Ensimmäinen myrsky

Hinaajan kadottua näkyvistä miehet sitoivat ­viimeisetkin muonavarat paikoilleen Kon-Tikin kajuuttaan. Sää oli lähes tyyni, ja miesten oli helppo liikuskella lautan kannella ja matalassa kajuutassa. He olivat varanneet matkalle runsaasti muonaa: 200 kookospähkinää, perunoita, hedelmiä, juuria, säilykkeitä ja Yhdysvaltain ­armeijan kenttämuona-annoksia, joita miesten oli tarkoitus testata. Lisäksi mukana oli 250 litraa juomavettä lautan alle kiinnitettyjen bamburuokojen sisällä, missä se pysyi raikkaana.

Heyerdahl oli valmistautunut purjehdukseen hyvin myös miehistövalintojen suhteen. Neljä miehistä hän oli tuntenut jo vuosia. Knut Hauglandiin ja Torstein Raabyyn hän oli tutustunut toisen maailman sodan aikana Norjan vastarintaliikkeessä. Hauglandin ja Raabyn tehtävä oli käyttää radiolähetintä, jonka Heyerdahl oli turvallisuussyistä suostunut vastahakoisesti ottamaan mukaan. Perämies Erik Hesselbergin ja insinööri Herman Watzingerin Heyerdahl oli valinnut miehistöönsä itse, ja ruotsalainen Bengt Danielsson oli tarjoutunut mukaan omasta aloitteestaan kuultuaan hankkeesta. Hän oli opiskellut intiaanikulttuureja, ja Heyerdahl oli tutustunut häneen Perussa.

Auringonlaskun aikaan miehet nauttivat ­ensimmäiseksi ateriakseen Kon-Tikillä mukillisen kaakaota sekä kookospähkinöitä. Ensimmäinen päivä merellä oli sujunut varsin leppoisissa merkeissä.

Seuraavana päivänä tuuli alkoi yltyä. Kon-­Tikin suuri purje pullistui tuulessa, ja aallot ­kohosivat päivän kuluessa yhä korkeammiksi. Kolme miehistä kamppaili tuulessa kiinnittääkseen purjeen niin, ­että tuuli osuisi siihen suoraan takaapäin. Sillä välin toiset kolme ohjasivat lauttaa sen perään kiinnitetyllä suurella peräsimellä. Miehet pidättivät hengitystään nähdessään ensimmäisen suuren aallon osuvan lauttaan. Lautta tärisi noustessaan aallon harjalle, mutta pian se jo liukui alas kohti aallonpohjaa odottamaan seuraavaa aaltoa. Miehistä tuntui kuin he olisivat keinuneet ylös ja alas jättimäisellä vuoristoradalla.

Yhtäkkiä kaksi korkeaa aaltoa lähestyi lauttaa aivan peräkanaa. Viileä merivesi ryöppysi kannen yli, ja miehet hapuilivat hädissään jotain, josta pitää kiinni. Aalto kuitenkin vyöryi pois yhtä äkkiä kuin se oli tullutkin, ja kannelle ryöpynnyt vesi valui takaisin mereen lautan runkopuiden välistä. Miehet vilkaisivat huojentuneina toisiaan: lautta toimi aallokossa juuri niin kuin sen pitikin.

Myrskyn jatkuessa miehet joutuivat vuorottelemaan peräsimessä yön yli. Ohjaaminen oli kuitenkin niin raskasta, että yksi mies jaksoi tehdä sitä vain noin tunnin kerrallaan. Vapauduttuaan peräsimestä miehet ryömivät kajuuttaan märkinä, kylmissään ja lopen uupuneina. Kajuuttaan päästyään he sitoivat jalkojensa ­ympärille köyden, josta vetämällä heidät herätettäisiin seuraavaa ohjausvuoroa varten.

Kalat loikkivat lautan kannelle

Myrskyä kesti kolme päivää, minkä jälkeen sää selkeni. Meri lautan ympärillä aaltoili yhä, ­mutta aallot olivat matalia ja auringonpaiste sai meren näyttämään leppeältä. Kynnettyään 60 tuntia myrskyssä Kon-Tiki lipui nyt kaikessa rauhassa Tyynenmeren aalloilla.

Jokaisella miehistön kuudesta jäsenestä oli lautalla omat tehtävänsä. Ruuanlaittovuoro kiersi mieheltä toiselle, mutta aamu alkoi aina vastapaistetulla tuoreella kalalla. Kala-aamiaisen jälkeen vuorossa oli pikainen pulahdus meressä, minkä jälkeen miehet kävivät töihin.

Danielsson oli nimitetty lautan muonavastaavaksi, ja hänen vastuullaan oli ruoka-annosten jakelu. Watzinger puolestaan oli vastuussa säähavainnoinnista, ja hän suoritti päivän mittaan jatkuvasti erilaisia mittauksia: milloin hän kiipesi mastoon, milloin sukelsi ­lautan alle lukemaan mittareitaan. Raaby ja Haugland taas lähettivät joka yö radiolähettimellä tietoa lautan sijainnista ja tutkimusretken edistymisestä. Päivisin he huolsivat laitteita ja varmistivat, että ­lautan mastoon kiinnitetty ­radioantenni pysyi ­oikeassa asennossa. Hesselberg paikkasi purjeita, pleissasi köysiä ja piirsi luonnoksia matkatovereistaan tai näkemistään oudoista kaloista. Heyerdahlin tehtäviin kuului matkan vaiheiden kirjaaminen ­lokiin, raporttien laatiminen sekä kuvaaminen.

Kaikki kuusi miestä huolehtivat vuorotellen ­peräsimestä ja osallistuivat kalastamiseen. ­Jälkimmäinen oli helppo ja miellyttävä tehtävä, sillä kalat hakeutuivat lähestulkoon itse paistinpannulle: joka yö lautan kannelle loikki runsain mitoin lentokaloja. Lisäksi miehet pyysivät lautan ympärillä kierteleviä haita sekä ruuaksi että niiden muodostaman uhkan vuoksi. He pyydystivät hait usein pelkillä käsillään tarttumalla hain selkäevään ja heittämällä sen lautan kannelle. Sen jälkeen heidän ei tarvinnut kuin ­pysytellä hain hampaiden ulottumattomissa ­siihen asti, että hai lopulta kuoli.

• Edellinen Sivu 2 / 4 Seuraava