupankäynnillä rikastuneet porvarit rakensivat muodikkaalle seudulle kilvan toinen toistaan prameampia asumuksia.

Yksi tällaisista uusrikkaista oli Thomas­ Bohier, joka oli ansainnut omaisuutensa Kaarle VIII:n kamariherrana ja verovoutina. Kuningas oli aateloinut Bohierin, joka alkoi myös rakennuttaa itselleen linnaa Loiren laaksoon. Hän puki sanoiksi monen porvarin haaveen todetessaan, että Chenonceaun linnan rakentaminen jättäisi hänen nimensä historiaan. Chenonceaun linna valmistui vuonna 1521, mutta ­Bohier ei ehtinyt nauttia siitä pitkään. Hän kuoli sotaretkellä Ita­liassa vuonna 1524.

Ranskalaisuudesta tuli muotia

Puolessa vuosisadassa Loiren laaksoon kohosi 300 linnaa, ja alueella parveili ­aatelisia ja lähettiläitä kaikkialta Euroopasta oppimassa tapoja ja imemässä vaikutteita tai vain voidakseen sanoa käyneensä Loiren laaksossa.


Englantilainen kronikoitsija Edward Hall kuvasi nuoria aatelisia maanmie­hiään näiden vierailtua Ranskan ­hovissa: ”He söivät ja joivat ranskalaisittain ja ­pukeutuivat ranskalaisiin vaatteisiin, ja jopa heidän paheensa olivat ranskalaisia. Englantilaisuutta he vain pilkkasivat.”


Englannin hovissa oli lähes pakko osata puhua ranskaa, ja englantia puhuvat leimattiin rahvaanomaisiksi. Loiren loisto teki vaikutuksen myös ­Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan edustajiin. Habsburgien lähettiläs ­Hubert Thomas kuvaili muistelmissaan illallisia Loiren laaksossa näin: ”Olen aterioinut piispojen, kardinaalien ja paavien kanssa mutta missään en ole tavannut niin ­oppinutta pöytäseuraa kuin Ranskan ­kuninkaan vieraana.”

Kulutusjuhla päättyi kassakriisiin


Frans I ei ehtinyt nähdä Chambordin linnaa valmiina, sillä hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1547. Linna ­valmistui vasta 12 vuotta myöhemmin, jolloin Ranskan valtiontalous oli jo kääntynyt alamäkeen muun muassa hovin tuhlaavaisuuden ja monien sotaretkien vuoksi. Lisäksi maata raastoi katolisten ja protestanttien välinen sisällissota.

Seuraavan neljän vuosikymmenen ­aikana noin kolme miljoonaa ranskalaista kuoli nälkään, sairauksiin ja sotiin. ­Pariisista tuli taas pääkaupunki, ja valtakunnan eliitti vietti siksi yhä vähemmän ­aikaa Loiren laaksossa.

Ranskan vallankumouksen melskeissä monet aateliset pakenivat maasta ja jättivät linnansa tyhjilleen. Ne ehtivät rapistua noin sadan vuoden ajan, kunnes teollisuudella ja kaupalla vaurastuneet pohatat alkoivat ostaa ja kunnostaa niitä omaan käyttöönsä.

Useimmat linnat ovat nykyään avoinna yleisölle ja toimivat museoina tai ­hotelleina. Loiren laakso lukeutuu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja ­miljoonat ihmiset käyvät tutustumassa seudun upeisiin linnoihin ja niiden edustamaan menneen ajan loistoon.

Hallitsijoiden lapsuudenkoti

Amboisen linnaa kutsutaan hyvällä syyllä hallitsijoiden lapsuudenkodiksi. Monet aikamme kuuluisista hallitsijoista, kuten ­Katariina de’ Medici ja Skotlannin kuningatar Maria Stuart ovat ottaneet ensiaskeleensa Amboisessa. Monien laajennusten vuoksi linnan huoneiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta linnassa on viisi suurta salia ja runsaasti tilaa suurellekin hoville.

Château d’Amboisesta löytyy muun muassa käytännöllinen Ratsumiesten torneihin johtava luiska, joka soveltuu niin ratsastukseen kuin vaunuilla ajoonkin. Nyt tarjolla šokki­hintaan hiljattain tapahtuneen 1  200 protestantin joukko­surman aiheutta­mien hajuhaittojen vuoksi.

Suojaisa linna joen rannalla

Hiekkakivestä rakennettu viehättävä Château de Chaumont on todellinen löytö astrologiasta ja okkultismista kiinnostuneille. Linnassa on oma observatorio, jossa muun muassa tunnettu ­ennustaja ja astrologi Nostradamus on tehnyt tutkimuksiaan.

