Jumala auttaisi kansaansa

Nuoren Jeesuksen asenteesta roomalaisiin ei tiedetä, sillä hänen elämästään ei ole luotettavia lähteitä ennen 20-luvun loppua. Tuolloin Palestiinassa toimi useita uskonnollisia liikkeitä, jotka julistivat suuria muutoksia. Juutalaiset uskoivat, että Jumala auttaisi kansaansa, kunhan nämä tukeutuisivat häneen, joten roomalaisten vastustus nivoutui tiukasti yhteen uskonnon kanssa. Toivoa uudesta vahvasta kuninkaasta vahvistivat pyhien kirjoitusten profetiat vapahtajasta, joka ”murskaisi käärmeen pään” ja palauttaisi juutalaisten vapauden.

Kaikkialla Palestiinassa maallikkosaarnaajat julistivat Messiaan pikaista tulemista ja Jumalan vapahdusta. Lupaukset houkuttelivat ihmisiä, ja monet joutuivat uskonnollisten liikkeiden karismaattisten johtohahmojen pauloihin. Jeesus ei poikennut muista. Hieman alle 30-vuotiaana hänestä tuli Johannes Kastajana tunnetun Palestiinassa toimineen saarnaajan seuraaja.

Meidän aikamme mittapuulla Jeesuksen oppi-isä ja esikuva oli radikaali, ainakin Raamatun kuvausten perusteella. Matteuksen evankeliumissa (Matt. 3:4) kerrotaan, että Johannes Kastaja pukeutui askeettisesti kamelinkarvavaatteeseen ja nahkavyöhön ja söi heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Hänen saarnansa osoittivat hänen olevan tinkimätön julistaja.

Jumalan valtakunta oli lähellä, Johannes julisti ja karkotti arvottomat haukkuen näitä käärmeensikiöiksi, jotka voisivat palata kaduttuaan syntejään. Hän opetti solidaarisuutta kannattajilleen sanoen: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin” (Luukas 3:11). Johannes teki selväksi, että niille, jotka eivät kulkeneet oikeaa tietä, kävisi huonosti: ”Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen” (Luukas 3:11).

Jeesuksen ura saarnaajana oli lyhyt

Evankeliumien mukaan Jeesus antoi Johanneksen kastaa itsensä. Juutalaiset peseytyivät aina ennen temppeliin astumista, mutta Johannes alkoi kastaa kannattajiaan Jordanvirrassa siirtymäriittinä uuteen ja jumalaapelkäävään elämään.

Pian kasteensa jälkeen Jeesus alkoi itse julistaa sanaa ympäri Galileaa. Monien muiden aikansa saarnaajien tapaan hän kulki kaupungista toiseen ja puhui paikallisissa synagogissa, joihin ihmiset kokoontuivat aterioimaan ja keskustelemaan yhdessä.

Jeesuksen ulkonäöstä tai puhetavasta ei ole muuta historiallista tietoa kuin se, että hänen äidinkielensä oli aramea. Ilmeisesti hänen karismansa ja hyvät puhujanlahjansa toivat hänelle kuitenkin nopeasti joukon opetuslapsia, jotka seurasivat häntä ympäri maata. Raamatun mukaan opetuslapset jättivät entisen elämänsä, perheensä ja elinkeinonsa seuratakseen Jeesusta heti tämän kohdattuaan. Historioitsijat kuitenkin arvelevat, että Jeesus oli jo saavuttanut nimeä julistajana, kun hän tapasi Genesaretinjärvellä ensimmäiset opetuslapsensa: kalastajat Simonin ja Andreaksen, jotka jättivät verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Ei tiedetä, kauanko Jeesuksen julkinen toiminta kesti, mutta nykututkimus arvelee, että ei juuri vuotta kauempaa. Kaikki viittaa nimittäin siihen, että hänen toimintansa ei ollut kovin järjestäytynyttä. Jeesus ja hänen opetuslapsensa elivät vaatimattomasti. He nukkuivat, mistä sattuivat yösijan saamaan, ja söivät niiden luona, jotka sattuivat tarjoamaan heille aterian. Jos Jeesus olisi kiertänyt saarnaamassa pidempään, hän olisi tutkijoiden mukaan organisoinut toimintansa paremmin. Heidän mielestään Jeesus ja hänen opetuslapsensa, jotka olivat vaatimattomista oloista, eivät olisi pystyneet paljon pidempään tulemaan toimeen ilman tuloja.

