Stonehengestä on löydetty epätavallisen paljon ihmisluita, minkä perusteella jotkut arkeologit ovat arvelleet, että kyseessä on muinainen hautausmaa.

Arkeologian suuret mysteerit

Kuka pystytti kivipaadet ranskalaisille pelloille? Miksi kaukaisella Tyynenmeren saarella seisoo jättimäisiä ihmispatsaita? Historian arvoituksellisimmat monumentit ja arkeologiset löydöt askarruttavat arkeologien mieliä yhä edelleen.

maanantai 26. maaliskuuta 2018 teksti Nanna Bay

1. Stonehenge

Noin 3000–2300 eaa. Mihin maailman tunnetuinta kivimuodostelmaa on käytetty?

5 000 vuotta sitten tuulenpieksämällä tasangolla Wiltshiressä Etelä-Englannissa tehtiin 110 metrin levyinen kaivanto. Todennäköisesti alueella asunut muinainen kansa kaivoi ojan puisilla työkaluilla ja eläinten luilla. Sen jälkeen he pystyttivät kaivantoon puisia paaluja kehän muotoon. Paikka tunnetaan nykyään nimellä Stonehenge Kaivannon sisältä ja ympäriltä on löydetty 5 000 poltetun ruumiin jäänteet.

Stonegenge Riverside -projektissa työskentelevän professori Mike Parker Pearsonin mukaan löytö viittaa siihen, että alueen asukkaat ovat alkujaan käyttäneet Stonehengeä hautausmaana. Puupaalut korvattiin myöhemmin, hiiliajoituksen mukaan noin vuonna 2600 eaa., 82 suurella doleriittikivellä.

Samassa yhteydessä kun kivipaadet pystytettiin kaivantoihin, Stonehengen pohjoista suuaukkoa laajennettiin. Aukko on suunnattu niin, että auringonnousun ensi säteet lankeavat sen läpi kesäpäivän seisauksen ja auringonlaskun viime säteet talvipäivän seisauksen aikana.

Tutkijat olivat pitkään yksimielisiä siitä, että kivet on tuotu Stohehengeen 250 kilometrin päästä Walesista Preseli Hillsin kukkuloilta. Kivet olisi hakattu louhintapaikalla ja rahdattu Wiltshireen maitse ja jokea pitkin teloilla ja lautoilla.

Uskomuksen mukaan Preseli Hillsin pyhät lähteet ovat antaneet kiville parantavia ominaisuuksia. Arkeologit Tim Darvill ja Geoff Wainwright uskovatkin Stonehengen olleen pyhiinvaelluspaikka ja temppeli, jonne sairaat on viety parannettaviksi. Tutkijat perustelevat teoriaansa Stonehengen ympäristöstä löydetyillä lukuisilla luiden jäänteillä. Luissa on jälkiä sairauksista ja murtumista, ja hampaiden jäännöksistä on voitu päätellä luiden olevan peräisin monilta eri heimoilta.

Kaikkein uusimmat teoriat väittävät, että tonnien painoisia kivipaasia ei ole suinkaan raahattu paikalle 250 kilometrin päästä, vaan että ne ovat kulkeutuneet Stonehengen läheisyyteen jääkaudella liikkuvan jään mukana.

Stonehenge rakennettiin vaiheittain, ja viimeiset 30 kiveä tuotiin sinne noin 4 400 vuotta sitten. Nämä jopa 50 tonnin painoiset hiekkakivipaadet ovat peräisin Marlborough'n alueelta 40 kilometriä Stonehengestä. Stonehengen tunnusmerkiksi muodostuneet kivet asetettiin puoliympyrän muotoon pareittain, ja kahden kiven päälle asetettiin lappelleen yksi kivi.

2. Voynichin käsikirjoitus

Ikä tuntematon: Mikä on salaperäisen kirjan tarina?

Kirjan ensimmäisessä osassa on meille tuntemattomien kasvien kuvia. Toisessa osassa kuvataan ehkä aurinkokuntaa ja tähtiä. Kirjoitusta ei ole pystytty tunnistamaan.

