Fariseuksia mustamaalattiin

Jeesus kuitenkin vältti suoraa Rooman kritiikkiä, eikä mikään viittaa siihen, että hänen puheensa Jumalan valtakunnasta olisivat kiihottaneet kapinaan. Vaikka Jeesus ajoi poliittisia ja sosiaalisia uudistuksia, muutoksen piti tulla Jumalasta, ei ihmisistä, historioitsijat arvelevat. Lisäksi Jeesus suhtautui neutraalisti roomalaisiin virkamiehiin ja julisti, että ihmisen on rakastettava myös vihollisiaan. Jeesus söi yhdessä tullimiesten, Rooman vihattujen edustajien, kanssa, ja hän oli heti valmis auttamaan, kun roomalainen sadanpäällikkö pyysi apua sairaalle palvelijalleen (Matt. 8:5–10).

Poliittisen kunnianhimonsa Jeesus kuittasi sanomalla, että ihmisen poika ei ole tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Jos juutalaiset odottivat ja roomalaiset pelkäsivät tulimiekkaa heiluttelevaa Messiasta, Jeesus ei täyttänyt kummankaan odotuksia.

Historioitsijat uskovat, että Jeesus piti itseään oikeauskoisena juutalaisena. Hän noudatti kymmentä käskyä, jotka juutalaisen uskon mukaan Jumala oli antanut ihmisille, sekä muita juutalaisten tapoihin ja uskonnon harjoittamiseen liittyviä määräyksiä ja sääntöjä. Uskontohistorioitsija E. P. Sandersin mukaan Raamatun monet kertomukset juutalaisista, jotka arvostelivat Jeesusta liian löysästä suhtautumisesta kirjoituksiin, eivät siis perustukaan totuuteen.

Monissa kirjoituksissa mainitaan, että vaikutusvaltaiset juutalaiset, erityisesti kirjanoppineet, arvostelivat Jeesusta siitä, että tämä ei noudattanut kirjoituksia. Yhden evankeliumin mukaan esimerkiksi fariseukset, jotka evankelistat esittivät tekopyhinä, halusivat surmata Jeesuksen tämän tehtyä ihmeteon sapattina. Historioitsijat ovat huomauttaneet, että vaikka kirjoituksissa kielletään työnteko sapattina, Jeesuksen ihmetekoa, jossa hän paransi erään miehen surkastuneen käden vain pyytämällä tätä ojentamaan kätensä, tuskin pidettiin työnä.

Sanders väittää, että evankelistat ovat vääristelleet totuutta. Todennäköisesti Jeesus on käynyt kiihkeitä keskusteluja muiden juutalaisten kanssa, mutta erimielisyydet ovat pysyneet yleisesti hyväksyttävissä rajoissa. Uskontotutkija Catherine D. Murphyn mukaan fariseukset sietivät enemmän kuin evankelistat antavat ymmärtää, ja ”kirjanoppineet” olivat sekalainen joukko teologeja ja kirjureita, joilla ei ryhmänä ollut merkittävää vaikutusvaltaa.

Evankelistojen pyrkimys esittää juutalaiset Jeesuksen vihollisina, jotka halusivat estää häntä levittämässä oikeaa oppia, johtuu Sandersin mukaan siitä, että evankeliumien kirjoittamisen aikoihin juutalaisia pidettiin kristittyjen pahimpina uskonopillisina kilpailijoina.

Jeesusta pidettiin vapahtajana

Sen vuoden aikana, jona Jeesus kulki julistamassa, hänen suosionsa kasvoi tasaista tahtia. Jeesus erottautui pian karismaattisuudellaan Jumalan pelastusta ja vapautusta orjuudesta lupaavien saarnaajien joukossa. Hänen ilmoituksensa Jumalan rajattomasta rakkaudesta ja anteeksiannosta vetosi moniin. Jeesuksen kaunopuheisuus ja hänen elävät kuvauksensa Jumalan valtakunnasta puhuttelivat monia enemmän kuin oppineiden abstraktit luennot pyhistä kirjoituksista. Jeesuksen sanat antoivat toivoa niille monille, jotka odottivat vapahtajaa vapauttamaan heidät roomalaisten sorrosta, ja ihmisiä saapui tuhansittain kuuntelemaan hänen kiihkeitä puheitaan. Vaikka monet muutkin Johannes Kastajan opetuslapsista alkoivat julistaa, kukaan heistä ei päässyt lähellekään Jeesuksen saavuttamaa kansansuosiota.

Kun Jeesus saapui Jerusalemiin juutalaisten pääsiäisen aikaan, jännittynyt tilanne kärjistyi. Moni kaupunkiin tulleista pyhiinvaeltajista oli kuullut hänestä, ja roomalaisten levottomuus kasvoi. Evankeliumien mukaan roomalaisilla oli syytäkin levottomuuteen, sillä Jeesusta oli vastassa sankoin joukoin ihmisiä, jotka levittivät hänen eteensä tielle vaatteita ja palmunlehviä. Matteuksen mukaan ihmisjoukot ottivat Jeesuksen vastaan huutaen: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”

Historioitsijat ovat pohtineet, matkustiko Jeesus Jerusalemiin vain juhlakseen juutalaisten pääsiäistä, vai odottiko hän todella, että Jumala toteuttaisi suunnitelmansa juuri tuolloin. Evankeliumien perusteella tutkijat ovat kallistuneet jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle. Joka tapauksessa valtavat ihmisjoukot ja Daavidin nimen mainitseminen ovat varmasti saaneet roomalaiset hermostumaan.