Jeesus kritisoi rivien välissä

Pian Jeesuksen kasteen jälkeen roomalaiset pidättivät ja mestasivat Johannes Kastajan. Uuden testamentin mukaan Johannes oli moittinut paikallista ruhtinasta Herodes Antipasta moraalittomasta elämästä. Uskottavampi kuitenkin on historioitsija Josefuksen kertomus, että Johannes tapettiin, koska roomalaiset pitivät hänen kansankokouksiaan uhkana. Miehittäjät tiesivät, että uskonto voisi olla poliittisesti tulenarka aihe, ja Johanneksen lupaukset Jumalan valtakunnasta voitiin helposti tulkita yllytykseksi kapinaan.

Tässä vaiheessa Jeesus ei vielä vaikuta herättäneen roomalaisissa levottomuutta. Jeesuksen sanoma oli kuitenkin pitkälti sama kuin Johanneksen: Jumalan valtakunta oli lähellä ja oli aika tehdä parannus ja seurata hänen kutsuaan.

Johanneksen tapaan Jeesuksen sanoma oli myös sosiaalinen. Hän julisti, että Jumalan valtakunnassa vallitsi tasa-arvo, ja niin pitäisi vallita myös maan päällä. Ihmiset palvelivat Jumalaa parhaiten auttamalla yhteiskunnan heikompia.

Jeesus nousi vallitsevaa järjestystä ja tapoja vastaan myös muissa asioissa. Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että kun hänen omaisensa tulivat hakemaan häntä, koska luulivat hänen olevan ”poissa tolaltaan”, hän kielsi nämä. Hän kielsi päästämästä äitiään ja veljiään luokseen ja kutsui ympärillään olevia ihmisiä todellisiksi äidikseen ja veljikseen. Yhteiskunnassa, jossa uskottiin käskyyn vanhempien kunnioittamisesta, tuollainen ele on ennenkuulumaton ja herättänyt varmasti paheksuntaa.

Monessa muussa suhteessa Jeesus oli suvaitsevaisempi. Hän piti hyvästä ruuasta ja viinistä hyvässä seurassa, mikä ei miellyttänyt kaikkia.

”Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki.' Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari’”, Jeesus purki ilmeisesti turhautumistaan itsensä ja Johannes Kastajan jatkuvaan vertailuun (Matt. 11:18–19).

Poliittisessa mielessä Jeesus sen sijaan esiintyi lähes maltillisesti, vaikka hän viekkaasti ehkä arvostelikin roomalaisia ja piti näitä pilkkanaan. Jeesuksen saarnoissa viitattiin usein maan ja taivaan valtakunnan väliseen eroon. Maallinen valtakunta, joka Jeesuksen ajan juutalaisille oli Rooman valtakunnan symboli, oli paha, epäoikeudenmukainen ja pinnallinen, ja Jumalan valtakunta oli sen vastakohta. Esimerkki epäsuorasta kritiikistä roomalaisia kohtaan löytyy Markuksen evankeliumin kohdasta, jossa Jeesus ajaa pahat henget miehestä. Kertomuksen mukaan Jeesus kysyi hengeltä tämän nimeä, jolloin tämä vastasi: ”Legioona, sillä meitä on monta.” Jeesus ajoi henget sikalaumaan, joka syöksyi alas jyrkänteeltä.

Historiallista Jeesusta tutkineen raamatuntutkija John Dominic Crossanin mukaan kertomus voidaan lukea roomalaisten vastaisena vertauskuvana, sillä ”legioona” viittasi avoimesti Rooman legiooniin. Tämän teorian valossa kertomus, jossa epäpuhtaana pidetyt siat hukkuvat järveen, on erityisen terävä mielenilmaus miehitysvaltaa vastaan, tosin taidokkaasti puettuna ihmeparannuksesta kertovaksi tarinaksi.

Myös Jeesuksen vastausta kysymykseen, pitääkö roomalaisille maksaa veroa, voidaan pitää kaksimerkityksisenä. Jeesus käski antaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu. Mutta uskovan näkökulmasta on oikeutettua kysyä, mikä sellainen kuuluu keisarille, mikä ei olisi Jumalan?

• Edellinen Sivu 2 / 3 Seuraava