Paljastavat sormenjäljet

Brittiläinen siirtomaaupseeri William Herschel esitti 1860-luvun alussa. että kaikkien ihmisten sormenjäljet ovat yksilöllisiä. Hän alkoikin ottaa intialaisilta työmiehiltään sormenjäljet allekirjoitukseksi työsopimukseen.

Herschelin maanmies Francis Galton ­loi sormenjälkitutkimuksen tieteellisen perustan 1800-luvun lopulla ja esitti tutkimuksiensa pohjalta maailman ensimmäisen sormenjälkityyppien luokituksen, joka sisälsi kahdeksan kaarten, silmukoiden ja pyörteiden muodostamaa alaluokkaa ja muita yksityiskohtia. Luokittelu kaariin, silmukoihin ja pyörteisiin teki mahdolliseksi kerätä rikostutkimustarkoituksiin käyttökelpoisia sormenjälkiarkistoja. Galton myös todisti, että sormenjäljet pysyvät muuttumattomina ihmisen koko eliniän ja että jäljet ovat yksilöllisiä.

Galton kuvaili millaisia sormen­jälkiä rikospaikoilta löytyy: ensinnäkin­ näkyviä, esimerkiksi verisiä sormenjälkiä, toiseksi painaumajälkiä pehmeissä materiaaleissa, kuten saippuassa tai ­vahassa, ja kolmanneksi latentteja jälkiä, jotka eivät näy, ja joita silti jää kaikille tasaisille pinnoille, koska ­sormenpäissä on ihosta erittyvää rasvaa ja kosteutta.

• Edellinen Sivu 5 / 18 Seuraava