Wiesenthal ei ollut ainoa

Simon Wiesenthalin menetelmät olivat joidenkin mielestä liian hitaita. Arvostelijoihin kuuluivat muun muassa aviopari Beate ja Serge Klarsfeld. He olivat ryh­tyneet jahtaamaan Gestapo-päällikkö Klaus Barbiea, ja heidän toimintatapansa poikkesivat huomat­tavasti Wiesenthalin menetelmistä.

Serge Klarsfeld on romanianjuuta­laista syntyperää. Vuonna 1943 hän näki 8-vuotiaana SS-miesten pidättävän hänen isänsä ja vievän tämän perheen kotoa Etelä-Ranskasta Auschwitziin.

Beate Klarsfeld puolestaan on syntyisin saksalainen, ja hänen isänsä oli sotilas Saksan armeijassa. Beate alkoi tutkia natsien sotarikoksia opiskeluaikanaan Sorbonnen yliopistossa Pariisissa.

Serge ja Beate tapasivat toisensa 1960-luvun alussa. He menivät naimisiin vuonna 1963 ja asettuivat Pariisiin. Beate herätti ensimmäisen kerran huomiota julkisuudessa, kun hän vuonna 1966 hankkiutui Saksan liittotasavallan kristillisdemokraattisen CDU-puolueen puoluekokoukseen. Puolueen johtaja, Saksan liittokansleri Kurt Georg Kiesinger oli liittynyt natsipuo­lueeseen vuonna 1933, ja sodan aikana hänellä oli ollut merkittävä asema Joseph Goebbelsin propagandaministe­riössä.

CDU:n kokouksessa Beate etsiytyi Kiesingerin taakse ja yllättäen läimäytti tätä huutaen: ”Natsi! Natsi!” Beate pidätettiin ja hänet tuomittiin vuoden ehdolliseen vankeuteen, mutta se ei säikäyttänyt häntä eikä Sergeä.

Vuoden 1971 alussa Klarsfeldit tutkivat Kurt Lischkaa, joka oli sotavuosina ollut Gestapo-päällikkönä Ranskassa. Sodan lopussa tšekit pidättivät Lischkan, mutta Ranska ei aluksi halunnut luovuttaa häntä oikeudelle, ja vuonna 1950 hän palasi Saksaan, missä hän asettui kotikaupunkiinsa Kölniin. Kaksi kuukautta myöhemmin ranskalainen oikeus­istuin tuomitsi hänet poissaolevana elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Sen jälkeen taas Saksa kieltäytyi teknisin perustein useaan otteeseen luovuttamasta häntä tuomion täytäntöönpanoa varten. ”Kohtalo hymyili enemmän pyövelille kuin hänen lukemattomille uhreilleen”, kirjoitti Beate Klarsfeld.

Parin vuoden valmistelujen jälkeen Klarsfeldit ryhtyivät toimiin. Yhdessä kolmen yliopistoystävänsä kanssa he perustivat oman kommandoryhmänsä, joka oli valmiina 22. maaliskuuta 1971 kello 12.45 Maria Himmelfahrt Straßella Kölnissä. He tiesivät, että Lischka nousi joka päivä raitiovaunusta juuri tuolla paikalla, ja kun entinen Gestapo-upseeri sitten ilmestyi kadulle, ryhmä hyökkäsi hänen kimppuunsa. He yrittivät raahata Lischkaa autoon, jolla tämä piti sala­kuljettaa rajan yli Ranskaan. Lischka oli kuitenkin riuska mies ja pani kovasti hanttiin. Kun ympärille alkoi kerääntyä ohikulkijoita, ryhmä luovutti.

Muutaman kuukauden kuluttua Beate palasi Saksaan, jolloin hänet pidätettiin.Häntä odotti jopa kahden vuoden van­keustuomio Lischkaan kohdistuneesta hyökkäyksestä, minkä lisäksi tulisi ehdollinen tuomio Kiesingerin tapauksesta. Serge sai kuitenkin joukon entisiä Ranskan vastarinta­liikkeen jäseniä häiritsemään oikeudenistuntoa laulamalla Ranskan kansallislaulua Marseljeesia. Se herätti huomiota kansainvälisessä lehdistössä, ja lautamiehet vapauttivat Beaten. Lischka pidätettiin vuonna 1980, ja hän istui viisi vuotta saksalaisessa vankilassa ennen kuin hänet
vapautettiin.

• Edellinen Sivu 4 / 5 Seuraava