Vuonna 1912 puolalais-amerikkalainen antikvariaatinpitäjä Wilfrid Voynich sai käsiinsä varsin omituisen kirjan. Värikkäästi kuvitettu 240-sivuinen teos sisältää tunnistamatonta kirjoitusta. Maailman parhaat salakirjoitusasiantuntijat ovat yrittäneet vuosikausia selvittää kirjoituksen saloja siinä onnistumatta.

Tutkimuksissa on varmistunut, että teksti on ”oikeaa” kirjoitusta ja sisältää kielille ominaisia rakenteita. Kirjan kuvissa esiintyvistä vaatteista, rakennuksista ja kampauksista jotkut tutkijat ovat päätelleet, että käsikirjoitus on peräisin Euroopasta 1450–1520-luvulta.

Jotkut ovat esittäneet sen tekijäksi itse Leonardo da Vinciä (1452–1519). Tekijäksi on arveltu myös fransiskaanimunkki Roger Baconia (1214–1294), kun taas skeptisimmät uskovat koko kirjan olevan Wilfrid Voynichin taidokas huijaus.

3. Tarimin muumiot

1800 eaa.  Keitä olivat Kiinaan 4 000 vuotta sitten haudatut eurooppalaiset?

Kiinan salaperäisillä muumioilla on eurooppalaisia piirteitä.

1980-luvulla kiinalaiset arkeologit kaivoivat Länsi-Kiinassa Tarimin aavikolta esiin noin sata muumiota. Vanhimmat muumioista olivat noin 4 000 vuotta vanhoja, ja ne olivat säilyneet hyvin alueen kuivassa ja suolaisessa maaperässä. Tutkijoiden hämmästykseksi muumioilla oli eurooppalaisille tyypilllisiä piirteitä: vaalea tai punertava tukka tai parta, pitkä nenä ja syvällä olevat silmät.

Dna-testit vahvistivat, että muumiot olivat alkuperältään eurooppalaisia. Vainajien arvellaan mahdollisesti kuuluneen muinaiseen ratsastajakansaan, joka on vaeltanut Euroopasta itään.

4. Pääsiäissaaren kuvakirjoitus

1500-luku. Miten rongorongo-kirjoitusta pitäisi tulkita?

Kuvakirjoitusta luetaan vasemmalta oikealle ja alhaalta ylös.

 

Noin 500 vuotta sitten Pääsiäissaaren asukkaat kaiversivat hainhampailla tai muilla sopivilla työkaluilla kuvakirjoitusta puunpalasille, jotka löydettiin saarella tehdyissä kaivauksissa 1800-luvun lopulla. Nämä puupalat ovat edelleenkin tutkijoille melkoinen arvoitus. Koodiasiantuntijat eivät ole pystyneet selvittämään tätä rongorongoksi nimettyä kirjoitusta, mutta jotakin siitä on saatu selville.

Kirjoitus kulkee vasemmalta oikealle ja alhaalta ylös, ja joka toinen rivi on ylösalaisin. Ensin luetaan siis alin rivi vasemmalta oikealle, minkä jälkeen puulaatta käännetään ylösalaisin ja luetaan toinen rivi. Yksittäisiä laattoja on tulkittu mm. luetteloiksi esi-isistä tai saaren jumalten ylistykseksi. Samantyyppiset kuviot toistuvat saarella monissa kivissä, mutta niitä ei pidetä kirjoituksena.

5. Induskulttuurin tuho

Noin 3000–1800 eaa. | Miksi yksi loistokkaimmista muinaiskulttuureista hävisi aivan yhtäkkiä?

Harappan taidokkaat tiilitalot ovat osoitus induskulttuurin teknisestä osaamisesta.

1920-luvulla Pakistanista Indusjoen laaksosta löytyi jäänteitä ennen tuntemattomasta kulttuurista. Sittemmin arkeologit ovat kaivaneet alueelta esiin yli tuhat kylää ja kaupunkia, jotka ovat kuuluneet Induksen laakson kukoistavaan kulttuuriin.

Se on ollut historian ensimmäisiä kaupunkiyhteisöjä ja yksi entisajan kehittyneimmistä sivilisaatioista. Arkeologisissa kaivauksissa löytyneet kirjoitus- ja helmitaulut sekä viitteet standardoituun mittajärjestelmään kertovat vilkkaasta kaupankäynnistä.

