Lapsihallitsija Tutan­kha­menin patsaskaan ei säästynyt, kun museo ryöstettiin Egyptissä.

© AFP/scanpix/Shutterstock

Haudanryöstäjät tuhoavat Egyptin menneisyyttä

Koskaan ennen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan arkeologisia aarteita ei ole ryöstetty, räjäytetty tai hakattu kappaleiksi niin paljon kuin nyt. HISTORIA haastatteli muutamaa nykypäivän egyptiläistä haudanryöstäjää.

perjantai 18. marraskuuta 2016 teksti Rasmus Bøgeskov, Philippe Boström & Niels-Peter Granzow Busch
Eräänä päivänä muutama kuukausi Egyptin tammikuussa 2011 tapahtuneen vallan­kumouksen jälkeen Kairosta saapui miehiä al-Gubban kylään.


Kylän asukkaat eivät halua kertoa, keitä he olivat, tai ehkä he eivät edes tiedä sitä tarkalleen. Joku sanoo, että miehet olivat insinöörejä, toinen väittää, että he olivat Egyptin muinaismuistovirastosta. Useimmat kyläläiset puhuvat vain ”mafiasta”.

”Al-Gubbassa sijaitsevaan kumpuun on haudattu arvokkaita aarteita, ja me maksamme teille, jos kaivatte ne meille”, miehet sanoivat kyläläisille.

Kyläläiset höristivät korviaan vaikkakaan eivät yllättyneet. Al-Gubba sijaitsee Etelä-Egyptissä maakunnan pääkaupunkia Assuania, tuhannen kilometrin päässä Kairosta.

Noilla seuduilla hiekkaan on hautautunut paljon aarteita menneiltä vuosituhansilta. Kyläläiset olivat ennenkin pohtineet, mahtaisiko heidän päivittäin näkemänsä kumpu sisältää arvokkaita esineitä.

”Teemme teistä kaikista rikkaita”, Kairosta tulleet miehet lupasivat.

Kyläläiset eivät uskoneet äkkirikastumiseen, mutta osa heistä hyväksyi silti vieraiden työtarjouksen hankkiakseen leipää pöytään.

Ennen kuin mielenosoitukset puhkesivat Egyptin yksinvaltaisesti hallinnutta presidenttiä Hosni Mubarakia vastaan tammikuussa 2011, monet al-Gubban asukkaat olivat eläneet matkailusta.

Väkivaltaiset levottomuudet karkottivat ulkomaalaiset, eikä seudulle enää tullut ketään, ja siksi monet sikäläiset suostuivatkin siksi kaivutöihin.

”He maksoivat meille vain neljä euroa päivässä, mutta kuten sanotaan: ’Mies, joka on hukkumaisillaan, takertuu vaikka oljenkorteen’”, selittää Hassan siemaillessaan teetä kahvilassa sen kummun vieressä, jonka miehet halusivat kaivaa auki.

Al-Gubbassa haudanryöstäjät kaivoivat auki ison kummun kaupungin lähellä ja löysivät useita tuntemattomia hautoja.

© Rasmus Bøgeskov/Historie

Haudanryöstö hyödytti kaikkia

Muiden kylästä kaivutöihin osallistuneiden tavoin Hassankaan ei halua kertoa koko nimeään. Kylän asukkaat kuuluvat Egyptin köyhyysrajalla elävään enemmistöön.


Päivittäisen toimeentulon hankkiminen on kovaa työtä, mutta toisaalta väki on vähään tyytyväinen.

Kaivupalkkiolla saattoi esimerkiksi ostaa tupakkaa.

”Oli parempi tehdä työtä mafialle kuin olla tekemättä mitään ja olla ilman tupakkaa”, sanoo Arafa, 40-vuotias mies, joka ennen vallankumousta järjesti turisteille kamelisafareita.

”Jos löytäisimme jotain, kaikki hyötyisivät siitä, vaikka mafia tietysti ottaisi itselleen suurimman osan”, sanoo Arafa, hoikka, kärsivällisesti keskustelukumppaniaan katseleva mies, joka viettää suurimman osan päivistään kameleiden parissa.

Kun miehet joitakin viikkoja ”ma­fian” vierailun jälkeen alkoivat kaivaa, selvisi nopeasti, että kumpu kätki tuhansia vuosia vanhoja hautoja. 

