Titanic: Kuolinkamppailun silminnäkijät

Abelseth näki, miten jättiaalto lähestyi pelastusvenekantta. Kauhuissaan hän katseli, kuinka ihmiset yrittivät turhaan paeta ­lähestyvää vesimassaa. Vain nopeimmat ehtivät kiivetä turvaan, muut aalto vei mukanaan jäätävän kylmään mereen. Abelseth oli itse toistaiseksi turvassa takimmaisen savupiipun takana olevalla venekannella.

Titanicin perä kohosi yhä pystympään, ja yhtäkkiä jostain alapuolelta alkoi kuulua kovaäänistä pauketta, repeytyvän metallin kirskuntaa, särkyvän lasin helähdyksiä ja sinne tänne putoilevien kansituolien kolinaa. Perä osoitti jo lähes pystysuoraan ylöspäin, eikä kallistunut kansi enää tarjonnut jalansijaa.

Abelseth ­näki ihmisten putoilevan mereen kaikkialla hänen ympärillään. Hän itse roikkui tovereineen pelastusveneen laskuköydestä. Lopulta hän kuuli lankonsa huutavan:
”Meidän on hypättävä, muuten pyörre imaisee meidät mukaansa!”

”Ei!” Abelseth huusi takaisin, ”Ei hypätä vielä. Kuolemme joka tapauksessa, joten roikutaan tässä vielä vähäksi aikaa.”

”Hypätään”, lanko intti epätoivoissaan, mutta Abelseth halusi vielä odottaa. Kun vedenpinta oli enää noin metrin päässä, kolmikko loikkasi käsi kädessä mereen. Kun he pulpahtivat pärskien ja henkeään haukkoen pintaan, Abelseth huomasi takertuneensa vedessä kelluviin köysiin.

”Tämä on menoa”, hän ajatteli ja irrotti ­otteensa toisten käsistä.

....

Lue koko artikkeli

Jos haluat lukea Olaus Abelsethin ja kolmen muun Titanicilta selviytyneen kertomukset kokonaisuudessaan, napsauta Lataa-painiketta. Pdf-artikkelin voivat ladata kaikki historinet.fi-sivuston käyttäjiksi rekisteröityneet. Rekisteröityminen on ilmaista. Jos et vielä ole rekisteröitynyt, voit tehdä sen, kun napsautat Lataa.