Vaikuttavia ovat myös kaupunkien täsmällinen ruutuasemakaava ja tiilitalot, jotka kertovat kaupunkisuunnittelusta ja Induksen laakson asukkaiden teknisesta ja matemaattisesta osaamisesta. Suurimmista kaupungeista Harappasta ja Mohenjo-Darosta on löydetty kylpylöitä, ja kaupunkien talot on liitetty tehokkaaseen viemärijärjestelmään.

Noin 3 800 vuotta sitten kulttuuri hävisi äkillisesti tuntemattomasta syystä. Ilmastotutkimukset osoittavat, että Induksen laakson ilmasto kylmeni vuoden 1800 eaa. tienoilla merkittävästi, mikä on saattanut vähentää alueen elintärkeitä monsuunisateita. Mahdollisesti myös voimakas maanjäristys on muuttanut alueen jokien virtausta ja kuivattanut tärkeän Sarasvatijoen.

6. Moait

Noin 1250–1500. Miksi Pääsiäissaaren kiviset ihmispatsaat pystyttiin?

Kalliosta louhitulle patsaalle tehtiin syvät silmäkuopat, jotka tutkimusten mukaan todennäköisesti koristeltiin korallilla.

3 600 kilometriä Chilen rannikolta sijaitsee tuliperäinen Pääsiäissaari. Siellä, yhdessä maailman eristyneimmistä paikoista, kohoaa satoja suuria ihmistä muistuttavia patsaita, niin sanottuja moaieja.

Valtavat kivipatsaat ovat tiettävästi Pääsiäissaaren ensimmäisten asukkaiden, polynesialaisten, pystyttämiä. He saapuivat saarelle kanooteilla ja lautoilla noin 300–500 vuotta ajanlaskumme alun jälkeen ja louhivat seuraavien tuhannen vuoden aikana saaren tuliperäisestä kiviaineksesta lähes tuhat patsasta.

Työssä käytettiin basaltista valmistettuja talttoja, jotka purivat tehokkaasti pehmeään vulkaaniseen laavakiveen Rano Rarakun kivilouhimossa sammuneen Rano Kaun tulivuoren juurella. Yhden ainoan moain valmistaminen saattoi viedä 6–7 mieheltä jopa vuoden.

Suurin patsaista, jota kutsutaan nimellä Paro, on noin 12 metrin korkuinen ja painaa 82 tonnia. Valtaosa Pääsiäissaaren veistoksista on kuitenkin vain 3,5–6 metrin korkuisia.

Louhimosta patsaat kuljetettiin 25 kilometriä saaren poikki ja pystytettiin jalustoille rantaviivaa myötäillen selkä merelle päin. Erityisesti arkeologeja on askarruttanut painavien patsaiden kuljetus puuttomalla saarella, jossa ei myöskään ole elänyt kuormajuhdiksi sopivia eläimiä. Siitepölyanalyysit ovat kuitenkin sittemmin paljastaneet, että saarella on ollut puita aina 1650-luvulle asti, joten patsaita on saatettu kuljettaa puusta valmistetuilla teloilla.

Yleisin teoria patsaiden merkityksestä on se, että ne symboloivat kuolleiden esi-isien henkiä, jotka jalustoiltaan vartioivat eläviä sukulaisiaan. Useimmat patsaat kaadettiin tai tuhottiin saaren levottomuuksissa 1700-luvulla.

7. Piri Reisin maailmankartta

1513. Miten turkkilainen amiraali osasi piirtää Antarktiksen rantaviivan vuonna 1513?

Historioitsijat uskovat Piri Reisin kartan kuvaavan Etelämantereen rannikkoa.

 

Vuonna 1929 Topkapin palatsista Istanbulista löytyi palanen 500 vuotta vanhaa karttaa. Gasellinnahalle piirretyn kartan oli tehnyt turkkilainen amiraali ja kartanteijä Piri Reis vuonna 1513. Hän on itse kertonut valmistaneensa kartan 20 muun karttapiirroksen perusteella.

