8. joulukuuta: Vihasiko Roope-setä oikeasti joulua?

Kun Disney-piirtäjä Carl Barksin piti laatia joulukertomus, hän sai inspiraation kirjallisuudesta. Päähenkilön piti olla vanha kitupiikki, joka vihaa joulua sydämensä pohjasta.

Tällaisen henkilöhahmon Barks löysi Charles Dickensin vuonna 1842 julkaistusta joulutarinasta "A Christmas Carol", josta on useita suomennoksia, muun muassa nimillä Jouluaatto, Joululaulu ja Saiturin joulu. Tarinassa vanha Ebenezer Scrooge kommentoi joulua toteamalla äreästi: ”Pah, humpuukia!” Siksi päähenkilönä vuonna 1947 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa ”Christmas on Bear Mountain” (Joulu Karhuvuorella) oli kärttyisä ja raihnainen vanhus nimeltään Scrooge McDuck.

”Typerä vuodenaika”

Scrooge McDuck eli suomennettuna Roope Ankka eli yksin valtavassa kartanossaan Karhuvuorella. Skotlantilaisten sukujuuriensa vuoksi hän oli kitupiikki, joka vihasi jouluun kuuluvaa anteliaisuutta. ”Tämä typerä vuodenaika, jolloin kaikki ovat olevinaan niin hyviä ystäviä keskenään!” Roope marmatti.

Carl Barks halusi Roope Ankan hahmon avulla kommentoida holtitonta kulutushysteriaa, joka vallitsi Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen, ja oikeastaan Roope-sedän oli tarkoitus esiintyä vain tämän yhden kerran joulun vihollisena.

Roopesta tuli menestys

Roope-setä saavutti kuitenkin suuren suosion, ja Carl Barks huomasi, että hahmoon sisältyi monia mahdollisuuksia.

Seuraavissa kertomuksissaan Barks teki Roope-sedästä paljon nuoremman ja elinvoimaisemman. Näin joulu synnytti yhden kaikkien aikojen suosituimmista Disney-hahmoista – kitupiikki Roopen, joka vihasi kaikkea ympärillään olevaa: Pah, humpuukia!