Mussolini halusi luoda imperiumin

Kun Roomassa sijaitsevan Palazzo Venezian parvekkeen ovet 9. toukokuuta 1936 kello 22.30 avautuivat ja esiin astui keski-ikäinen mustaan paitaan ja harmaaseen univormuun pukeutunut mies, palatsin eteen kerääntynyt valtava väkijoukko puhkesi äänekkäisiin suosionosoituksiin. Miehen kohottaessa oikean kätensä innostunut mylvintä vaihtui kuitenkin nopeasti yhtä hartaaseen hiljaisuuteen. Sadattuhannet silmäparit katsoivat odottavasti hahmoa, joka työnsi jykevän leukansa eteenpäin ja asetti kädet lanteilleen. Sitten hän ilmoitti kuuluvalla äänellä, että Italia oli valloittanut Abessinian. Ilmoitus sai väkijoukon kohahtamaan.

”Italiasta on nyt tullut imperiumi. Fasistinen imperiumi, rauhan imperiumi, sivistyksen ja ihmisyyden imperiumi”, mies julisti ja tarkasteli juhlivaa kansaa leiskuvin silmin. ”Osoitatteko olevanne sen arvoisia?” hän kysyi ja sai vastaukseksi kyllä-huutojen kuoron. Hetkeä myöhemmin väkijoukko puhkesi jälleen hurmioituneeseen huutoon: ”Duce! Duce! Duce!”

Parvekkeella puhunut mies oli Benito Mussolini, Italian kiistaton yksinvaltias. Hänen suosionsa lähenteli uskonnollista hurmiota; kerrottiin muun muassa, miten hän oli kerran onnistunut pysäyttämään tulivuoren laavavirran pelkällä tahdonvoimallaan. Abessinian valloitus kasvatti hänen kansansuosiotaan entisestään, sillä se ruokki hänen itse hartaasti vaalimaansa mielikuvaa, jonka mukaan hän oli muinaisen Rooman keisarin Augustuksen oikeutettu perillinen.

Mussolini oli 14 vuodessa tehnyt Italiasta fasistisen diktatuurin, jota hän itse johti yksinvaltaisesti, ja hän uskoi palauttaneensa Italian loiston ja suuruuden.

Italian vihatuin mies

Benito Mussolini syntyi tavalliseen perheeseen Predappion kylässä Pohjois-Italiassa. Hänen äitinsä oli opettaja ja isänsä seppä. Myös Mussolini toimi jonkin aikaa opettajana, mutta erosi työstään toteuttaakseen unelmansa. Isänsä tavoin hän oli innokas sosialisti ja lisäksi lahjakas puhuja ja kirjoittaja, joten hän eteni nopeasti Italian sosialistipuolueessa, Partito Socialista Italianossa, jossa hän edusti vasempaa siipeä. Vuonna 1912 hänet nimitettiin vasta 29-vuotiaana maan tärkeimmän sosialistisen lehden, puolueen äänenkannattajan Avantin päätoimittajaksi.

Nuoruus 1910: hieman keikarimaisesta olemuksestaan huolimatta nuori Benito Mussolini oli terävä yhteiskunnalllnen havainnoitsija ja journalisti.

Poliittisissa piireissä Mussolini antoi itsestään mielellään kuvan työväenluokan miehenä, joka pukeutui vaatimattomasti ja eli säästeliäästi vähillä varoillaan. Milanon muodikkaissa kahviloissa ja ravintoloissa hän kuitenkin esiintyi tyylikkäässä puvussa ja tuli nopeasti tunnetuksi miehenä, joka ei kieltäytynyt tarjotusta drinkistä tai kahvikupillisesta. Mikään varsinainen seurapiirileijona hän ei kuitenkaan ollut. Hänen tapanaan oli mumista sanottavansa, tuijottaa eteensä synkkänä ja puhjeta raivoamaan, jos joku oli hänen kanssaan eri mieltä.

Erimielisiä riitti. Lokakuussa 1913 Mussolini kirjoitti ystävälleen: ”Uurastan kuin koira, mutta kaikki, niin papit kuin syndikalistitkin, hyökkäävät kimppuuni jatkuvasti.” Mussolinin riitaisuus teki hänestä, kuten hän itse kuvaili, ”Italian vihatuimman miehen”.

Potkut sosialistipuolueesta

Kun ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914, Mussolini vastusti kiivaasti Italian liittymistä sotaan. Hänen kantansa myötäili puolueen kantaa, jonka mukaan Italian tuli pysyä puolueettomana. ”Proletariaatin ei tule osallistua hyökkäys- eikä valloitussotaan, sillä sodan jälkeen se on edelleen yhtä köyhä ja riistetty kuin ennenkin”, hän kirjoitti lehdessään elokuussa 1914. Muutamaa kuukautta myöhemmin tuuli oli kääntynyt.

Lokakuussa 1914 Mussolini esitti Avantissa kysymyksen: ”Olemme etuoikeutettuja saadessamme elää maailmanhistorian mullistavimpia aikoja. Haluammeko me, ihmisinä ja sosialisteina, olla passiivisia sivustakatsojia tässä suuressa draamassa? Vai tahdommeko mieluummin vaikuttaa tapahtumien kärjessä?” Mussolini vastasi
kysymykseensä itse: Italian pitäisi liittyä sotaan Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan ja antaa siten alkusysäys maailman-vallankumoukselle.

Mussolini oli sinetöinyt oman tiensä. Hän oli uhmannut sosialistipuolueen puolueettomuuspolitiikkaa, minkä vuoksi hän joutui vetäytymään päätoimittajan paikalta. Kuukauden päästä hänet erotettiin puolueesta.

Toukokuussa 1915 Italia liittyi sotaan, ja Mussolini ilmoittautui rintamapalvelukseen. Helmikuussa 1917 hän haavoittui lievästi kranaatinsirpaleista. Jälkeenpäin hän kertoi mielellään, miten oli kärsinyt maansa puolesta, vaikkakin täysin turhaan. Vaikka Italia oli voittajien puolella, sen kaikki aluevaatimukset eivät menneet läpi ja sota verotti maan taloutta huomattavasti.