Alkuperäisestä kartasta on säilynyt vain kolmannes. Siinä näkyy Etelä-Amerikan ja Itä-Afrikan rantaviivoja melko oikeassa mittakaavassa. Osa tutkijoista uskoo, että kartan eteläisin osa kuvaa Antarktiksen rantaviivaa, joka oli sula vuonna 4 000 eaa.

Ihmetystä aiheuttaa, miten Piri Reis on osannut kuvata mannerta, jota tuolloin ei tiettävästi vielä tunnettu.

8. Kadonnut roomalaislegioona

 

Noin 50 eaa. Minne katosivat Crassuksen 10 000 sotilasta?

Vuonna 53 eaa. 10 000 miehen roomalaislegioona katosi jäljettömiin. Sotilaat olivat osallistuneet Carrhaen taisteluun, jossa parthialaiset kukistivat roomalaiset.

Roomalaisen historioitsija Pliniuksen mukaan legioona lähetettiin sotavankeina Pohjois-Afganistaniin. Näyttää kuitenkin siltä, että sotilaat pääsivät karkuun ja pakenivat itään, jossa he olisivat asettuneet Pohjois-Kiinaan Gobin autiomaan lähelle ja perustaneet Li-jianin (Rooma kiinaksi) kaupungin. Teoriaa vahvistavat ajan kiinalaislähteet, jotka kuvailevat Li-jianin asukkaita pitkiksi, vaaleahiuksisiksi ja sinisilmäisiksi.

9. Costa Rican kivikuulat

Noin 200 eaa.–1500 jaa. Mistä sadat painavat kivikuulat ilmestyivät Väli-Amerikan viidakkoon?

Kivikuulat ovat läpimitaltaan kahdesta sentistä kahteen metriin. Pienimmät eivät ole aivan pyöreitä, mutta suurimmat ovat täydellisiä palloja.

 

Costa Rican viidakoissa puita kaataneet banaaniviljelmien työntekijät tekivät vuonna 1930 oudon löydön: yli sata kivistä kuulaa, joiden läpimitta vaihteli senteistä pariin metriin ja joista suurimmat painoivat 16 tonnia.

Arkeologit ovat ajoittaneet kivikuulat niiden läheltä löydettyjen ruukkujen perusteella 500–2 200 vuoden päähän eli kaikkiaan 1700 vuotta pitkälle ajanjaksolle. Valtaosa palloista on kovaagranodioriittia, jota saadaan kivilouhokselta 25–30 kilometrin päästä kuulien löytöpaikalta. Alunperin Costa Rican kuulat oli asetettu kolmion muotoon tai linjoihin, jotka osoittivat Maan magneettista pohjoisnapaa kohti. Siksi arkeologit ovatkin arvelleet niiden palvelleen tähtitiedettä.

Kuulien tekijästä tai käyttötarkoituksesta ei ole varmaa tietoa, mutta niiden täydellisen pyöreä muoto osoittaa, että ne on tehnyt matemaattisesti korkealle kehittynyt kansa.

10. Carnacin megaliittikivet

Noin 3300 eaa. Mikä tarkoitus Bretagnen kiviriveillä on?

Eteläbretagnelaisella pellolla kohoaa 3 000 kiveä, joista suurimmat ovat lähes neljän metrin korkuisia.

 

Eteläranskalaista Carnacin kaupunkia ympäröivillä pelloilla seisoo suuria kivipaasia suorissa, yli kilometrin pituisissa riveissä. Kivet on louhittu läheisistä kallioista ja pystytetty 4500–2000 eaa., useimmat ovat ajalta 3300 eaa.

Tutkijat uskovat, että kivien pystytyksen aloitti paikallinen kelttien sukuinen heimo, mutta niiden merkitystä ei tiedetä. Kivet ovat saattaneet olla osa sukupolvia jatkunutta perinnettä, jossa perheet ovat pystyttäneet kiviä esi-isilleen. Jotkut ovat päätelleet kivien linjoista, että niiden tarkoitus on havainnoida planeettojen liikkeitä.