Hiekka peittää valtavasti aarteita

Haudanryöstäjiä on ollut siitä asti, kun muinaisessa Egyptissä alettiin haudata hallitsijoita ja muita henkilöitä maanalaisiin, rikkauksilla täytettyihin hautoihin.

Maassa piileviä rikkauksia ovat havitelleet itselleen niin köyhät työläiset, korruptoituneet virkamiehet, roomalaiset sotilaat, kristityt ja islaminuskoiset aarteenmetsästäjät kuin eurooppalaiset tutkimusmatkailijat, ahneet arkeologit ja ammattimaiset salakuljettajatkin.

Ryöstäjät eivät silti ehkä koskaan ole olleet niin aktiivisia kuin nyt.

”On mahdotonta tietää, kuinka paljon muinaismuistoja on viime vuosina hävinnyt, mutta määrä on joka tapauksessa suurempi kuin aiemmin. Vallanku­mouk­sen jälkeen monilla oli sellainen tunne, että niiden ryöstelystä ei jää enää yhtä helposti kiinni kuin ennen. Siksi ammattimaisten liigojen lisäksi hautoja ryöstelevät nyt myös tavalliset kansalaiset”, kertoo egyptiläinen arkeologi Monica Hanna.

Hanna on dokumentoinut muun muassa satelliitti­kuvien perusteella laittomien kaivauksien määrän kasvun Dahshurin alueella, jossa sijaitsee kaksi Egyptin vanhimmista pyramideista, Taitettu pyramidi ja Punainen pyramidi. Kaivauksien määrä näyttää kolminkertaistuneen vallankumouksen jälkeen.

Tieto tästä sai armeijan siirtämään alueelle joukkoja. Useimpia tapauksia ei kuitenkaan edes huomata etenkään vähemmän tunnetuissa kohteissa.

Siinä missä ammattimaiset haudanryöstäjät yleensä tietävät, mistä aarteita kannattaa etsiä, tavalliset egyptiläiset iskevät hakkunsa ja lapionsa maahan summamutikassa.


Jotkut tosin maksavat pyhille miehille, jotta nämä kysyisivät korkeimmilta voimilta, missä aarteet sijaitsevat.

Toiset taas vain kaivavat toiveikkaina talojensa alta niin, että rakennuksia on jopa romahtanut. Tarinoita aarteilla rikastuneista liikkuu paljon ja sanotaan, että ”Kaivatpa sitten missä päin Egyptiä tahansa, aina löytyy jotain”.

Niilin varrella on asuttu yli kuusi vuosituhatta ilmastossa, jossa esineet säilyvät erinomaisesti. Kairossa sijaisevan muinaismuistoministeriön virkamiesten mukaan Egyptin hiekkaan kätkeytyy valtavasti aarteita, joista on kaivettu esiin ehkä vasta 30 prosenttia.


Niitä on talojen alla, pelloilla ja nykyisten niin kristittyjen kuin islamilaistenkin hautausmaiden kätköissä. Houkutus etsiä kalleuksia on suuri.

Vuoden 2011 levottomuuksien aikana Kairossa sijaitseva Egyptiläinen museo ryöstettiin. Useita muumioita tuhottiin ja 54 korvaamattoman arvokasta esinettä varastettiin. Monet esineistä on saatu takaisin. Yksi niistä on Tutankhamenin patsas, jolta tosin oli katkennut jalka ja käsi.
© AFP/Scanpix

Poliisit pakenivat al-Gubbasta

Kansannousu Egyptin presidenttiä Hosni Mubarakia vastaan vuonna 2011 tuntui myös al-Gubbassa.


Kun poliisi hakkasi yhden kyläläisen kuoliaaksi, kuohahti vuosia kytenyt viha valtion koneistoa vastaan. Kyläläiset ryntäsivät poliisiasemalle, pakottivat poliisit pakosalle, varastivat kaiken arvokkaan ja tuhosivat loput.

Sittemmin kylässä ei ole ollut poliisia. Poliisiaseman rauniot ovat jäljellä ikään kuin kapinan muistomerkkinä. Koska poliisin sijaan kylässä oli paljon työttömiä miehiä, tilanne oli otollinen antiikkiesineiden salakuljettajille.


