10 000 oluen vuotta

Olutta on valmistettu luultavasti siitä lähtien, kun muinaiset egyptiläiset ja mesopotamialaiset alkoivat viljellä maata yli kymmenentuhatta vuotta sitten.

Olutta valmistettiin alun perin käyt­tämällä hienoksi jauhettua leipää. Var­hainen olut olikin sakeaa velliä, ja sitä ­juotiin pillillä, jotta astian pohjalle laskeutunut sakka ei päätyisi suuhun. Maanviljelyn levitessä levisi myös oluen valmistus. Ensimmäiset viitteet oluesta Pohjolassa ovat peräisin Tanskan Egtvedistä löytyneestä nuoren tytön haudasta, joka on ajoitettu 1370-luvulle eaa. Haudassa oli muun muassa astia, jossa oli jäänteitä vehnäoluesta.

Olut maistui hyvin myöhemmin eläneille viikingeille, jotka joivat sitä jumaltensa kunniaksi. Viikingit rynnistivät taisteluunkin huutaen ”alu, alu, laukr” eli ”olutta, olutta ja sipulia”. ­Huudolla viitattiin mahdollisesti oluen aiheuttamaan jumalallisena pidettyyn humala­tilaan sekä sipulin parantaviin ominaisuuksiin.

Keskiajalla olutta joivat kaikenikäiset muun muassa siksi, että vesi oli likaista ja maistui pahalta. Sen ajan ihmiset eivät kuitenkaan olleet jatkuvassa humalassa, sillä silloinen arkiolut oli nykyistä paljon miedompaa. Olutta juotiin yleensä raskaan ruuan kyytipoikana, ja se yhdistettiin terveyteen ja hyvinvointiin.

1800-luvulla oluen valmistus teollistui ja valmistusmenetelmät vakiintuivat. Nykyään olutta myydään vuosittain noin 200 miljardin euron edestä.

Muinainen olut valmistettiin leivästä

Olut oli Mesopotamiassa pyhä juoma, ja sillä oli jopa oma jumalattarensa, Ninkasi. Muinaiset meso­potamialaiset valmistivat olutta hiivaleivästä ja vedestä ja maustoivat seoksen hunajalla ja yrteillä.

Oluen valmistuksen katsotaan alkaneen nykyisen Irakin ja Iranin alueella sijainneen Mesopotamian Sumerista. Sumerilaiset mieltyivät olueen, jota pidettiin pyhänä ja jumalten suosikkijuomana. Oluella oli myös oma jumalattarensa, Ninkasi, jonka uskottiin valmistavan olutta 5000-luvulla eaa. perustetun ­pyhän Nippurin kaupungin temppeleissä. Skoolatessaan sumerilaisilla olikin tapana sanoa ”Ninkasira” – ”Ninkasille”.

Varhaisin maininta oluen valmistuk­sesta on peräisin Ninkasille omistetusta ylistyslaulusta noin vuodelta 1700 eaa.. Veisussa sanotaan muun muassa: ”Ninkasi, sinä vaivaat taikinan suurella ­kauhalla ja sekoitat siihen suloisia makuja... Sinä levität mäskin suurille ruokomatoille jäähtymään... Ninkasi, sinä valutat puhtaan oluen tynnyristä niin, että kuulostaa kuin Tigris ja Eufrat kuohuisivat”.

Ninkasia ylistettiin myös siitä hyvästä, että hän täytti ­oluenjuojat ”sisäisellä ilolla”.