Tuliaseiden ”sormenjäljet”

Jokainen tuliase jättää sillä laukaistuun ammukseen yksilöllisen jäljen, jonka perusteella surma-ase on mahdollista tunnistaa.

Aseiden valmistamisessa käytetyt koneet kuluvat, mistä syystä jokaisen aseen iskuri, perä ja rihlat ovat keskenään erilaisia. Forensinen ballistiikka pohjaa todistuksensa pitkälti aseiden mikroskooppisiin eroihin.

Scotland Yardin etsivä Henry Goddard havaitsi vuonna 1835, että kahdessa eri murhassa käytetyissä ammuksissa oli samanlainen valuvirhe. Eräältä epäillyltä löytyi myöhemmin valumuotti, joka tuotti samanlaisen vian. Forensisen ballistiikan läpimurto tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1929 niin kutsutun Valentinuksen päivän verilöylyn tutkimuksissa Chigagossa.

Seitsemän gangsteria oli ammuttu, ja poliisia epäiltiin. Ballistiikan asiantuntija ­Calvin Goddard (ei sukua Henrylle) ­tutki murhapaikalta kerätyt luodit ja ­totesi ­niiden olevan peräisin Thompson-kone­pistooleista, jotka olivat tunnistettavissa. Goddard pystyi jopa kertomaan murhissa käytettyjen aseiden lippaiden koon. ­Poliisin konepistoolit tutkittiin, eikä yhtäkään ollut käytetty surmissa.

Muutamaa kuukautta myöhemmin poliisi takavarikoi kaksi konepistoolia eräältä Al Caponen joukkioon kuuluneelta gangsterilta. Goddard ampui takavarikoiduilla aseilla ja vertasi ampumiaan luoteja verilöylyn jäljiltä löytyneisiin. Vertailu todisti, että kumpaakin aseista oli käytetty Valentinuksen päivän verilöylyssä.

• Edellinen Sivu 10 / 18 Seuraava