Muutamassa viikossa kylän miehet kaivoivat kumpuun syvän onkalon, ja lopulta he osuivat johonkin kovaan.

”Kaivoimme lähes kymmenen metriä syvän kuopan, ennen kuin törmäsimme seinään, jossa oli piirtokirjoitusta. Sen jälkeen löysimme oviaukon. Sisäänkäynti oli tukittu kivillä, joten tiesimme, että haudassa oli käyty jo ennen meitä. Luultavasti asialla olivat olleet roomalaiset”, kertoo valkoiseen, löyhään kaapuun pukeutunut kamelinajaja Arafa Niilin leppeässä tuulessa.

”Siirsimme kivet syrjään ja menimme sisään. Seinillä oli upeita maalauksia, ja huoneet olivat täynnä kalloja ja muita luita. Etsimme arvoesineitä, mutta siellä ei ollut mitään. Roomalaiset olivat vieneet kaiken”, Arafa kertoo.

Kylän matalia savitaloja nousee puoliväliin kummun rinnettä, joka on vain hieman korkeampi kuin kylän moskeija. Kummun toisella puolella, jossa Arafa ja muut huhkivat, näyttää siltä kuin kumpua olisi haukannut iso peto.


Rinteeseen on kaivettu metrien syvyisiä onkaloita, joissa on miehenkorkuinen syvemmälle johtava sisäänkäynti.

Nyt viranomaiset ovat sulkeneet hautakammioiden sisäänkäynnit rautaristikoilla ja riippulukoilla.


Ristikon läpi saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä Arafa ja muut ryöstäjät näkivät, kun tunkeutuivat hautaan lyhtyjen ja taskulamppujen valossa. Seinän korkokuva esittää miestä harteillaan leijonantalja, ja hän uhraa kukka kädessään istuvalle faraolle. Kuva esittää Banfar-nimistä ylimystä, joka haudattiin tänne yli 3 000 vuotta sitten.

Hiekassa haudan ympärillä makaa lukemattomia kallon ja muiden luiden kappaleita. Joku on koonnut niitä paperisäkkiin, joka on jäänyt haudan eteen.
Kyläläiset löysivät Al-Gubbasta yhdeksän hautaa. Niistä useissa oli hyvin säilyneitä korkokuvia ja seinämaalauksia. Yhdestäkään ei löytynyt mitään, joka olisi hyödyttänyt ”mafiaa” tai kyläläisiä.

”Löysimme vain pieniä patsaita ja roinaa. Kaikki arvokas on ryöstetty aikapäiviä sitten. Luulen kuitenkin, että siellä on jotain, mitä emme ole vielä löytäneet. Ehkä syvemmällä maan alla on kammioita, joissa kukaan ei ole käynyt aiemmin ja joissa piilee suuria rikkauksia”, Hassan sanoo.

Aarteita vessanpytyissä

Haudanryöstäjien ehkä suurin uhka on 32-vuotias sanavalmis arkeologi Monica Hanna.


Siinä missä viranomaiset tuntuvat suhtautuvan laittomiin kaivauksiin parhaassakin tapauksessa vain surkutellen, Hanna on ottanut tehtäväkseen paljastaa, miten Egyptin ainutlaatuinen kulttuuriperintö katoaa maasta.

Hanna on tehnyt suurin piirtein pahimman virheen, jonka voi tehdä, jos havittelee arkeologin uraa Egyptissä: hän on arvostellut juuri niitä viranomaisia, joiden vallassa on myöntää rahaa ja kaivauslupia muinaisten kohteiden tutkimiseen.


Vallankumouksen hengen rohkaisemana ja palavaa intoa uhkuen hän ja kaksi hänen nais­puolista kollegaansa ovat kuitenkin hyväksyneet tekojensa hinnan ja iloitsevat saavuttamistaan pienistäkin voitoista.

Vaikka heidän idealisminsa ei riitä pysäyttämään järjestäytynyttä rikollista muinaisesineiden kauppaa, he ovat kerta toisensa jälkeen onnistuneet paljastuksillaan herättämään tiedotus­välineissä niin paljon huomiota, että viranomaisten on ollut pakko tehostaa toimenpiteitä Egyptin arkeologisten aarteiden suojelemiseksi.