Linnassa on muodin mukaiset laattalattiat, ja se kohoaa ­kauniilla paikalla Loirejoen rantatöyräällä sijaitsevan kylän yhteydessä. Linnan vahvoilta muureilta on hyvä näkyvyys ja suora ampumayhteys sekä joelle että kylään niin käsiaseilla kuin ­kanuunoillakin.

Linnan laaja italialais­tyylinen puutarha soveltuu erinomaisesti vaikkapa vuosivuokraan sisältyvillä vaunuilla ajelemiseen.

Loiren laakson kiistaton helmi

Jos arvostatte asumisen laatua sekä ­mahdollisuutta haukkametsästykseen, Château de Chambord on juuri oikea kohde teille. Linnan 440 huonetta tarjoavat riittävät tilat suuremmallekin perheelle, ja 52 neliö­kilometrin laajuinen, enimmäkseen kumpui­levaa metsämaata käsittävä tontti soveltuu mainiosti vaikkapa karhujen, saksanhirvien ja villi­sikojen ­metsästykseen.

Linnan lisärakennuksissa on tilaa ­2 000 palvelijalle ja 1  200 ­hevoselle, ja ylhäiset vieraat voi kätevästi majoittaa kulmatornien erillisiin asuntoihin, joissa ­kaikissa on tilava vaatehuone ja oma käymäläsyvennys. Chambordin upeiden kaksois­kierreportaiden huhutaan olevan itsensä Leonardo da Vincin suunnittelemat. Linna on hyvässä kunnossa, sillä sotaretkien ja Ita­liassa viettämänsä vankeusajan vuoksi edellinen omistaja on oleskellut siellä vain pari kuukautta viimeisten 20 vuoden aikana.

Muuttovalmis pikkukoti

Tämä ranskalaisen renessanssin helmi tuli myyntiin omistajan paettua maasta kavallettuaan kruunun varoja. Linna on täysin kalustettu ja muuttovalmis. Pienehkössä mutta viihtyisässä ­linnassa on 12 huonetta, joista yksi on varattu yksinomaan ­Hänen Majesteettinsa vierailuja varten. Jos lisätilalle on tarvetta, ullakkokerrokseen on mahdol­lista rakentaa lisää asuintiloja.

Linnan kaikissa huoneissa on upea parkettilattia, suuri kaakeliuuni sekä paksuja seinävaatteita, jotka takaavat lämmön myös kylminä talvikuukausina. Linnan puutarhassa on viehättävä lampi, joka
ei viemäröintijärjestelyjen vuoksi kuitenkaan sovellu uimiseen.

Tuottoisa sijoitusasunto

Chenonceaussa asutte kirjaimellisesti veden päällä, ette veden äärellä. Vuosina 1515–1521 rakennettu linna on Loiren alueen vanhimpia, ja siihen kuuluu uudempi 360 neliömetrin laajuinen lisäosa, joka sijaitsee kokonaisuudessaan Cherjoen yllä. Kätevän järjestelyn ansiosta säästätte lautturimaksuissa!

Linna on yksi Ranskan kuninkaallisten asuinpaikoista, ja se on sisustettu viimeisimmän muodin mukaisesti. Puutarha runsaine istutuksineen (130  000 kasvia) kuuluu Ranskan kauneimpiin. Linnaan kuluu myös edel­lisen omistajan Katariina de’ Medicin suunnittelema puisto sekä tuottava ­silk­kiäistoukkaviljelmä. Tämä on koettava itse!

Turvassa kapinoivalta rahvaalta

Jos arvostatte turvallisuutta ja ylellistä asumista, Sully-Sur-Loire on etsimänne. Leveän vallihautansa, paksujen muuriensa ja laskusiltansa ansiosta linna on hyvin suojassa ulkoisilta uhkilta. Taiten rakennettu kanava­verkosto estää veden tulvimisen kellaritiloihin. Kellarit ovat hyvin suojassa myös tykinkuulilta ja katapulttien ammuksilta, mikä on ehdoton plussa piiritystilanteita ajatellen.

Asuminen Sully-Sur-Loiressa on silkkaa juhlaa: ­siellä voitte nautiskella valoisista ­Loiren ­laakson öistä ja päiväsaikaan linnan korkeat huoneet, suojaisa sisäpiha ja avara puisto suorastaan kylpevät auringonvalossa.

Linnassa on useita suuria saleja, joissa voi järjestää suuriakin juhlia tai vaikkapa mittavia oikeudenkäyntejä. Linnan kuuluisiin entisiin asukkaisiin lukeutuu muun muassa Jeanne d’Arc, joka virui linnan vankityrmässä kaksi kuukautta kärsit­tyään tappion Parii­sissa syyskuussa 1430.

Ehkä sinua kiinnostaa...