Jeesus tiesi hyvin, että roomalaiset eivät sietäisi hänen toimintaansa kovin pitkään, ja kutsui opetuslapsensa viimeiselle aterialle. Sen jälkeen hän meni läheisimpien opetuslastensa kanssa Öljymäelle mietiskelemään ja valmistautumaan kohtaloonsa. Hän kuljeskeli levottomasti ja rukoili, ja sitten tapahtui se, mitä hän oli odottanut ja pelännyt.

Pilatus pesi kätensä

Matteuksen mukaan Jeesuksen luo tuli ”miekoin ja seipäin aseistautunut suuri miesjoukko, jonka ylipapit ja kansan vanhimmat olivat lähettäneet”. Jeesuksen opetuslapsi Juudas Iskariot oli osoittanut tämän miehille, jotka nyt vangitsivat Jeesuksen. Historioitsijat uskovat, että tarina Juudaksesta voi olla totta, sillä evankelistoilla ei ollut suoranaista syytä keksiä niin kiusallista tarinaa petturista omien joukossa.

Juudaksen motiiveja on vaikeampi ymmärtää. Joidenkin teorioiden mukaan Juudas oli pettynyt siihen, että Jeesus ei vastustanut roomalaisia suoremmin, ja hän halusi sen vuoksi provosoida yhteenoton. Jotkut uskovat, että Juudas kavalsi opettajansa silkasta ahneudesta, maksettiinhan hänelle siitä Uuden testamentin mukaan 30 hopearahaa.

Roomalainen maaherra Pontius Pilatus myöntyi lopulta – evankeliumien mukaan juutalaisten oppineiden painostuksesta – tuomitsemaan Jeesuksen kuolemaan. Raamatun mukaan ylipapit ja lainoppineet syyttivät Jeesusta muun muassa jumalanpilkasta ja kansan villitsemisestä. Pilatus ei havainnut Jeesusta syylliseksi ja yritti vielä puhua tämän vapauttamisen puolesta, mutta ylipappien kiihotuksesta väkijoukko vaati vapauttamaan toisen vangin, ja Pilatuksen oli alistuttava. Turhautunut Pilatus pesi kätensä kansan nähden osoituksena siitä, että hän oli syytön Jeesuksen kuolemaan.

Kertomus ei sovi historioitsijoiden käsityksiin valtasuhteista roomalaisten miehittämässä Palestiinassa. Roomalaiset halusivat toki olla hyvissä väleissä juutalaisen valtaeliitin kanssa, mutta viime kädessä valta oli roomalaisilla. Juutalaisten osuus Jeesuksen kuolemaan oli todennäköisesti vähäinen ja lähinnä osoitus siitä, että paikallinen ylimystö pyrki sopeutumaan Palestiinassa vallinneeseen tilanteeseen. Kansannousu aiheuttaisi kaikille hankaluuksia, ja välttääkseen roomalaisten vihan juutalaiset päättäjät antoivat pidättää Jeesuksen.

Tätä tukee myös Johanneksen evankeliumin kertomus. Hieman ennen Jeesuksen tuloa Jerusalemiin juutalainen ylipappi keskusteli juutalaisten neuvoston kanssa siitä, millainen uhka Jeesuksen kansansuosio oli. ”Jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon”, hän sanoi. Silloin he päättivät tukea roomalaisia turvatakseen rauhan ja oman etuoikeutetun asemansa.

Muut lähteet eivät myöskään tue kuvaa Pontius Pilatuksesta hyväsydämisenä ja hieman epävarmana virkamiehenä. Pilatus tunnettiin pikemminkin häikäilemättömänä maaherrana, joka mestautti ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä. Joitakin vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen hän esimerkiksi surmautti joukon pyhiinvaeltajia Palestiinassa, minkä seurauksena hänet erotettiin maaherran virasta. Se että evankelistat kuvaavat hänet ja roomalaisten osan Jeesuksen surmaamisessa niin lempeästi, johtuu historioitsijoiden mukaan siitä, että ensimmäisellä vuosisadalla kristittyjen oli tärkeää pysyä hyvissä väleissä roomalaisten kanssa, kun taas juutalaisten valta Palestiinassa oli laajasti ottaen murentunut.

Jeesus kuoli murtuneena

Hän oli Kristus, ja kun Pilatus [--] oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä, eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan”, kirjoitti Josefus Jeesuksen kuolemasta. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yksityiskohtia ei tunneta, mutta yleinen käytäntö oli, että tuomittu naulattiin ristille käsistä ja jaloista. Asento puristi rintakehää ja palleaa ja aiheutti usein hitaan tukehtumisen. Ristiinnaulitsemista pidettiin nöyryyttävänä, ja tapa oli yleensä varattu orjille, kapinallisille ja tavallisille varkaille. Historioitsijoiden mukaan Jeesus ilmeisesti tuomittiin maanpetoksesta, eli tuomio oli poliittinen.

Kuolinkamppailu saattoi kestää päiviä, mutta Jeesus kuoli muutamassa tunnissa. Evan-keliumien mukaan hän sanoi ennen kuolemaansa: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Osa tutkijoista uskoo, että yksityiskohta on lisätty myöhemmin, osa pitää Jeesuksen sanoja osoituksena siitä, että hän ei odottanut kuolevansa ristillä.

Olipa Jeesuksen kohtalo ennalta määrätty tai sattumien summa, sen historialliset vaikutukset olivat merkittävät. Rooma surmasi Jeesus-nimisen miehen, mikä synnytti ennennäkemättömän vahvan uskonnollisen liikkeen.

• Edellinen Sivu 3 / 3