”Olemme saaneet monet egyptiläiset tajuamaan tilanteen vakavuuden. Se on ensimmäinen ja tärkein askel kohti muutosta. Lisäksi tiedämme, että virkamieskoneiston alimmilla tasoilla moni on tyytyväinen siihen, mitä teemme. Saamme heiltä myös paljon tietoa”, Monica Hanna kertoo.

Hannan mukaan suurin ongelma on se, että viranomaiset huolehtivat vain kuuluisista nähtävyyksistä, jotka vetävät matkailijoita. Muita Egyptin arkeologisesti tärkeitä alueita suojellaan vähemmän, jos lainkaan.

”Ministeriöllä on palkkalistoillaan 14 000 vartijaa, mutta mitä hyötyä siitä on, kun monet heistä ovat kouluttamattomia ja kehnosti aseistettuja?”

Hannan mukaan osa vartijoista, jotka ovat muutenkin pienipalkkaisia, joutuu jopa ostamaan ammukset aseisiinsa omilla rahoillaan.

”Mitä he voivat ammattimaisille rikoskoplille, joilla on maastoajoneuvot, metallinilmaisimet ja konekiväärit ja jotka saavat apua täkäläisiltä tai ulkomaisilta arkeologian tuntijoilta?”

Varastetut muinaismuistot salakuljetetaan Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Persianlahden öljymaihin, joissa esineet myydään yksityisille keräilijöille tai huutokaupataan. Viranomaiset yrittävät jarruttaa salakuljetusta, mutta myöntävät, että heillä on vastassaan erittäin taitavia ammattirikollisia.

”He löytävät koko ajan uusia väyliä ja menetelmiä, ja meidän on vaikeaa pysyä perässä”, selittää Iman al-Rauf, joka johtaa salakuljetuksen vastaisia toimia Egyptissä. Vuonna 2014 viranomaiset takavarikoivat 2 700 muinaismuistoa 150 tapauksessa.


Al-Rauf kertoo, että he löysivät muinaisesineitä esimerkiksi keramiikkayrityksen wc-istuinkuormasta. Kerran faraon kuolinnaamio oli piilotettu Tut­ankh­amen-matkamuiston sisään. Ministeriön suurin ongelma on kuitenkin maan rajojen valvonta.

”Egyptin Libyan ja Sudanin vastaisella rajalla on tuhansia kilometrejä aavikkoa. Sitä on mahdotonta valvoa.”
Tuhoutuneiden aarteiden joukossa on 4 500 vuotta vanha egyptiläisen avioparin patsas.
© Salima Ikram

Egyptin suojelijat ovat itse roistoja

Kun poliisipartio vuonna 2012 havaitsi al-Gubban laittomat kaivaukset, ei tapahtunut muuta kuin että viranomaiset sulkivat hautakammiot rautaristikoilla. Sen jälkeen hiekka on hiljalleen valunut kummun päältä alas ja jo puoliksi haudannut sisäänkäynnit.

Monica Hanna sanoo, että hallinto on lisännyt toimia haudanryöstöjen ehkäisemiseksi, mutta ne ovat riittämättömiä todellisten tulosten aikaan saamiseksi. Al-Gubbassa ei viranomaisiin juuri luoteta mutta ei niitä pelätäkään.

”Egyptin suojelijat ovat itse joukko roistoja”, kylässä sanotaan. ”Miksi muiden kansalaisten pitäisi noudattaa lakia, kun nekin, jotka laativat lait ja joiden pitäisi pitää huolta niiden noudattamisesta, varastavat?”

Museoihin ja temppeleihin käytetään rahaa, mutta kylän asukkaat eivät saa valtiolta mitään, jolleivät maksa lahjuksia.

”Valtio on kiinnostunut vain matkailusta. Se hemmottelee kuolleita faraoita mutta me, elävät, olemme sille yhden­tekeviä”, sanoo aiemmin matkaoppaana toiminut nuori Ali.

Kyläläiset tietävät, että muinaisjäännösten myyminen ulkomaille on väärin, mutta yleisen käsityksen mukaan maa kätkee niin paljon rikkauksia, ettei muutama haudanryöstö haittaa.

”Egyptin hiekassa riittää aarteita kaivettavaksi tuomiopäivään saakka. Eivät ne lopu täältä ikinä”, kiteyttää Hassan kyläläisten näkemyksen.

Ehkä sinua kiinnostaa...