Mielenkiintoisimpiin esityksiin kivien mahdollisestä käyttötarkoituksesta kuuluu ranskalaisinsinööri Pierre Méreaux'n vuonna 1985 esittämä teoria, jonka mukaan päällekkäin asetetut kivet ovat olleet Carnacin muinaisen väestön käyttämiä alkeellisia maanjäristysilmaisimia.

11. Huapalcalcon ­pieni pyramidi

Noin 800 jaa. Kuka rakensi Meksikon pienimmän pyramidin?

Tulancingossa sijaitseva Huapalcalcon pyramidi on selvästi tavallista pienempi.

 

Tulancingossa Meksikossa on kummallinen pyramidi. Arkeologit ovat ajoittaneet sen 800-luvulle, alueen muut pyramidit rakentaneiden Teotihuacánin kaupunkikulttuurin ja tolteekkien väliseen aikaan. Tässä ns. Huapalcalcon pyramidissa on muutakin hämmästyttävää kuin sen rakentamisaika: se on huomattavasti pienempi kuin aikakauden muut meksikolaispyramidit.

Arkeologi Carlos Hérnandez Meksikon kansalliselta historiantutkimuslaitokselta esittikin siksi viime vuonna epäilyksen, että pyramidin on rakentanut jokin tähän asti tuntematon kulttuuri.

12. Bagdadin paristo

Noin 100 eaa. Käyttivätkö parthialaiset paristoja?

Irakissa vuonna 1936 tehdyissä kaivauksissa erään muinaisen kaupungin raunioista kaivettiin esiin pieni saviruukku. Ruukku oli vain 13 sentin korkuinen, ja sen iäksi arvioitiin 2 000 vuotta. Sinetöidyssä astiassa oli sisällä rautatanko, joka oli sijoitettu kuparisylinteriin. Tutkimuksissa havaittiin, että jokin hapan neste, kuten etikka tai sitruunamehu, oli syövyttänyt rautatankoa.

Massachusettsin High Voltage Universityssä tehdyt tutkimukset osoittivat, että kun rautatangon sisältävä sylinteri täytetään esimerkiksi sitruunamehulla, saadaan paristo, joka tuottaa sähkövirtaa puolen voltin edestä. On mahdoton sanoa, käyttivätkö parthialaiset ruukkua todella paristona vai onko se ollut esimerkiksi pelkkä papyrussäiliö.

13. Nazcan linjat

Noin 200 eaa.–700 jaa. Mitä Nazcan aavikon kilometrien pituiset linjat ovat?

Perun eteläisellä rannikkotasangolla levittäytyy mystisiä kuvioita 500 neliökilometrin laajuisella alueella. Maahan on uurrettu jopa 1,7 kilometrin pituisia viivoja sekä kymmeniä valtavia piirroksia, jotka kuvaavat muun muassa geometrisia kuvioita, eläimiä ja ihmisiä.

Kuvioiden välittömästä läheisyydestä löydettyjä esihistoriallisia tulisijoja ja ruukkulöytöjä tutkimalla arkeologit ovat arvioineet kaiverrosten iäksi 1 500–2 000 vuotta. Tuolloin alueella asui paracas- ja nazca-intiaaneja. Kuviot on tehty raaputtamalla pois maan punainen kivinen pintakerros ja paljastamalla näin alla oleva vaaleampi maakerros. Maapallon kuivimpiin kuuluvassa ilmastossa kuviot ovat säilyneet hyvin aina tähän päivään asti.

Hyvin säilyneiden Nazca-linjojen tarkoitus on edelleen täysi arvoitus, mutta arveluja on toki esitetty runsaasti. Amerikkalainen historioitsija ja arkeologi David Johnson on muun muassa arvellut, että linjat on tehty osoittamaan maan alla kulkevia vesisuonia.

Yleisimmän teorian mukaan kuvioilla on uskonnollinen merkitys. Linjat ovat saattaneet toimia polkuina, jotka ovat johtaneet paracas- ja nazcakansojen uskonnollisille kulttipaikoille. Niillä on saatettu myös yrittää lepyttää kuivuudesta kärsineen alueen jumalia.

Yksi Nazcan aavikon suurimmista kuvioista on lintu, jonka siipien väli on 130 metriä.

Ehkä sinua kiinnostaa...